5:th RAID LAPONIE Nyytiset 2/94 ELI SAATTUE MUURMANSKIIN -94

Kaksi tyyppiä kohti Lappia ja sieltä takaisin

Sunnuntai aamuna 14.7.2024 heti aamiaisen jälkeen lähdimme ajamaan kohti pohjoista ja Urajärven kartanoa lähelle Asikkalaa. Olimme kohteen löytäneet Antiikkilehdestä. Mielenkiintoinen paikka, jossa tutustuimme kartanoon osaavan oppaan myötävaikutuksella. Sadan vuoden takainen historia tuli silmiemme eteen. Voidaan sanoa, että elettiin sitä ennenkin.

Sieltä jatkoimme matkaamme Vääksyyn ja vanhaa Lahdentietä kohti Jämsää. Jämsästä ajoimme Jyväskylään ja sinne saavuttuamme lähdimme ajamaan kohti Lievestuoretta. Keli oli mitä mainioin, mutta koko matkan kohti Kuopiota oli melko runsasta ruuhkaa. Ohi emme päässeet, emmekä edes yrittäneet. 

                                            Riisan ikoneita
 

                                          Lisää ikoneita

Kuopioon saavuimme ennen klo kuuttatoista ja suuntasimme suoraan Kuopion Ortodoksiseen museoon Riisaan. Se sijaitsee aivan Kuopion sisääntulotien rajalla. Riisan näyttely oli kerrassaan hieno. Kannattaa käydä. Mielenkiintoinen paikka, jonne olimme jo Kuopion möötistä yrittäneet, mutta ajankohta ei ollut silloin sopiva. Tunnin tutustumisen jälkeen ajoimme hotelillemme lähelle satamaa. 

Hotellilla söimme oikein herroiksi. Kummallakin varsin mainiot annokset. Jatkoimme kävellen satamaan ja nautimme pienet snapsit. Samassa paikassa kävimme pienellä porukalla syömässa Kuopion mööttiin tutustuessamme.

Seuraavana aamuna nousimme  ylös ja suihkun jälkeen siiirryimme varsin monipuoliselle aamiaiselle. Irtauduimme hotellista hieman jälkeen yhdeksän ja jatkoimme matkaa kohti Siilinjärveä. Emme pitkälle ehtineen, kun rekka heitti kiven tuulilasiimme. Hetken aikaa seurasin kivenhakkauman leviämistä, mutta haava pysyi toistaiseksi säällisissä mitoissa. 

Porokylässä tankkasimme ja jatkoimme matkaamme kohti Kuhmoa. Kävimme Jyrkänkoskella tutustumassa sodan muistoihin. Meillä oli oppaana sodantuntija ja harrastaja. Hänen isänsä oli haavoittunut sodan loppuvaiheessa, kuten omanikin.

Jätimme Nurmeksen kokonaan väliin. Kuhmosta jatkoimme etsiäksemme Raatteentielle johtavaa oikopolkua. Se löytyi aikanaan. Kapea ja kuoppainen.

                                 Tämä tie vie Purasjokilinjalle

 

                                       Sota-ajan välineistöä

           Tälllaisessakin asumuksessa asuttiin sodan aikana

                            Panssarieste lammen rannassa

Oikopolulla vastaamme tuli puutavararekka, jonka ohitimme tosi hitaasti, suurta varovaisuutta noudattaen. Raatteentien ajoimme päästä päähän ja lopulta Raatteen Portissa seurasimme kiinnostuneina  porovaadinta ja vasaa, mutta kuvaa oli huono saada, koska vasa oli jatkuvasti jossain muualla, kuin missä sen tuli kuvauksellisesti olla. Sellaisia ne kakarat ovat. Raatteen Portissa nautimme mustikkalimsat ja munkit. 

Ehdin talvella lukea 4 Raatteentietä ja Suomussalmea koskettavaa kirjaa. Siitä sai taustaa Raatteentien taisteluista. Mieleenpainuvin oli kenrali Uno Fagernäsistä kertova kirja "Ottakaa ryssiltä aseet". Fagernäsin sotilaat  olivat valittaneet esimiehelleen "ettei näillä sohloilla mihinkään osu". Aseet olivat edellis vuosisadalta, jopa Turkin sodasta, joten  Fagernäs oli tokaissut, "Ottakaa ryssiltä aseet". Aseet puhdistettuaan miehet olivat alkaneet saada osumia. 

