OPERAATIO SALLAN KERÄYSTILI

 Nyytiset 1/1987

Se oli lokakuuta, kun mieleeni tuli ajat entiset. Muistin, että Suomen 2cv kilta oli jo ammoisina aikoina toimittanut jouluiloa rajaseudulle. Ainakin Inariin ja Sallaan.

Möötin yhteydessä olleessa Raadin kokouksessa toin asian esille, jolloin havaitsin ainakin raatilaisten olevan hankkeessa mukana. Oltermannikin sanoi: ” Kuoki suosi”, joka tarkoittaa: Hyvä idea, kunhan hoidat asian itse ja kunnolla.

Arjen koettaessa soitin Rajaseutuliittoon ja kyselin mahdollisia avustettavia armaasta Suomenmaassamme.

Minulle kerrottiin sellaisia henkilöitä Suomesta löytyvän vaikka millä mitalla. Kerroin olevani kiinnostunut Sallan kunnasta ja siellä avuntarvitsijoista.

Lisäksi luvattiin, että Sallan kunnasta joku ihminen soittaisi ja kertoisi enemmän avustettavista kohteista.

Minua on Salla kiinnostanut jo lukuisia vuosia, sekä talvisista pakkasista että talvisodan tapahtumien johdosta.

Oli minulla omakin ”lehmä” ojassa, sillä halusin tietää miten sätkä käyttäytyisi kovilla pakkasilla. Olihan Sallassa ollut samoihin aikoihin joulukuulla -50 astetta pakkasta, joten vaikeuksia saattaisi olla tiedossa.

SOITTO SALLASTA

Leena Mustonen Sallasta soittikin ja kyseli mahdollisen keräyksen yksityiskohdista. En osannut oikein vielä vastata, sillä tiliä ei ollut vielä avattu, mutta lupasin yrittäväni kerätä 700- 800 mk, koska aikaa olisi melko vähän.

Leena lupasi ottaa selville sopivan avustettavan, koska ehdottamani Sallan lastenkoti oli lakkautettu paria vuotta aiemmin.

Viikon kuluttua Leena soitti ja kertoi, että he olivat löytäneet mielestään sopivan avustuskohteen. Kyseessä olisi yksinhuoltajaäiti kahden kehitysvammaisen lapsensa kanssa. Heiltä puuttui lähes kaikki aineellinen patjoista alkaen, joten lupasin yrittää hankkia perheelle ainakin patjat.

KERÄYSTILI

Jotta voisimme aloitttaa varainkeräyksen oli meidän avattava tili pankissa. Kympillähän saattoi jo tilin avata, joten avasin tilin marraskuulla.

Tilille tuli rahaa Turusta 500 mk ja sen jälkeen Tampere ja Kouvola osoittivat myötätuntoa asiaa kohti. En moiti muita jaoksia osallistumattomuudesta, koska asiaa ei oltu ehditty mainostaa.

Minä itse röyhkeilin keräyslistan kanssa ainakin Kiltaseminaarissa, Hy-Rin pikkujoulujuhlissa ja Hesan kuukausikokouksessa. Saimme rahaa hieman yli tonnin.

MITÄ SAIMME

Hankin ensiksi kolme suomalaista peittoa erikoistarjouksesta. Tyynyt ja patjat löysin edullisesti EKA- marketista. Nekin suomalaisia. Helsingin pää Elannosta pummasin Dahlbergin Totolta jotain mukaan vietävää. Toto pahoitteli myöhäistä soittoni ajankohtaa, mutta lupasi suuren keskusliikkeen byrokratiasta huolimatta yrittää jotain. Kun entinen sätkäkuski lupaa jotain, siihen voi luottaa kuin aktiivi sätkäkuskiinkin. Hän hankki perheelle säilykkeitä, kahvia ja pesuaineita.

Mechelininkadun Essolta saimme valtavan säkillisen leluja. Tältä Essoltahan lähdimme ensimmäiselle Raid Laponielle vuosi sitten.

