LAPIN KULTAA

Nyytiset 7/1990

Tämä on kertomus kahdesta kulkijasta ja heidän pitkästä matkastaan ruuhka- Suomen rujoilta rajamailta Lapin laajoille lakeuksille ja takaisin – ja tämä tarina on tosi.

Molemmat matkaajat olivat herkät nuoruusvuotensa ohittaneet. Toisen parrankasvu oli juuri alkanut ja leukaa koristi muutaman päivän ikäinen parransänki. Toinen oli vielä sileä poskiltaan ja näin hieman nuoremman, lapsenomaisemman näköinen.

Edessä olevan syysretken he olivat päättäneet matkata yleisiä kulkuneuvoja käyttäen. Uskolliset hyötykulkimet olivat saaneet ansaitun lepohetkensä jaksaakseen palvella isäntiään rankan talven koittaessa.

Toinen miehistä,- tuo salskea siloposki nousi junaan Helsingistä, tasavallan pääkaupungista. Toinen taas, -tuo potra partasuu aloitti matkansa Suomen Turuust. Toisensa he yhyttivät Tampereella ja sieltä matka jatkui kohti Pohjolan villiä erämaata.

Menomatkalla he olivat viisaasti varanneet paikat makuuvaunusta herätäkseen levänneinä kohtaamaan seuraavien päivien tuomat rasitukset. Miehet eivät oudossa ympäristössä saaneet kuitenkaan unen päästä kiinni ja näin ollen yöllinen matka sujui levottomasti torkkuen.

Miesten noustessa pääteasemalla junasta, heidän olemuksestaan oli selvästi havaittavissa yöllisen matkan tuottamat rasitukset. Verestävine silmineen he tutkivat paikkakunnan karttaa löytääkseen tutkimusretkiensä tukikohdaksi valitsemaansa yövytsemisliikkeen. Hetken hortoiltuaan he sen löysivätkin ja hetimiten siirtyivät huoneensa rauhaan lepäämään.

Toivuttuaan matkan aiheuttamasta uupumuksesta, miehet päättivät tutustua olemassa oleviin vapaa-ajanvietto mahdollisuuksiin. Olihan sentään lauantai ilta ja paikalliseen kulttuuriin tutustuminen saattaisi hyvinkin notkistaa matkan kangistamia jäseniä. Kuinka ollakaan, paikkakunnalla sattui samaan aikaan alkamaan erään yhdistyksen vuosijuhla, jota myös salaperäisesti Möötiksi kutsuttiin. Siellä muiden paikalle saapuneiden matkaajien joukossa he tunsivat itsensä hyvinkin kotoisaksi ja osallistuivat tuohon arvokkaaseen juhlaan koko nuoruutensa innoilla.

Matkan pääasiallinen tarkoitus kullankaivuu oli jäämässä taka-alalle sosiaalisen kanssakäymisen viedessä yhä enemmän aikaa ja niinpä miehet huomasivat paluuajankohdan lähestyvän uhkaavasti. Viimeisen päivän aamuna miehet ehtivät kuitenkin tutustua kullan etsinnän hienouksiin. Varsinkin nestemäisessä olomuodossa esiintyvä ns. Lapin Kulta sai miehet haltioitumaan. Paluumatkaa varten miehet varustautuivat tukevilla eväillä, joita olisi sitten mukava mutustella pitkän paluumatkan aikana.

Paluumatka tapahtuikin iloisissa merkeissä muiden matkustajien kanssa jutustellen ja eväitä nauttien. Varsinkin eväät näyttivät maistuvan molemmille, koskapa mukaan varatut poromakkarat, rieskat, kiivihedelmät ja muut kulinaariset herkut siirtyivät ”tuulen suojaan” melkoista vauhtia.

