TANSKAN MAASSA VAIN VÄHÄN MÄTÄÄ

Nyytiset  1996

Wanhan ystäväni William Shakespearen innoittamana minä ja ystäväni Masis lähdimme pohjoismaisille rajatreffeille Tanskan Nystediin torstaina 23.5.

Voidaan tietenkin kysyä, että miksi juuri Tanskaan, vaikka Willy varoittikin Tanskan maassa olevan jotain mätää

Vastaus on yksinkertainen. Rajatreffi pidettiin tänä vuonna juuri Tanskassa

Kuten viime numerossa taisin kertoa, epäilin Suomesta lähtevän 6 – 7 sätkää. Muuten oikein, paitsi Hukki Hakkarainen ja Jousmäen Veikko tulivat BX:llä ja peräkärryllä, koska olivat lähdössä osien hankintamatkalle EU-Eurooppaan.

On tietenkin vanhan toistoa kertoa alkumatkastamme, mutta jotain samaa tämänkin retken alkutaipaleella oli, kuin viime rajatreffiretkellämme. Silloinhan myöhästyimme laivasta käytyämme Rajaloilla Muurlassa. Sytkä oli hieman aikaisessa. Nytpä siis säädimme Rajalan pihassa sytytyksen kohdalleen.

Erkki yritti tavoilleen uskollisena sabotoida matkaamme, mutta olimme kokemuksestamme viisastuneita, emmekä menneet Erkin houkutuksiin. Ensiksi hän yritti, että tekisimme säädöt hänen tallissaan, jolloin hän olisi voinut kätevästi lukita meidät talliinsa.

Kun emme tähän retkuun menneet, hän lupasi keittää kahvit, jolloin olisi ollut vaarana, että kuuma kahvi olisi polttanut kitusemme ja olisimme joutuneet Salon Aluesairaalaan potemaan palovammojamme. Siispä pyrimme pitämään viileät, mutta asialliset välit Erkkiin samalla sivusilmällä tarkkaillen, ettei hän yrittäisi esimerkiksi tyhjentää renkaita tai laittaa sokeria tankkiin. Hyvä yritys Erkiltä, mutta tällä kertaa päätimme ehtiä laivaan.

Ennen Paimiota saimme Salon Ilkan Tiinan okulaariin ja päätimme ohittaa heidät. Minkä teimmekin. Turun satamassa oli Kannistojen ja Heikkolan sätkät, kuten Albert Nock Wille poikineen. Jonkin ajan kuluttua saapui Salon popula ja Rannan Eero Pirjoineen.

Laivaan astuttuamme siirryimme ruokapöytään nauttimaan laivakokin taidoista. Jauhetusta lihasta kyseinen henkilö olikin loihtinut merkittäviä herkkuja. Erään vanhan kiltaeläjän tapasimme myös yllätykseksemme. Suuri Dresdenin IFK:n kannattaja Mikkolan Eki oli menossa Berliiniin. Joten voi sanoa maailman olevan melko pienen.

Aamutihkuisen Tukholman saariston avautuessa aamurähmäisiin silmiimme, päätimme poistaa rähmät kylppärissä ja suunnata sen jälkeen tiemme aamuappeelle. Seawindin tapaan se oli suppea, mutta riittävä.

Tukholmaan pääsyä jouduimme odottelemaan yli puoli tuntia. Koska perässämme ei ollut ketään, päätimme ajaa mahdollisimman nopeasti Nystediin, sillä olimme kehitelleet ajatusta käydä vielä illalla laivalla Saksassa ostamassa rajatreffioluet.

Ödeshogissa kävimme Route 66:ssa tankkaamassa ja kahvilla. Meille luvattiin påtårit, mutta kahvi olisi paremmin sopinut  kettujen luolasta karkoitukseen, kuin ihmiskehon virkistämiseksi, joten jätimme toisen kupin väliin. Hyppäsimme ratsu reimaan ja suuntasimme kohti etelää ja Helsingborgia, jonne oli noin 300 km. Raskaasta kaasujalasta johtuen 15 km ennen kyseistä kylää loppui bensa. Varakannusta oli jälleen apua. Keskinopeutemme Tukholmasta Helsingborgiin oli 91,7 km/h miinus Ödeshögin kahvitauko, eli fikapaus, kuten Ruotsissa tavataan sanoa.

Saavuimme Helsingborgin satamaan klo 14.15 ja laiva lähti puolelta, kuten sen kuuluikin. Söimme hyvät oopperavoileivät ja Wibroe oluen avulla ne häipyivät kitusiimme. Helsingörissä kävimme Kwiclyssä ostamassa uusia perunoita ja jalattomia sillejä eli ”Sild utan ben”, tai ruodotonta silliä. Miten vaan.

Lisäksi sorruimme suureen grillepakkeen, jossa oli 4 pihviä, 4, makkaraa ja samanverran grillikylkeä.

Parin tunnin ajamisen jälkeen olimme klo 18 Nystedin kämppärillä, jossa hoidimme itsemme sisään. Panimme teltan pystyyn ja lähdimme ajamaan kohti Rödbytä. Jätimme Tiinan parkkiin ja nousimme kaimani Prinssi Henrikin sisuksiin. Masiksellahan ei tällaista kaimaa olekkaan. Vai onko joku kuullut laivasta nimeltään Prinssi Matti?