Nyytispäivi osteli pussilakanat ja tyynyliinat Turusta ja aluslakanoiden puutteen havaittuamme, ostimme ne matkallamme Sallaan Iisalmesta.

MATKASUUNNITELMA

Joulukuussa tein 12-16 tuntisia työpäiviä, joten isompia matkasuunnitelmia ei tehty.

Tärkein oli kenties matkakumppanin valinta. On ikävää ajaa pitkää matkaa, jos rättisitikka kulkee vinossa, joten Wilckenin Roope Mynämäen Keskikehonrakentajista suostui kumppanikseni.

Me kumpikin painamme hiukan yli 100 kg, joten sätkä oli kulkeva tasapainoisesti. Eli se matkasuunnitelmistamme.

Öljyt olin vaihtanut Mobil ykkösiin ja havainnut sen pakenevan raukkamaisesti etupään stefan kautta. Koneenihan oli melko paljon ajettu. Olin ostanut sen vuonna -84 ja sillä on käyty kerran Englannissa ja kaksi kertaa Nord Kapissa. Ostettaessa oli kone melko kulahtaneen näköinen, joten ei ihme ettei stefa kestänyt.

Pakoputkikin vuosi, niin että savut tulivat ohjaamoon. Ajattelin korjaavani sen jossain vaiheessa jollain huoltoasemalla matkan varrella. Asuin tällöin Helsingin Katajanokalla, jossa ei ollut korjauspaikkoja.

LÄHDETTIIN

Tankkasimme Mechelinkadun Essolla klo 8 pinnassa ja otimme lelukassit mukaamme. Ajoimme läpi aamuruuhkaisen Helsingin ja lähdimme ajamaan kohti Sallaa vitostietä pitkin. Helsingistä lähdettäessä pakkasta oli -14 astetta ja se kiristyi koko ajan kivutessamme kohti pohjoista. Varkaudessa oli jo -27 C. Kuopiossa kävimme syömässä sipulipihvit ja lisäsin koneeseen hieman ykköstä. Iisalmessa kävimme pankissa vaihtamassa Ruotsin kruunuja ja ostamassa aluslakanat paikallisesta tavaratalosta.

Kuusamossa kävimme kahvilla, koska tuntui että olisimme Sallassa liian aikaisin.

Olimme päättäneet yöpyä Kuusamon pohjoispuolella Petäjälammen lomakylässä, mutta Leena Mustosen soitto muutti suunnitelmiamme. Hän pyysi meitä yöpymään kotonaan, josta kiittelin. Hän kertoi lisäksi ajo-ohjeet kotiinsa, jossa lupasin meidän olevan 19.12. klo 20–20.30. Tarkkojen saapumisaikojen antaminen on aika jännää, kun matkaa on noin 950 km ja ei ole koskaan aiemmin paikalla käynyt.

SALLASSA

Tulimme Mustosten pihaan klo 20.10. Meitä oltiin vastassa pihalla. Esittäydyimme ja nostimme tuliaisemme ulkovajaan, jotta sätkän sisään tullut haju ei liikaa vaikuttaisi vuodevaatteisiin yön aikana. Astuimme sisään ja havaitsimme ovenpielessä pahvikyltin, jossa luki: ”Tervetuloa Teipparit”. Tuli melkein tippa silmään.

Puhelimeen olin vastannut Teippari/Castrén, joten Leena oli käsittänyt meidän remppamme hieman väärin, mutta kyllä sekaannus tuli hoidettua kuntoon.

Tiinalleni tarjottiin tallia tai johdon päätä, mutta kieltäydyin kohteliaasti. Kerroin rättisitikan lähtevän siitä mihin se illalla jätetään. Perheeseen kuului äiti Leenaan ja isä Kaukon lisäksi tyttäret Ida 3 v. Betty 7 v. ja Vuokko 9 v. Varsinkin Betty herätti huomiota punaisilla vaatteillaan ja punasankaisilla silmälaseillaan ja voimakkaalla rrrrr:llä. Puhetulvastaan puhumattakaan.


