JOS HULLUUTEEN OSALLISTUU RIITTÄVÄN MONTA, SIITÄ TULEE AIVAN NORMAALIA (Bernhard Shan)

Kesäkuu 1986

Hupimestarin hullutushan ajettiin 22.-24.5. kuluvaa vuotta. Reportteri/järjestäjä Henkka Castrén ja hänen kilpakumppaninsa Heikki Bitter teki matkansa ratoksi ääninauhan Nyytistoimittajaa varten, jonka he antoivat minulle viimeisellä TA:lla Mynämäellä klo 6.59 sunnuntai aamuna. Reippaana tyttönä minä sitten purin tekstin nauhalta paperille, että kaikki kollegiumin jäsenet saisivat suht tuoreeltaan lukea, millaista on ajaa Hesasta Utsjoelle ja takaisin Hesaan noin 37;ssä tunnissa.

Kirjoitettuna juttu ei kuitenkaan ole niin hyvä kuin nauhalla, sillä sätkän koneen kehräys ja muut tunnelmaa virittävät äänet puuttuvat. Annetaan nyt kuitenkin Henkalle ja Hessulle ”puheenvuoro”.

No niin. Se on Henkka, tämä hupimestari, joka tätä hullutusta on omalla vaatimattomalla tavalla yrittänyt julki tuoda, ja näinollen onnistuttukin, että on saatu 9 paria kisaan mukaan.

Lähtö oli perjantai iltana klo 20.00 alkaen 5 minuutin välein Mechelininkadun Essolta Helsingissä. Tarkemman osallistujaluettelon saa myöhemmin Juridicus Analta.

Mukaan saimme kaksi NMT puhelinta Mobiralta, joilla olemme pyrkineet kommentoimaan tämän retken aikaana. LA:kin on ollut mukana, mutta se ei ole ottanut toimiakseen. Mahdollisesti muut ovat ottaneet yhteyksiä toisiinsa LA:n kanssa.

Perjantai, lähtöpäivä oli aivan nätti ja sopi varsin mainiosti tällaisen retken aloitukseen.

Aluksi ajettiin Mechelininkadulta Töölön halki Lahden tielle, josta Porvoon moottoritielle ja Koskenkylän kautta Kouvolaan ja sitten Lappeenrantaan.

Meidän pirssi lähti viimeisenä ja oli Lappeenrannassa neljäntenä.

Lappeenrannassa jaos tarjosi meille kahvia ja rinkeliä, josta suur kiitos heille. En oikein tiedä, että ketkä kaikki ovat siellä käyneet. Se selviää sitten tuloksista.

Lähdettiin sitten ajamaan 7 km Helsinkiin päin, Savitaipaleelle ja siitä Mikkeliin ja tossa Savitaipaleen kohdalla alkoi sätkä nykiä ja käydä huonosti. Teho kaikkosi. Ajettiin ennen Mikkeliä huoltoasemalle. Vaihdoimme tulpat ja tulpanjohtojen häiriönpoistajat. Tulpanjohdot olivat aivan uudet ja niissä ei ollut mitään vikaa. Tämä korjaus ei kuitenkaan auttanut ja ajoimme Mikkelin toiselle puolelle, toiselle huoltamolle. (Tässä täytyy aina välillä katsoa liikennettä, kun itse on puikoissa.)

Panimme Masinolia tankkiin, kun ajattelimme jos kaasari jäätyy, koska keli ei ole hirvittävän lämmin. (Tää on se tie, joka tulee tuolta Kemijärveltä. Täähän on tuttu tie.)

Putsasimme kaasarin, säädimme sytytyksen, vaan eipä se auttanut. Siinä meillä meni sellaiset puolisen tuntia aikaa näissä remonteissa. Jatkoimme matkaamme. Hieman ennen Kuopiota eräällä huoltamolla aamuyöllä, avasimme jälleen kaasuttajan, puhdistimme sen paineilmalla ja lähdimme matkaan, vaan ei suurempaa vaikutusta.