 

                                   Raatteenportin limonadia

 

                               Kilpi Kuhmon Jyrkänkoskella

 

     Paikallinen mies kertoili Kuhmon taisteluiden hyökkäyssuunnista

 

  Mm. tällaisella kaminalla lämmitettiin asumuksia talvisodassa

 

Raatteentieltä jatkoimme entiselle Haukiperän lossille, jossa oli myös ollut verisiä taisteluita. Nykyään lossirannan ylittää modernimpi silta.

Jatkoimme Ämmänsaaren keskustaan, joka on Suomussalmen kaupallinen keskus. Siellä sijaitsee kaupat ja muut mielenkiintoiset kohteet. Alkoa emme löytäneet vanhasta paikasta Tokmannin vierestä, vaan se oli siirretty S-Marketin viereen. Emme lähteneet sitä toteamaan, vaan siirryimme hotelliimme nauttimaan iltaruuan ja -oluen. Tuli sittemmin nautittua iltasnapsi ja jälkiruoka. Mikäs sen mukavampaa.

Ämmän hotelli - melko kulahtanut oli seuraavan yön yöpymyspaikkamme.  Huoneseemme mentyämme ei nukkumisessa ollut hankaluutta.

Aamulla heräilimme kuuden jälkeen ja siirryimme melko vaatimattomalle aamiaiselle. Tai ei se ollut vaatimaton, vaan nyt ei ollut hirveästi ruokahalua. Oli Pian ajovuoro. Hän ei ollut opetellut autolla ajoa - sellaisella, jossa on automaattilaatikko. 

Sehän on tosi helppoa, mutta ajatusmalli täytyy olla sellainen, ettei kytkintä tarvitse käyttää. Kytkinjalka täytyy laittaa ”narikkaan”. Kyllä se alkoi lopulta sujumaan ja hän ajoi Ämmänsaarelta Pentikin myymälään Posiolle ja sieltä aina Kemijärvelle saakka. 

Pentikin tehdas ja myymälä ei saanut minusta vankkumatonta ystävää. Pentikin keramikka ei ole koskaan minua puhutellut. Esineet ovat jotenkin tönkköjä ja siitä huolimatta melko arvokkaita. 

Taivalkoskella kävimme Jalavan kaupalla. Se on vanha kaunis rakennus, jossa on toiminut kauppa jo -1800 luvulta asti.

Jalavan kaupassa oli aikoinaan myytävänä hyviä työpaitoja jne. Nyt oli vain runsaasti hiekkaa lattioilla ja kovat hinnat. Emme ostaneet mitään.

                                Legendaarinen Jalavan kauppa

Ajoimme kauniita teitä Taivalkoskelta kohti Kemijärveä. Matkaa tuli noin 190 km tosi kauniissa maastossa.

Kemijärvellä kävimme syömässä paikallisessa ravintolassa. Tuli taas syötyä aivan liikaa. Pienen lenkin jälkeen palasimme Hotelli Kemijärveen. Samaan, jossa kuvattiin aikoinaan Taivaan Tulet -sarjaa.

                    Asfalttiin maalattuja mattoja Kemijärven raitilla

Heräsimme aamulla seitsemän kieppeissä. Aamutoimien jälkeen siirryimme nauttimaan aamiaisesta, joka olikin paljon erilaisempi, kuin muissa ravintoloissa. Tarjolla oli paljon hedelmiä ja kaikkea tuntui riittävän. Henkilökunta oli osin venäläistä. Vieraita ei  ollut paljoa, mutta ruokia sitäkin enemmän.

Pialla jatkui ajovuoro automaattilaatikon kanssa. Suuntasimme kohti Pelkoseniemeä ja sieltä Suvannon kylälle, jota Saksalaiset eivät olleet sodan aikana polttaneet. Autenttinen kylä, jossa vain muutamat asukkaat asustivat. Kylä oli aivan viehättävä ja siellä tuli vietettyä jonkin verran aikaa. Niityt kasvoivat runsaasti erilaisia kedon kukkia.

 

                               Suvannon kylän vanha lossiranta

Suvannon kylää

Suvannosta jatkoimme siltaa pitkin kohti Luostoa, mutta emme menneet ametistikaivokselle, sillä sinne oli 2,6 km suuntaansa melko hankalassa maastossa. Sodankylässä kävimme syömässä etnisessä ravintolassa, joita Suomi on pullollaan. Täältä Sonkamuotkaan ja Sannan putiikkiin. 

 

                    Sannan putiikissa. Kahvia odotteleva turisti.

