Tekstit

Portugalin maailmankokous 1987

Kuva
Tänne lähtöä mietin kauan, sillä matka oli pitkä ja meillä oli 4 lasta. Joonas 13, Kaisa 12, Anna 10, ja Matti 5 vuotta. Vaati jos jonkinlaista mielikuvitusta, jotta matka onnistuisi. Toisaalta olin saanut edellisvuonna tehtäväkseni kerätä rahaa englantilaisille, sillä he olivat hankkineet valkoisen sätkän Citroënin tehtaalle luovutettavaksi. Tarkoituksena oli muistuttaa tehdasta siitä, ettei sätkän valmistusta pidä lopettaa, sillä sen kaltaisia viestejä oli tullut maailmalta. Paavolan Masa oli tehnyt puisen laatikon, jonne rahat kerättiin. Laatikko aukesi, kun oikeita rimoja aukaisi oikeassa järjestyksessä. Ei aivan helppoa ratkaista ihan kylmiltään. Lopulta päätimme lähteä matkalle. Kaverini puuseppä Harri Innanen rakensi sätkääni punaisen puisen kattolaatikon, jonne saisimme kaikki yöpymistarvikkeet. Matkasimme eteläsatamasta M/S Pomeranialla. Meitä oli aikamoinen kööri kiltalaisia laivalla. Yritin maistella ruuan ohessa puolalaista Zywiekin olutta. Se oli aivan kauheaa. Maistelin

NORDISKE GRÄNSTRÄFF NORGE, SKARNES -19

Kuva
  Lähdimme meiltä Tuusulasta kohti Naantalia ja Norjan rajatreffiä torstaina 6.6. klo 16.30 Lehtimäen Esa ja minä. Koska matkaa ei ollut paljoa, vain noin 200 km, niin piti miettiä matkalle ajankulua. Ajoimme aluksi Riihimäen Ullan Pakariin kahville ja sieltä päätimme jatkaa kymppitielle kohti Forssaa. Siellä mietin, että voisimme käydä tapaamassa vanhoja tuttujani Maria, Ismoa ja heidän tyttäriään. Lämpötila huiteli 30 asteen hujakoilla, joten Ismo tiedusteli halukkuuttamme juotavaan. Päädyimme sihen, että kartturi voi juoda yhden oluen ja kuski nauttii appelsiinmehun. Istuimme talon vieressä olevilla penkeillä ja juttelimme niitä näitä. Saarisilla oli pakkaamiset kesken perjantaina alkavaan Helluralliin, joten jatkoimme matkaamme ja jätimme heidät puuhastelemaan. Jokioisilta olikin vain noin 100 km Naantaliin. Matka jatkui helteisenä koko matkan satamaan, joten ajoimme katto avoinna läpi vehreiden vakka-suomalaisten maisemien. Naantalissa kävimme tankkaamassa ja nauttimassa nak

RAID 4 ARCTIC DUCKS 2018.

Kuva
Joitain 2 cv:llä rikastettuja ihmisiä oli alkanut polttelemaan päästä porukalla jälleen mahdollisimman pohjoiseen ja vielä jonkun muun kanssa. Ja vielä keskellä talvea. Koivusen Mika oli primus moottorina. Jossain vaiheessa hän kysyi minulta halukkuuttani osallistua järjestelyihin. En aivan riemusta kiljahtaen suostunut mukaan, sillä näillä pohjoisen reissuilla olin jo ollut vuodesta 1985 lähtien. Lopulta suostuin ja samaan porukkaan astui myös Lampilan Matti ja Eija. En suostunut muuhun kuin majoitustilojen varaamiseen ja reitin suunnitteluun. Lisäksi tulostutin raid materiaalin. Tein ovien kylkiteipit ja pari isoa muovibanderollia. Linnapuomin Paulan kautta saimme pari isoa ankkaa ja jokaiselle lähtijälle pienet ankat kuhunkin sätkään. Ne toimitettiin minulle suuressa juuttisäkissä. Taidokasta käsityötä. Omaa kulkuneuvoani olin hieman heikosti varustellut, eikä se ollut kovin lämminkään varsinkaan kovemmilla pakkasilla. Minulla oli ollut aikoinaan bensalämmittimiä ja sun mui