Sätkä liikkui sellaista 80-90:nen vauhtia. Ja totesimme … jossain Ristijärvellä, jossa saimme yhteyden Uolan Ristoon ja Sievin Juhaan. Olimme noin 2,5 tuntia heidän perässään. Silloin hetkittäin tunteet olivat hieman apeat. Johtuikohan se sitten vielä väsymyksestäkin, mutta suurin syy oli ehkä siinä, että me emme kertakaikkiaan keksineet mitään järjellistä selitystä sille, että miksi sätkä ei suostunut käymään normaalisti. Viimeisenä vaihtoehtona päätimme ottaa venttiilikopat auki ja tarkistimme venttiilit. Jos siellä olisi ollut venttiilien kantamista. Siinä meillä varmaan meni taas 15 minuuttia aikaa hukkaan.

Jatkoimme matkaamme, mutta vaikutus ei ollut mitenkään ihmeellinen. Sätkä toimi vain ensimmäisellä kurkulla ja se liikkui huippunopeutta 90 km/h. Olimme jo päättäneet ajavamme kisan loppuun vaikkapa tälläkin vauhdilla.

Yön läpi ajettuamme tulimme aamulla Sallaan, jossa jätimme kilpailukorttimme postilaatikkoon ja saimme rajaseutusisasr Leena Mustoselta perheineen pieniä muistolahjoja. Tosin he huomasivat, että meillä oli kiire, eivätkä he jääneet meitä viivyttämään. Kerroimme, että meillä on ollut suunnattomasti murheita moottorin kanssa.

Sallasta jatkoimme Kemijärven kautta Sodankylään ja siitä Ivaloon ja Inariin. Kaamasen kautta Kiellatuvalle. Olimme Kiellatuvalla pakollisella 15 minuutin tauolla kahvilla ja lainasin isännältä hylsysarjaa. Huomasin, että imusarjan pulteista yksi oli kadonnut ja toinen oli löysällä. Ei muuta kuin ruuvasin lattiapellistä 7 mm:n pultin ja kiinnitin sen imusarjaan. Tarkistin pulttien kireyden ja vein hylsysatsin omistajalle takaisin. Hessu lopetti kahvinjuontinsa juuri sopivasti. Hessu oli kertonut työkaluja kyseltyäni, ettei me lähdetä sätkää kesken kisaa rakentelemaan. Olisi kannattanut. Tai ainakin fikkarin mukaan otto.

Jatkoimme Norjan rajalle ja Tenojoen vierusta Utsjoelle ja siitä kohti etelää.

Kokeilimme siinä matkalla sellaisia 10 minuutin keskinopeuksia ja pääsimme jopa 118 km/h, jolloin totesimme koneen olevan kunnossa. Tämän jälkeen innostuimme tästä asiasta ja koneen hyvästä kunnosta niin paljon, että päätimme ”napsia” kanssakilpailijoitamme yksi kerrallallaan, jotta oma sijoituksemme, joka oli siinä vaiheessa toiseksi viimeinen, paranisi jonkin verran.

Bitter jatkaa…

Minä olen Henkan kilpakumppani Hessu. Siinä me alettiin kiristää. Tuli Henkan ajovuoro ton Kiellatuvan jälkeen ja vehje oli kunnossa, niin lähdettiin likistää sitten sovittua ja määrättyä reittiä myöden täysillä – ja rupeshan niitä tulemaan sieltä perä edellä vastaan. Ensin tuli Uola+Sievi- pari, sen jälkeen nähtiin Sodankylässä Apponen, no siinä oli pari saatu ja sitten äsken tossa oli parkkipaikalla tankkaamassa tämä Hyriläispari Manninen isä-poika. Ja nyt meillä on sellainen valtava epäilys (kaivaa tuolla…) - Missä on Kettunen. Varmoja tietoja asiasta ei ole.

Varma järjestys keulalla on, että Haikkola, Vepsä+Lehtikunnas yhdistelmä tuli meitä vastaan, kun olimme menossa sille viimeiselle 350 km:n lenkille – olivat Kiellatuvalla meitä 3,5 tuntia edellä. No se tietysti masensi, koska voittoon nähden mahdollisuusdet katsoimme menetetyiksi. Mutta onnekkaan ja asiantuntemuksella suoritetun korjauksen yhteydessä tosiaan tunnelmat heräsivät ja nyt olemme suorittamassa come backia tänne keulille. Nyt on jo periaatteessa kolme ohitettu ja yksi oli jo meidän takana, elikkä on neljä ohitettu, yksi on keskeyttänyt, eli niinkuin viisi on jo poissa pelistä meihin nähden, jos ei mitään satu.