Nautimme laivalla summersuppet, jolla ei ollut mitään tekemistä meikäläisen kesäkeiton kanssa. Kyseisessä keitossa pekonia oli käristetty ja pantu voimakkaasti maustettuun liemeen. Persoonallisen makuista, mutta ei erityisen kevyttä. Saavuttuamme rantaan, oli tarkoituksemme ehtiä toiseen laivaan, mutta se lähti juuri ajallaan ja jouduimme odottelemaan puoli tuntia oman laivamme lähtöä. Hoidimme Taxfreen kunnialla ja saavuttuamme sateiseen Tanskaan, löysimme Tiinani samasta paikasta, johon olimme sen jättäneetkin. Kello 23 olimme jälleen tanskalaisten, ruotsalaisten ja norjalaisten kanssa pitämässä sadetta isossa tapahtumateltassa.

Herättyämme aamusella ja naaman uudelleen järjestelyn jälkeen, suoriuduimme hankkimaan aamuapetta. Herkulliset tanskalaiset sämpylät toivat veden kielellemme, mutta huuhdoimme turhat vedet voimakaspaahtoisella tanskalaisella kahvilla.

Olimme olettaneet löytävämme telttajakkarat Helsingöristä. Kun tämä ei onnistunut, lähdimme kunnon perheenemäntien tavoin Nystedin kaupunkiin paikalliseen Kwiclyyn ostamaan tukea takapuolen alle. Vaikeiden liikeneuvottelujen jälkeen saimme selville, että kevyt rykäisy tarkoitti viittäkymmentä kruunua ja kroonisempi suurempaa määrää valuuttaa. Saimme satasella kaksi taittuvaa muovituolia.

Kiiruhdimme ostosten jälkeen takaisin kämppärille, jossa avajaisten tulisi alkaa klo 12.00. Ja alkoikin. Gammeldanskella avautui tapahtuma ja hengitys. Avajaispuhe oli lystikäs ja sille naurettiin ja me suomalaiset nauroimme muiden nauramiselle. Iltapäivällä alkoi yhteispohjoismainen joukkuekisailu. Lajeina oli kutominen, munan kuljetus jalkojen välissä, pyykin ripustus ja pussijuoksu. Ruotsi voitti ja Suomi jäi peränpitäjäksi. Rannan Eero oli tosi kehno kutoja, joten joukkueemme patalappu kelpasi korkeintaan mittatikusta öljyn pyyhkimiseen. Kakuntekokilpailun Suomi sitten voitti.

Illalla paikan ravintolassa esiintyi paikallinen bändi, joka soitti nautittavaa vanhaa jazzia. Yön hiljaisina hetkinä siirryimme vatupassiin ja zetat alkoivat nousta tanskalaiselle yötaivaalle.

Sunnuntaiaamu valkeni kauniina ja lämpimänä. Kiersimme suuressa jonossa läpi kauneimman Tanskalaisen maaseudun. 

Saavuimme lopulta Knuthenborg Parkiin, joka on melkoinen eläinpuisto lähellä Mariborin kaupunkia. Suosittelen ainakin lapsiperheille. Siellä nähtiin muun muuassa apinoita, biisoneita, seeproja, kameleita, kirahveja,  ja sarvikuonoja. Lintupuistossa oli useita vesilintuja, kyyhkyslakka ja papukaijahäkki. Häkissä oli pienistä Agaborniksista puhuviin Aroihin. Kukahan haluaisi tanskaa puhuvan papukaijan?

Illalla parannettiin maailmaa ja haukuttiin tanskalaisia järjestäjiä, kun eivät olleet vaivautuneet lähettämään ruotsalaisten ja suomalaisten lehtiin ilmoitusta tapahtumasta. Lupasivat parantaa tapansa.

Keskustelimme lisäksi ensi kesänä tapahtuvasta Raid Islannista, josta Helge Inkiläinen taitaa tässä maassa tietää eniten. Matka ajoittuu ennen Hollannin maailmankokousta ja se kestänee noin 3 viikkoa ja maksaa paljon.

Maanantai aamuna lähdimme polkemaan kohti Tukholmaa, jonne saavuimmekin hyvissä ajoin. Kiertelimme kaupunkia, jossa olemme puolen vuoden aikana vierailleet kolme kertaa.

Jouduimme suureen Siljan laivaan. Ensin hyttiin ja kuin taikaiskusta istuimme höyryävän lihapullalautasen ääressä. Voi sitä onnen hetkeä.

Aamulla jälleen Turussa ja äkkiä sieltä pois, sillä pitihän sitä ehtiä vielä töihinkin muutamaksi tunniksi.

Näin koki ja näki Henkka.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

5:th RAID LAPONIE Nyytiset 2/94 ELI SAATTUE MUURMANSKIIN

KUUSAMON KITROEN KÄPPÄILY

LAPIN KULTAA

Retki Lontooseen

Retkeilyä myöhäissyksyisessä Euroopassa

Kevättä etsimässä Belgiasta

OPERAATIO SALLAN KERÄYSTILI

1st RAID LAPONIE winter 86 Nyytiset 2/86