Henkan Rättäriretket

Olin ollut kahden vaiheilla, lähteäkö Isomäen Jukan järjestämälle Syötteen retkelle vai ei. Sinne oli lähdössä paljon tuttuja. Matka olisi ollut ajallisesti ehkä liian pitkä nykyisen työtilanteeni huomioon ottaen. Siispä päätin jatkaa työntekoa muina miehinä. Toisaalta tammikuussa tein kaksitoista tuntisia päiviä myös viikonloput mukaan lukien. Tauko saattaisi ollakin paikallaan. Tavattuani Paavolan Masan, killan Juridicuksen ajatusmaailmani muuttui hetkessä. Hän kysyi: ”Lähdetkö Pariisiin meidän mukanamme.” Me olivat Masa, Erkkilän Lasse ja poikansa Ville. Tämä tapahtui kait sunnuntaina ja tiistaina puhelimeeni tuli todiste matkalipusta ja lähtö olisi perjantaina. No tein hommat sellaiseen kuntoon, että tiesin seuraavan maanantain olevan ehkä hieman kiireinen. Torstaina tavattiin ja sovimme, että Masa tulee hakemaan minut perjantai aa- muna klo 5.45. Kellot olivat soimassa klo 5, mutta tapojeni mukaisesti heräsin jo neljältä. Suihkuun, aamupalan v

Olimme ranskalaisen kaverini Serssin kanssa pohjustaneet tulevaa Lapin reissuamme Pariisissa marraskuun vierailumme aikana. Olimme ajatelleet järjestää retken samaan aikaan hollantilaisen Gert-Jan Asperenin kuusi henkisen ryhmän kanssa. Hollantilaiset olivat suunnitelleet retkeä huolella ja heitä piti olla lähdössä lukuisia henkilöitä retkelle kohti Nordkappia, mutta kuten usein käy, retkue pieneni ja lopulta lähtijöinä oli kuusi henkilöä kahdella pakulla ja yhdellä kutosella. Pakuissa oli kuskeina miehet ja kartturina naiset Kutosessa oli kaksi naista. Sain hollantilaisten reittisuunnitelman, jonka kirjoitin paperille, päästäkseni selville heidän reittinsä todellisen aikataulun ja välimatkat. Olimme päättäneet tehdä retkemme C5:lla, sillä Garfield oli jumissa Paavolan Masan ladossa. Olisi pitänyt muutama kuljin siirtää edestä pois. Sillä Garfield on loppujen lopuksi herkkä ja ujo ja jäänyt pussinperälle muiden taakse. Eikä minulla ollut talvirenkaita, kun omani ja Pian renkaat olin

Olin syksyllä kaverini Serssin kanssa ollut sähköpostiyhteydessä ja ilmeni hänellä olevan Dyanen, jonka hän halusi myydä jollekin pois. Kerroin asiasta kaverilleni Maralle, joka olikin erittäin kiinnostunut Dyanen hankinnasta. Aloimme suunnitella matkaa Pariisiin. Mara varasi lennot ja minä varasin hotellit ja paluumatkan Travemündesta Helsinkiin. Serssi lähetti Dyanesta kolme kuvaa, josta selvisi Dyanen olevan aivan kelpoisessa kunnossa. Torstaina 19. marraskuuta meidän oli tarkoitus lähteä Maran kanssa lentäen Pariisiin, vaikka muutamaa päivää aiemmin oli Pariisissa suoritettu terroristien toimesta verilöyly rokkiklubilla ja jalkapallostadionilla. Kaupunki vaikutti uutisten perusteella olevan täydessä kaaoksessa. Hieman huoletti reissuun lähtö. Moni kaveri toivotti hyvää matkaa ja suurta varovaisuutta. Miten voi olla varovaisempi kuin muulloinkaan. Eivät kai terroristien uhrit olleet varomattomia ja pelastuneet olleet varovaisia. Olosuhteista, karmasta ja kohtalosta moni asia johtu