Niin, tota me oltais sitten neljänsinä, kun yhdeksän lähti, mutta sitä ei mahdu meikäläisen järkeen, että MISSÄ ON KETTUNEN? Kun Kettusta ei ole näkynyt, mutta kaikki kommunikointivälineet kertovat, että Kettunen on menossa jossakin tuolla meidän edellä. Ottaen huomioon Meharin rakenteen ja nopeuden, niin siinä on jotain Kettusmaista siinä jutussa. Ilmeisesti se on tuolla meidän edellä, mutta se selviää tuossa muutaman kymmenen minuutin aikana – sen on pakko selvitä (naurua), me olemme sen nimittäin päättäneet niin Castrenin kanssa.

Etukäteissuunnitelmia on jouduttu muuttamaan ja ne onkin tehty juuri sen takia, että niitä voi muuttaa. Aluksi oltiin kolme tuntia myöhässä ja nyt tällä hetkellä alle kaksi tuntia, ehkä 1h ja 50 minuuttia. Josta esim. Vepsän pariin meillä on 40 hyvää, koska me lähdettiin 40 minuuttia myöhemmin kuin ne. Elikkä jos Vepsä on pitänyt Haikkolan kanssa samaa vauhtia, niin me oltais Vepsästä niinku 1.10 jäljessä ja se ei nyt ole tässä tuhannen – toistatuhatta kilometriä vielä matkaa – niin se ole kuin 10 km/h eroa ja pakolliset pysähdykset ja tankkaamiset mukaanlukien olemme katsoneet, että meillä on mahdollisuus voittoon ja aiomme kamppailla siitä – onnistui tai ei.

Matka muuten kamppailumielessä on ollut mielenkiintoinen, lähinnä itseä ja omia ajatuksia vastaan siitä, että pysyä hereillä ja olla skarppina, tulla toimeen, kaikkea kivaa, täällä on ollut tosi kivaa.

Niin muuten – poroja edessä. Pitänee hellittää näin, ja niitä on kaiketi joo 4-5, tuollainen pieni porosarja oli edessä.

10 km olisi Rovaniemelle tällä hetkellä. Pitänee kertoa teille lisää sitten, kun saavutamme jonkun tai tapaamme jonkun ihmisen, mehän olemme vain täällä autossamme, mutta jos tapaamme jonkun ihmisen, me kerromme teille sitten tai jos joku antaa pullaa tai kahvia niin siitäkin me kerrotaan. Että tällasta. Henkka: jos joku antaa meille turpaan, niin siitäkin me kerrotaan. Hessu: niin lyödä ei saa.

Pidämme pienen paussin ja palaamme ehkä muutaman sadan- tai puolen tuhanneen kilometrin päästä taas asiaan. Se on meilläpäin näin. Hei!

Jaa, jaa. Se on taas reportteri Henkka täällä nelostiellä. Olemme nyt ohittaneet Simon. Simo ei olekkaan ihan kuka tahansa henkilö, vaan hänelle on oikein tällainen paikkakuntakin pystytetty tänne Tenojoen alapuolelle, Simojoen kupeseen. Olemme tässä vinhaa vauhtia kiitämässä kohti etelää. Tosin joudumme käymään tuolla läntisellä kehitysalueella Vaasan suunnassa, josta nytkähdämme Mynämäelle katsomaan, näkyykö Mynää.

Ja kello on tällä hetkellä…

Mikäs keltavalo täältä tulee vastaan, ei kai vaan Mehari oo eksynyt täysin. Onks se sätkä vai mikä – eikä oo. Tää on ihan joku ihan. Se oli hyvin sätkän näköinen Volvo. (naurua). Siat kun laittelevat keltaisia lamppuja ihan vääriin autoihin. No älkää nyt olko katkeria,- ehkä hänellä menee muutenkin huonosti.