Sanna oli sama rääväsuu, kuin aina ennenkin. Hän väitti Pialle, että minä pitkänä miehenä olisin lupautunut siivoamaan kauppansa ylähyllyt, koska hän ei niihin yllä. Olihan tämäkin eräs lähestymistapa. Pia osti jonkin paidan ja minä meille kahvit ja munkin. Taisi munkki ja kahvi maksaa edellen euron. Matkaa Hettaan tuli noin 45 km.

                           

                  Tästä mentiin huoneeseemme Hetan majatalossa

Tiinan äiti Tuula otti meidät vastaan. Saimme huoneen saunan vierestä. Lompsimme hetken kuluttua tuttuun tapaan Jussan Tuvalle syödäksemme. Tilasimme ruokamme ja ainakin minä sain loistavan kuuman leivän ja Piakin oli tyytyväinen omaan annokseensa. 

 

                                            

                                          Oma leipäni 

Katselimme Taivaan tulet sarjan viimeistä osaa, joka oli erittäin latistettu aikaisempiin verrattuna. Olimme nukkumassa jo ennen puoltayötä.

Aamuseiskalta ylös ja suihkuun. Kasilta oltiin varsin monipuolisella aamiaisella ja ysiltä olimme hotellista ulkona. Pia ajoi, kun halusi edelleen oppia ajamisen taikaa. Lähdimme ajamaan kohti Kilpisjärveä. Sturmbockin asemia käsivarren puolivälissä ihmettelimme noin tunnin verran sangen hyvän oppaan seurassa.

Saimme paljon uutta tietoa saksalaisten sotilaiden toimista käsivarressa. Julmuuksia venäläisiä ja muita sotavankeja kohti kohdistettiin. Useimmat sotavangit menehtyivät raskaassa työssä saksalaisten toimesta. Ne jotka eivät menehtyneet, teloitettiin. Ulkoalueisiin emme tutustuneet, vaan päätimme jättää tutustumisen seuraavaan kertaan. Tai tutustuimme viime vuonna ulkoalueisiin omin lupinemme. Emmeköhän nähneet aivan riittävästi.

                         Sisäänkäynti Sturmbockin museoon

Täältä jatkoimme Kilpisjärvelle. Matkallemme osui Ropinsalmen munkkikahvio, jossa nautimme hyvät vastavalmistuneet donitsit ja kahvit.

Päädyimme lopulta Kilpisjärven Lapland Hotelsiin. Paikka näytti hieman kauhtuneelta ja karulta, mutta ruuat ja oheistuotteet olivat herkullisia. Suuria hirvasporoja oli jatkuvasti ympäristössä. Niin suuria emme olleet aiemmin nähneet. Niitä oli ainakin viisitoista suurisarvista ja kaikki tosi komeita. Eräskin poro vilkuili jokaisesta matalalla olevasta hotellin ikkunasta sisään. Jotain se oli ilmiselvästi hukannut. Hotelli oli parhaat päivänsä nähnyt, mutta uskaltauduimme sisään.

Hotellihuoneemme oli juuri niin nuhjuinen, mitä kuvittelimmekin, mutta ruokasalissa kaikki muuttui. Saimme karpalo/jääjuoman alkudrinkiksi. Pääruuaksi tilasin perinteisen poronkäristyksen ja Pia turskaa, joka oli kuulemma tosi hyvää. Käristyslihat olivat hieman liian paksuja ja kuivahkoja, mutta kaikkiaan syötäviä. Jälkiruuaksi saimme ohuen ohuella jäällä kuorrutetun jäätelöpallon. Olisikohan sen nimi ollut lumipallo. Olimme kumpikin tosi tyytyväisiä ruoka- annoksiimme. 

                                             Poron kärtsää

                                  Jääsomisteinen "lumipallo"

                                  Isoja hirvaita ja jättisarvia

Aamulla oli kuntoilun vuoro. Otimme sauvat mukaamme ja lähdimme kapuamaan Saanan rinnettä. Ei tällaisen vanhan äijän kunto sallinut kovin kovaa vauhtia. Lopulta jäimme taukotuvan luokse huilimaan. Pia jatkoi vielä hetken kapuamista, mutta minä tunsin tehneeni taksvärkkini. Odottelin Piaa ehkä puolisen tuntia ja palasimme alamäkeen kohti Kilpisjärven rantaa. 

                     Hirvasporot tulleet katsomaan turistien autoja
 

                                       Saanahan se siinä
 

                                 Tuonneko pitäisi vielä kavuta?

Seuraavana aamuna aamiaisen jälkeen kannoimme tavaramme autoon ja lähdimme paluumatkalle.