Illansuussa juna saapui Tampereelle ja niin miesten raiteet jälleen erosivat. Molemmat miehet suuntasivat tyytyväisinä koteihinsa tietäen kohtaavansa uudelleen kunhan taas joku vain keksii jonkin hyvän syyn, jonka varjolla olisi hyvä lähteä matkaamaan.

Pientä tarkentavaa kommenttia yllämainittuun. Matka Rovaniemen mööttiin tapahtui tosiaan junalla. Mennen makuuvaunussa ja paluu istumavaunussa.

Toimin vuonna -90 Killan hupimestarina ja Tomppa Fagerlund oli lupautunut matroonaksi Lehtikunnaksen Päivin ollessa mammalomalla, sillä Päiville ja Jukalle oli syntynyt tytär Hanna elokuun loppupuolella. Meille taisi olla pari vaunua varattuna kohti Rovaniemen mööttiä. Olin ollut tosi kiireinen ennen matkaa ja päätin, että teen mööttikysymykset kisällejä ja mestareita varten junassa. No eihän siitä mitään tullut, sillä meillä oli niin paljon muuta tekemistä kavereiden kanssa.

Lopulta kun pääsimme aamulla Rovaniemelle, ei minulla ollut edes ajatusta mahdollisista möötti- kysymyksistä. Rovaniemen asemalta kävelimme hotelli Pohjanhoviin, jossa mööttimme tuli pidettämän.

Olin sopinut Linbergin Juhanin kanssa, että saisimme hänen CX:n käyttöömme möötin ajaksi. Siispä lähdimme laina-autolla Napapiirillä sijaitsevaan Jussi Jangerin Taigakoru korumyymälään. Tutustuimme toimintaan ja saimme lahjaksi lasiputkilon, jonka nesteessä lillui kultakimpale. Se laitettiin Killan looraan ja on näinollen Killan omaisuutta. Kävimme kaupasta ostamassa Lapin herkkuja paluumatkalle.

Muu Raati siirtyi jossain vaiheessa saunaan ja minä aloin tehdä mööttikysymyksiä. Mukanani oli kirja, jossa oli selityksiä saamenkielen sanoille. Tästä muotoilin mööttikysymykset ja ne tuntuivat hyvinkin sopivan Rovaniemen mööttiin. Eräs kysymys oli: Kohtaat metsässä aihkin, mitä teet? Aihki on tiheälatvainen mänty. Eli jäät sitä ihailemaan tai kävelet muina miehinä ohi. Entä oletko syönyt koparakeittoa? Koparakeitto on poron sorkista tehty keitto.

Pojaksi oli lupautunut Lillbergin Nina. Joten hän taitaa tällä hetkellä olevan ainoa poika, joka oli tyttö. Lisäksi Lapin taikaa korosti se, että Tomppa oli matroona. Varsinainen naisten roolimalli. Peruukki päässään ja parta leuassaan. Eli Kilta elää ja muuntautuu tehtävien mukaisesti.

Junamatka sujui liki kommelluksitta. Ainoa kömmähdys oli kun matkassa olleet mööttikamat piti purkaa junasta Riihimäen asemalla. Porukka heitteli laukkuja laiturille ja siinä meni vahingossa myös jonkun ulkopuolisen naismatkustajan laukku samassa rytäkässä. Saimme selvitettyä matkustajan nimen ja toimitimme sätkällä matkalaukun Riihimäeltä Helsinkiin naisen kotiin.

Näin muistelee Henkka noin 30 vuoden takaisia tapahtumia


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

5:th RAID LAPONIE Nyytiset 2/94 ELI SAATTUE MUURMANSKIIN

KUUSAMON KITROEN KÄPPÄILY

Retki Lontooseen

Retkeilyä myöhäissyksyisessä Euroopassa

Kevättä etsimässä Belgiasta

OPERAATIO SALLAN KERÄYSTILI

1st RAID LAPONIE winter 86 Nyytiset 2/86

TANSKAN MAASSA VAIN VÄHÄN MÄTÄÄ