Kuten sanottua olemme matkalla kohti Oulua. Jälleen edessä näkyy joku auto. Ensimmäisenä tulee Hessulle mieleen että se on Mehari, mutta olemme jo ehtineet tässä 600 km:n aikana tottua, että siellä kulkee muitakin autoja kuin vain Mehareita.

KETTUNEN KESKIYÖN COWBOY ON KIERO KUIN IILIMATO, Se varmaan ajaa jotain sivuteitä pitkin koko ajan. Varmasti riittävästi maavaraa…

Niin olin kaiketi sanomassa, että olemme matkalla Kemistä kohti Oulua. Tosin Oulussa meillä ei ole mitään tekemistä, mutta se on eräs etappi päästäksemme kasitielle, josta taas lähdemme huihottelemaan kohti Vaasaa ja uusia seikkailuja. Kello on tällä hetkellä – hups ja heijaa 23.53 ja tässä alkaa hieman tuo nahka kutistella tuossa silmässä, mutta eiköhän se tuosta. Vielä mykiö jonkun verran liikuskelee tuolla vallattomasti, vaan jotain rahinaa kuuluu, se on kai tyypillistä ihmisen silmälle.

Heikki ei ole vielä nukkunut silmällistäkän, mutta toisaalta, jos hän olisi nukahtanut, ei häntä olisi saanut hereille ennen Helsinkiä. On ihan hyvä, että hän vain ajelee. Ja näinollen on parempi, että minä vain yritän hänelle tarjoilla aterioita. Pienillä turpeilla sormillani nostelen tuolta viinirypäleköynnöksiä ja Heikki sitten syö sulohuuliaan massutellen tässä (naurua). Näin, tämä tästä ruokailusta ja ruokailuergonomiasta.

Jotta tulisi täysin selväksi, niin olemme matkalla kohti Oulua. Olemme tulossa Kemistä, mistäpä muualtakaan.

Nyt me ohitamme jonkun Mitsubishin tai tämmösen – se olikin Mazda. Jonkun jupin leasing auto.

MUTTA MISSÄ ON KETTUNEN? Se on melkein kuin viimeisimmässä jenkkien presidentti kamppanjassa – että missä on pihvi?

Niin, yhtä paljon olemme tänään puhuneet Kettusesta. Ei silti, etteikö Kettunen olisi mukava mies, ei suinkaan mikään vähäpätöinen tekijä. Olemme kuitenkin tulleet siihen tulokseen, että hän on heittänyt Meharin junaan Rovaniemellä ja paiskii nyt kiskot kolkkuen kohti Turkua (naurua).

Siinä on eräs Opel Ascona, joka innoissaan täällä olisi antamassa tietä, jos Hessu pystyis yhtä nopeasti kiihdyttämään, kuin toinen kiihdyttää alta pois (naurua). Tässä me vaan jupisemme Heikin kanssa äänikirjettä Nyytis-Päiville. Poika nimeltään Päivi, tai henkilö nimeltään Päivi. Miten sen haluaa sanoa.

Onko tämä joku ämmä, joka tässä ajelee, kun on näin onneton. Hessu: ei. Vai hän on muuten vain pahanteossa. (ohittivat ilmeisesti jonkun…)

Päivänpaisteinen reportteri Henrik täällä kasitiellä. Olemme juuri ohittaneet Jepua, Jeppon noin kaksi tuntia sitten. Ja olemme käyneet Vaasan TA:lla numero 5, jossa hölösuiset - tarkoitan hyväntuuliset vaasalaiset halusivat tietää pikku Visan kaasarin toiminnasta – en kertonut heille mitään.

Kuulimme siellä samalla, että Matti Kettunen on käynyt 25 minuuttia ennen meitä asemalla, jotenka meillä on hirvittävä takaa-ajo. Vai mitä mieltä Heikki on asiasta? Joo meillä on teoreettiset mahdollisuudet se ennen Mynämäkeä ottaa kiinni, mutta käytännössä se on erittäin vaikeaa. Mutta ennen Helsinkiä Kettunen on ajettu kiinni, se on varma. Henkka: Näin on.

