11.Rajatreffi Hornbaek 1980
Rajatreffit ovat perinne, jota olen osaltani toteuttanut vuodesta 1976 lähtien. Laivalakko tahtoi tulla esteeksi tänä keväänä tälle perinteelle. Laivoja lähtisi Turusta vain joka toinen päivä. Olin liput varannut ennakkoon, joten ei muuta kuin kohti länttä. Pakattuamme lapsemme ja lukuisia Kodakin kylmälaukkuja kyytiimme, pääsimme lähtemään kohti Turkua.
Jossain Saukkolan tienoilla -60 kymppisestä vanhuksesta alkoi puhti loppumaan ja kaasua kone ei totellut ollenkaan. Matkaa oli Turkuun vielä 100 km. Pitkään mietin, mistä hyytyminen saattaisi johtua. Lopulta tulin siihen tulokseen, että kaasari jäätää, sillä lämpötila oli noin +2 astetta. Heitin kuramaton nokkapellille ilmanottoaukon eteen ja matka alkoi maittaa. Jäätymisestä ei enää tietoakaan. Kaasu pohjassa kohti satamaa. 12 heppaisella ei ihan kovin kovaa ajeta, vaikka peli olisi kunnossa.
Kaksi minuuttia ennen laivan lähtöä olimme laivan
lastauslaiturilla. Meille sanottiin, että ensi kerralla meidän
pitäisi tulla hieman aikaisemmin. Kerroin, että lähdimme riittävän
aikaisin, mutta tekninen vika haittasi matkaamme. Henkilökunta tuntui uskoneen, nähtyään kulkimemme ja porukkamme.
Laivalla oltiin kuin laivalla ollaan. Ilalla saavuimme Tukholmaan. Matkamme jatkui kohti Helsingborgia, jonne saavuimme kuin saavuimmekin. Ei vanhussätkällä kiidetä pitkin moottoriteitä ja toisekseen ei niitä moottoriteitä Ruotsissakaan ollut vielä kovinkaan paljoa. Helsingborgista laivalla kohti Helsingöriä. Matka kesti silloinkin noin puolisen tuntia.
Helsingöristä ajoimme Köpikseen ja Charlottenlundiin, jossa havaitsimme Jacobsenin Ullan fillaroivan kirkaassa villatakissaan. Ulla oli meitäkin hämmästyneempi tapaamisestamme, vaikka olimme kertoneet mahdollisesti saapuvamme rajatreffiin. Ulla ajoi edellämme ja me keltaisella vanhuksella perässä.
Yövyimme Jakobsseneillä pari yötä. Lapseni olivat nähneet, että tanskalaiset lapset saivat koulueväikseen ohuita "toukoleivän" viipaleita, joiden päälle laitettiin ohuita vaaleita tai tummia suklaaviipaleita. No niitähän meidänkin piti hankkia, kun olivat niin ”terveellisiä”. Välillä kävin hakemassa silloisen oltermannin Jaska Niemisen Kastrupista. Aika työlästä ajaa lentokentälle kaupungin halki ilman karttaa ja tämä oli ensimmäinen kertaa kun kävin koko lentokentällä. Jaska oli saanut työnantajansa vakuutettua, että rajatreffi oli eräänlainen liiketapaaminen. Mikä se tietyin rajauksin tietysti olikin.
Hornbäckissä asuimme combikämpissä ja sellaisessa oli meille tilaa riittävästi. Nuotiolla istuimme iltaa ja paljon oli kilpailuja viikonlopun aikana. Me muun muuassa hiihdimme 4 hengen hiihtoa kaikki samoilla suksilla. Voitimme reilusti kaikki muut maat. Renkaanvaihtokisankin voitimme. Ruotsalaiset totesivatkin, että nuo Suomalaiset ovat aivan mahdottomia. Mikä saattoi pitääkin paikkansa. Tutustuimme myös Tegner taidemuseoon, joka sijaitsi muutaman kilometrin päässä aivan Sjellannin saaren pohjoisreunalla.
Ulla ja Claus Jakobssen
Kaupasta ostin tanskalaista paistettua maksapateeta, jota hankin aina Tanskassa käydessäni. Tapahtumasta lähdimme viemään Jaskaa takaisin Kastruppiin ja sieltä kahdella sätkällä kohti Helsingöriä, josta laivamme oli purjehtiva kohti Ruotsia.
Jääskeläisen Penalla oli vihreä kutonen, jonka kyytiin lapsemme pääsivät. Pastori Ekroos hyppäsi kyytiini ja lupasi ajaa osan matkaa. Saattoi ajaakin, mutta unta ajamisesta nähden. Yön ajettuani, saavuimme Tukholmaan ja pääsimme laivalle lepäilemään. Turun Port Arthurissa poistin pastorin muonavahvuudesta. Käänteisessä järjestyksessä Turusta kotiin Helsinkiin. Hauskaa oli tälläkin rajatreffillä.
Kommentit
Lähetä kommentti