Istuessamme olohuoneessa Betty sanoi Roopelle: ”Sinä se sitten olet mukava”. ”Saanko tulla syliisi?” Siinä he sitten istuivat sylikkäin tyytyväisinä. He sopivat yhteisestä rrrrrrrättisitikaretkestään aamulla ennen kouluunlähtöä. Iltakahvilla Betty kysyi lupaa saada Roopelta, nukkua meidän välissämme. Saatuaan siihen luvan ja katsottuaan Roopen muotoja, kysyi: ”Pyöritkö sinä kovasti unissasi?”. Vastasin hetkeäkään miettimättä ennen Roopea, että kyllä Roope pyörii kovasti unissaan. Tämän jälkeen Betty päätti pedata itselleen vuoteen samaan huoneeseen, mutta lattialle.

Kerroimme lähtevämme aamulla ennen yhdeksää, koska olimme ajatelleet palata Ruotsin kautta Vaasan tasolle. Kauko kyseli meidän kiinnostustamme poronkäristystä kohtaan. Vastattuamme sen olevan vilpittömän myönteisen, hän lupasi sitä löytyvän aamupöydästä.

YÖ JA SEURAAVA PÄIVÄ

Asetuimme yöpuulle siinä 1:n aikoihin. En tiennyt Roopen omaavan lapsen unenlahjoja. Alle neljän minuutin hän oli jo täydessä unessa. Roope ei pyörinyt, mutta kuorsasi kuin katepillari. Kello kahdelta en ollut vielä nukahtanut. Kuuntelin vain erilaisia kuorsaustapoja. Esittäjänä oli imitaattori Roope.

Aamukuudelta heräsin perunankuorinnan synnyttämiin ääniin. Jätin katkerana Roopen nukkumaan, muistaen: Kiltatoverin etu ennen omaa etua. Siitä kai Roopekin näki unta. Keittiössä Leena kuori Lapin manteleita ja Kauko lappilaisena valmisti poronkäristystä. Jälkiruuaksi luvattiin lakkoja. Seitsemän jälkeen herätin Roopen syömään. Poronkäristys oli herkullista ja lapinmantelit olivat suussasulavia. Lapinmanteli on sukkulan muotoinen, keltainen makea peruna. Niitä ei voi etelässä kasvattaa, kun ne vaativat paljon aurinkoa ja sitähän lapista löytyy. Jälkiruokana nautimme lakkakiisseliä. Varsinainen ravintolaillallinen, sillä erolla, että tämä nautittiin ennen kahdeksaa kotona ja ruokaa oli niin paljon kuin jaksoi syödä. Ja me potrat pojat jaksoimme.

Kävin käynnistämässä Tiinaa, mutta akku oli aivan kypsä. (Selvisi Helsingissä, että se oli jäässä ja kennoissa oli vain puolillaan vettä).

Pyysin Kaukolta ämpärillisen vettä. Hän kenties ihmetteli pyyntöäni. Kaadoin kuitenkin kuuman veden hitaasti koneen päälle ja hetken odotettuani, käynnistin sätkän.

Pakkasimme tavaramme ja Roope heitti Vuokon ja Bettyn kouluun. Jätimme jäähyväiset ja lähdimme kohti Kemijärveä, jossa tankkasimme -27 asteen pakkasessa ja päätimme poistaa laturinpuoleisen pakoputken siteen, puhdistaa ja kiristää sen, koska savun tulo silmille alkoi tuntua kiusalliselta. 10 minuutin ähräys siteen kanssa ja märän pakoputkimassan kanssa oli mielenkiintoinen kokemus. Käsineitähän tässä toimessa ei voinut käyttää, kun oli vain karvatumput mukana. Saatuamme vian korjattua, havaitsimme toisen lelusäkin olevan kyydissämme. Emme kääntynet enää takaisin, vaan suuntasimme matkamme kohti Rovaniemeä ja Napapiirinmajaa, josta lähetimme postikortit englantilaisille Superfinneille.