Täällä jälleen reportteri Henrik. Millähän tiellä me nyt ollaan? Ollaanko me nyt kakkostiellä? Me olemme jossain ihopaitatehtaan (Ihode) kulmalla ja matkaamme edelleen läpi tämän Vakka-Suomen kohti Mynämäkeä, jossa odotamme näkevämme muutaman hyvin kasvatetun vakkasuomalaisen. En tarkoita missään nimessä henkistä puolta, vaan ruumiillista.

Tämä kasetti on tarkoitettu, kuten varmaan olen aikaisemmin sanonut Nyytis Päiville, joka aikoo tehdä Nyytisiin jutun tästä Hupimestarin hullutuksesta, joka on tässä vaiheessa jo perinteiseksi muodostunut kisa. Nimittäin olemme jo päättäneet, että ensi vuonna samaan aikaan sama kisa ehjillä koneilla.

Kaikilla kilpailijoilla on oltava ehjät koneet, - ei saa mennä antamaan tasoitusta liikaa. Hessu: Siinä tulee kiire lopussa. Henkka: Siinä tulee pirun kiire lopussa.

Jos antaa kolme tuntia tasoitusta, niin siinä on tosiaan helisemässä lopussa. Nyt me vielä väijytään samaa Kettusta, mitä aloimme väijymään jo Ivalossa (naurua). Jatkuvalla syötöllä otetaan Kettusta vain kiinni. Välillä jo luultiin, että se on pannut Meharin junaan Rovaniemellä, mutta Vaasassa kuultiin, että se jatkaa sitkeästi kamppailua. En tiedä minkä takia, eihän sillä ole mitään syytä jatkaa, koska hänellä ei ole mitään toivoa sijoittua kolmannelle sijalle, mutta se on tuota vakka-suomalaisten tyhmän rohkeutta. Toisaalta Hupimestarin hullutukseen liittyy tämmöisiä omituisuuksia, joten tämä on aivan tervetullutta.

Kuten olen jo varmaan aikaisemmassa lähetyksessä ilmoittanut, kertonut ja raportoinut, niin tulokset tulette saamaan tänään sunnuntaina soittaessane Juridicus Analle, joka kertoo miten tässä kisassa on käynyt. Yhteenlaskettuna polttoaineen käyttö ja nopeus käydä Utsjoella.

Mitäpä minulla vielä olisi muuta mielessä. Kysynpä Heikiltä mikä on fiilinki? Fiilinki on hyvä, aurinko paistaa kauniisti silmiin ja uudet urapaikkaukset tässä ja Kettunen häämöttää taivaanrannassa. Ei täs oo mitään, sinne vaan ja kolmannelle tilalle ja kulutus ratkaiskoon loput. Minä olen tehnyt parhaani, en ihan vielä, mutta tossa vähän yli kahdeksan Helsingissä. Voin sanoa, että olen yrittänyt kaikkeni. Päätä tässä on tarvinnut ja henkisiä ja fyysisiä voimavaroja, joita nyt tietysti on ylenmäärin paiskoa tämmöisiin viikonloppujuttuihin meikäläisellä. En tiedä mistä niitä on jäänytkin tommosia ”kasoja” , mutta hyvin tää on mennyt. Kiitän vain asioista kiinnostuneita soittajia ja muita, jotka olette pitäneet meitä sillai vireinä, etten sanoisi viriileinä. Nyt sitä Kettusta tässä juuri tavoitan, mutta ei. Taitaa tulla tässä vastaan, onkohan se pettynyt, ettei me olla saatu kiinni sitä. Ehkä hän ei ole siellä vastassa, ehkä se on taas joku hemmetin Volvo. No näin aamulla näkee kaikenlaisia kangastuksia.

Henkka: Bitteri on nähnyt jo eilis-illasta saakka samat kangastukset, joten niistä ei mitään uutta.

Täällä taas Henrik täällä pikatien tuntumasta. Olemme juuri saaneet viimeisiä tietoja Kettusen olemassaolosta. Emme tule näkemään häntä ennen Mynämäkeä missään nimessä, koska Roope ilmoitti Kettusen juuri lähteneen sieltä.

Bitteri on nähnyt satoja lantasäkkejä. Vihreitä, joita olisi voinut luulla Mehareiksi. Nyt voimme todeta, että Mehareita on vain yksi kappale ja muut ovat AIV- säkkejä.