Kaaresuvannosta käännyimme Ruotsiin. Tutustuimme Lars Leevi Lestaudiuksen kirkon melko askeettiseen kirkkosaliin ja jatkoimme matkaamme kohti etelää ja Kaliksia. Täällä oli paljon suomalaisnimisiä kyliä. 

              Laguna pitseriassa kävimme itseämme vahvistamassa

Gällivaarassa kävimme pitseriassa syömässä ja samassa kylässä kävimme Systembolagetissa. Kysyin naismyyjältä Explorer vodkaa - samaa jota joimme liki 50 vuotta sitten työkavereitteni kanssa. En ole sitä vielä maistanut, mutta etiketti oli samankaltainen kuin silloin 70-luvun alussa. Kruunun kurssi oli melko edullinen meille, joten tuliaisemme eivät tulleet paljoa maksamaan.

               Systemin ostoksia. Explorer vodka ja tavallinen vodka

Lopulta Kalixissa kävimme Coop marketissa ostamassa hieman säilyvää evästä ja lopulta saavuimme Haaparannan Stadshotellille, josta olimme varanneet huoneen. Saatuamme tavarat huoneeseemme lähdimme kävelemään kylille ja kiinalaiseen ravintola Leilaniin, kuten pari kertaa aiemminkin. Tilasimme kumpikin normaalia maustetumman ruoka-annoksen. Tuimaa oli, mutta saimme ruokamme syötyä Mariestad-oluen myötä.

                                       Haparanda Stadshotel   

Paikalle saapui muutamia nuoria miehiä, jotka tilasivat kukin omanlaisensa ruoka-annoksen ja kaikilla oli edessään Mariestad-olutta. Oltiin vähän niinkuin saman kerhon poikia. 

                   Kaviaaripursotin Haparanda stadshotellissa 

Matkallamme hotelilltamme näimme huumeveikon, joka oli kävellyt sukkasillaan katuja pitkin. Joku hyväntahtoinen mies oli hänelle ostanut pitsan, koska huumeilija ei ollut syönyt kuulemma pitkiin aikoihin. Kiinalaisesta ravintolasta Leilanista tultuamme paikalla oli ambulanssi ja kaveri pääsi hoitoon. Me siirryimme huoneeseemme ja eikä aikaakaan - nukahdin. Sellainen matkailija minä olen nykyään. 

                             Siinä näkyy ventti klo yhdeksässä  

Seuraavana aamuna kävimme varsin maittavalla aamiaisella ja kannoimme tavaramme autolle. Pia tarkasti varmuuden vuoksi renkaat ja niin siinä oli käynyt, että kuskin takapyörä oli tyhjentynyt. Otimme paikkasprayn esille, mutta siinä ei ollut paljoakaan ainetta jäljellä. Haimme läheiseltä Tornion Nesteeltä lisää paikkasprayta ja tyhjensimme siitä puoli purkillista renkaaseen. Pia soitti Ouluun rengasliikkeeseen, jossa luvattiin olla yhteen asti paikalla. 

Lähdimme hiljalleen ajamaan kohti Oulua jonne oli matkaa noin 100 km. Löysimme rengasliikkeen jostain teollisuusalueelta. Takarenkaassa oli noin 10 sentin viilto. Viilto oli sisäpuolella, joten sitä ei oikein huomannut. Ostin pari rengasta taakse. Maksoivat töineen 155 €. Mielestäni tosi edullista. Pyysin lisäksi tsekkaamaan muutkin renkaat. Olihan hyvää palvelua lauantaisena päivänä. Tyytyväisinä jatkoimme kohti etelää. Eivät renkaat enää ravistaneet. Olimme aluksi varanneet hotellin Jyväskylästä, mutta Pia perui sen, koska päätimme ajaa suoraan kotiin. Kotiin oli matkaa vain 707 km.

Naftaa meni Kilpisjärveltä Lahteen, jossa tankkasimme 1213 km, ajettuamme ja polttoainetta oli kulunut 54,31 l. Keskikulutus oli 4.47l/ 100 km. Kaikkiaan ajoimme viikossa 3002 km.

Tuulilasin kävin vaihdattamassa viikon päässä reissusta ja nyt on hyvä uusi tuulilasi paikallaan. Maksoihan se noin 450 €, mutta ei kai se eläkeläisen kukkarossa tuntunut. 

PS. Huomattiin elokuun 20.8. että Hotelli Kemijärvi oli laskuttanut meitä kaksi kertaa. Pia soitti hotelliin ja kertoi virheestä. Lupasivat palauttaa rahat vielä samalla viikolla. Nyt on rahat jo tililläni.

Tekstin väänsi Henkka ja kuvat ovat Pian