Ajoimme Ruotsiin, kävimme viimeisillä jouluostoksilla ja tulimme Uumajaan klo 19. paikallista aikaa. Laivamme oli lähtevä noin klo 20.15. Vaasa Linellä ja minulla ei ole koskaan mennyt kovin hyvin. Laiva lähti, kun oli lähteäkseen ja saapui Vaasaan kun oli saanut myytyä matkaajille riittävästi taxfree tuotteita.

Laiva pamahti Vaasan satamaan hieman yhden jälkeen yöllä. No eihän meillä ollut kuin noin 300 km Mynämäelle, joten ei muuta kuin baanalle. Ajoimme vuorotellen, siten että lähempänä Mynämäkeä alkoi kuskinvaihto tiheys olla huolestuttavaa luokkaa. Kundit eivät jaksaneet ajaa kolmeakymmentä kilometriä kerrallaan. Joka tapauksessa saavuimme Mynämäelle noin viiden maissa sunnuntaiaamuna.

YHTEENVETO

Olimme 45:ssä tunnissa käyneet viemässä Suomen 2cv- killan joulutervehdyksen apua tarvitseville Sallaan. Lämpötilat olivat vaihdelleet -14 ja -32 asteen välillä. Kilometrejä tuli mittariin 2256 km. Keskinopeus oli Helsingistä Sallaan ruokailut ja kaupassakäynnit huomiotuna noin 76 km/h, joten pälikkä oli pohjassa liki koko matkan. Polttoainetta kului noin 7,4 l/100 km. Osa bensasta kului bensalämppärille ja osa jäykkinä pyöriville osille (voimansiirto ja nastarenkaat).

SALLAN KUNTA

Sallan kk:ssa asuu noin 2000 asukasta ja koko kunnassa noin 7000. Pinta-ala on n. 5800 neliökilometriä. Salla on pinta-alaltaan suurempi kuin esim. Uudenmaan lääni. Työttömiä on kesällä 16% ja talvella 24%, joten autettavia riittää. Kirkonkylän laidalla on baari, jolle ei löydy vertaistaan muualta Suomesta. Baarin nimi on ÄTERITSIPUTERITSIPUOLILAUTATSIBAARI. Ei mennyt kuulemma maistraatissa läpi ensimmäinen ehdotus ”Rosita baari”, joten omistaja valitsi nimeksi sellaisen jota ei muualla ole. Baari lopettanut toimintansa v. 2006.

AUTETTAVA PERHE

Sosiaali,- ja seurakuntatyöntekijöillä on vaitiolovelvollisuus, joten emme saaneet autettavasta perheestä kovin paljoa tietoa. Olisimme saaneet sitä, jos olisimme itse vieneet lahjoituksemme perille. Siihen ei kuitenkaan tiukka aikataulumme suonut mahdollisuutta.

Perhe asuu noin 25 km:n päässä Sallan kk:sta ja perhe on siinä kunnossa, että kodinhoitaja käy siellä noin 2-3 kertaa viikossa laittamassa ruokaa ja siivoamassa. Tämä tieto riittänee. Perhe ei varmaan tiedä mistä vuodevaatteet ovat tulleet ja se ei ollut tarkoituskaan.

Ensi vuodeksi uusimme kampanjamme. Se tapahtunee parhaiten siten, että jaokset keräävät keskuudestaan keskitetysti kukin kokonsa mukaan ja toimittavat rahat Sallan keräystilille, jolle jäi pieni pesämuna ensi jouluksi.

Jos et liiku jostain syystä jaoksesi kokouksissa, voit laittaa vitosen tai kympin Sallan keräystilille.

Terveisin Hupimestari Henkka

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

5:th RAID LAPONIE Nyytiset 2/94 ELI SAATTUE MUURMANSKIIN

KUUSAMON KITROEN KÄPPÄILY

LAPIN KULTAA

Retki Lontooseen

Retkeilyä myöhäissyksyisessä Euroopassa

Kevättä etsimässä Belgiasta

1st RAID LAPONIE winter 86 Nyytiset 2/86

TANSKAN MAASSA VAIN VÄHÄN MÄTÄÄ