Se on tuo kun alkaa silmä nahoittumaan tuohon malliin kuin Bitterilläkin, sitä alkaa nähdä vaikka minkälaista harhaa. Jotenka tässä vaiheessa kisan luonne tulee olemaan se, että Mynämäeltä lähtiessämme tulemme olemaan noin 15 minuuttia Kettusta jäljessä ja tarkoituksenamme on ottaa hänet kiinni ennen Pukinmäen Essolle saapumisestamme.

Päätän raporttini täältä kasitieltä tähän. Kiitoksia, että olette jaksaneet seurata tätä meidän kilpailuamme.

Päivi jatkaa tästä…

Olin sunnuntai-iltana vielä yhteydessä Henkkaan ja sain tietää Mynämäki – Helsinki välin tapahtumista sen verran, että hankaluuksia oli jälleen tullut moottorin kanssa. Salon kohdalla oli moottori alkanut savuttaa ja öljyn kulutus oli tullut hurjaksi. Pojat olivat päässeet kuitenkin Helsinkiin, jossa Kettunen jo odottelikin heitä. Aikoja laskettaessa näytti siltä, että Kettunen oli kolmannella sijalla, parin Bitter + Castrénin jäädessä vain viisi minuuttia häviölle heistä. Kova oli siis kamppailu kolmannesta tilasta, kuten myös ykkötilasta. Jonka voitti Haikkola + joku, parin Vepsä + Lehtikunnas jäädessä vain 5 minuuttia heistä häviölle. Siitä juttua seuraavassa lehdessä tai muualla tässä numerossa.

Väliaikatiedot Mynämäeltä, jossa olin mm. itse TA:lla tilannetta tarkkailemassa.

Saapumisajat Mynämäelle, jossa oli pakollinen 10 minuutin tauko.

Vepsä+ Lehtikunnas 03.06

Haikkola +? 03.16

Kettunen + Pohjola 06.40

Castrén + Bitter 06.59

Sievi + Uola 7.51

Manninen isä ja poika 8.15

Apponen + Luoma-aho 8.24

Lipponen + (nainen) 10.43

Kaikilla muilla oli kutoset, mutta Lipposella nelkku. Mynämäeltä Helsinkiin kesti matka kaikilta noin kaksi tuntia, Lipponen kuitenkin keskeytti Mynämäellä työesteiden vuoksi.

Maalissa sitten laskettiin lähdön viiden minuutin erot ja sen semmoiset, joten tuloksista en vielä tänään maanantaina 25.5 klo 12.40 vielä tiedä tarkalleen.

Varsinainen juttu Henkka ja Hessu. Alku,- ja loppukommentti Päivi.

Näitä Hupimestarin hullutuksia taidettiin järjestää neljä tai viisi ja kisat loppuivat kun eräs kuski oli nukahtanut jossain Pokan tiellä. Onneksi ei tullut henkilövaurioita.

Tästä ensimmäisestä kisasta muistui mieleeni, että Heikki oli tullut Mechelininkadun Essolle hyvissä ajoin ja ajoi sätkänsä pesuautomaattiin, mutta oli unohtanut panna apparin puoleisen takaoven kiinni. Sillä seurauksella, että takatilassa ollut patja kastui nukkumiskelvottomaksi. Olimme tehneet ylimääräisen 50:n litran tinneripytystä varasäiliön, josta tankkasimme sähköisellä bensapumpulla silloin tällöin. Ensimmäinen varsinainen tankkaus suoritettiin vasta Sodankylässä.

Syy Sätkän huonoon liikkuvuuteen johtui kuskin puoleisen imusarjan vuodosta, kun kannen pultit olivat löystyneet. Tämä ilmavuoto aiheutti aikanaan sen, että happea tuli toiseen pyttyyn aivan liikaa ja seos meni ohueksi. Salon kohdalla mäntään paloi reikä. Onneksi tällä rikkoutuneella koneella pääsimme maaliin ja Hessu siitä vielä kotiin Riihimäelle. Pimeässä emme havainneet pultien puutetta.

Kilometrejä lähdöstä maaliin tuli 3117 km ja aikaa tuhraantui perjantai- illasta sunnuntai aamuun.

Henkka