Itärajaa noudattaen Liperin mökille 2026

Oli heinäkuun 21. päivä, kun lähdimme ajamaan kohti mökkiämme. Pakkasimme autommre nopeasti, sillä siitä oli jo tullut koettu rutiini. Lahdentieltä kohti Kouvolaa ja siitä sítten Lappaeenrantaan. Ohitseme vilahtivat niin Nastola, Koria kuin Uttikin. Lappenrannan ABC:llä söimme kuivat sämpylät, -tosi kuivat  ja joimme kahvit.  Kuivat sämpylät ovat suomalaisen huoltamokahvilan, varsinkin ABC:n tavaramerkki.  

Imatralta Pia oli varannut Valtionhotellista meille huoneen. Hotelli oli valmistunut jo vuonna 1903. Nykyisin hotellin omistaa vuodesta 2025 Peera Hotels & Cottages.

Vuonna 2014 ja 2017 se valittiin Suomen kauneimmaksi rakennukseksi. Ja kaunishan se onkin. Se sijaisee aivan Imatrankosken rannassa.

Kirjauduttuamme jäin  huoneeseemme huilaamaan. Pia lähti katsomaan ympäristöä ja minä jäin puolestani sängylle ja potemaan kipeytynyttä selkääni. Se oli ollut tosi kipeä parisen vuotta. Illalla laskeuduimme hissillä alakertaan ja kävimme tutustumassa kadun toisella puolella sijainneeseen historialiiseen kotimuseoon. Museossa oli lukuisia huoneita ja paljon esineistöä lähinnä sota-ajalta. Paikan omistaja esitteli museota ja täytyy sanoa, että esineistöä oli runsaasti ja se oli sangen kiinnostavaa. Kannattaa käydä katsomassa, jos siihen on mahdollisuus. 

Illalla siirryimme hotellin ravintolaan nauttimaan päivällistä. Oma annokseni oli varsin hyvä ja maittava. Tarjoilija tosin unohti vodkasnapsimme. Taisi olla hieman kiireinen ilta. Ajattelimme, että emme kotonakaan ota usein vodkasnapseja. 

Täältä sitten huoneeseemme lepäilemään. 

Aamulla totuttuun tapaan sunnuntaiaamiainen  kaikkine lisäherkkuineen. Hyvin nautitun aamiaisen jälkeen hissillä omaan kerrokseen ja kantamaan tavaramme pihalla odottavaan autoomme.  Tutustuimme Imatraan ja sen lähialueisiin monen vuoden tauon jälkeen. Paljon oli alue muuttunut viime käyntini jälkeen. Tosin viime käynnistäni  oli jo pitkälti yli 10 vuotta.

Vuoksen  ylitettyämme ajattelin, että ei kovinkaan kaukana olleet vanhat taistelupaikat, jossa oli rajuja taisteluita noin 80 vuortta sitten. 

Hiitolan joella kävimme katsomassa reittejä, jota pitkin suomalaiset kävivät ryssien kimppuun. Joki oli melko kapea ja sen varrella oli voimala, jossa kävimme ihmettelemässä vanhaa tekniikkaa. Maisemat olivat  kauniit, mutta pakko oli jatkaa matkaa. 

Parikkalan patsaspuiston jätimme väliin, silä siellä oli runsaasti autoja ja olimme siellä käyneet jo aiemminkin. Ravintola Kägösessä kävimme syömässä, sillä sehän on kuten tunnettua soma harrastus. Ruuat eivät olleet  kovin ihmeellisiä, mutta kaikin puolin syötäviä. Itärajan tiet ovat paljon kauniimpia mielestäni, kuin  meille tuttu Mikkeln - Juvan reitti.

Parikkalassa kävimme rautakaupassa katsastamassa sähköpattereita syksyä ja talvea varten, mutta emme löytäneet mieleistämme. Eihän sitä aina. Onneksi oli syksyä jäljellä ja patteri löytyisi vielä myöhemminkin, nin luulin ja lopulta löytyikin,-Tuusulasta.

Kutostieltä käännyimme kohti Rääkkylää, jossa kävimme kaupassa. Jäätelöt ja matka jatkui kohti Arvinsalmen lossia. Lossimatka oli mielenkiintoinen, sillä en lossilla ollut varmaan pariin vuoteen ajellut.  Siitä sitten Liperiin ja mökille. Tätä reittiä olemme melko harvoin ajaneet. Mökillä oltiin kuten mökillä tavataan olla. Saunan lämmitystä ja puiden hakua. 

Sunnuntaiaamuna aamujärjestelyiden jälkeen lähdimme ajamaan Leppävirralle, sillä siellä järjestettiin Kuopioolaisten järjestämä Kuopion Kujjeillut, joissa olemme käyneet useasti, tosin viime aikoina vähemmän. Siellä tavattiin paljon vanhoja kavereita, joiden kanssa keskusteltiin muutamia tunteja, kunnes lähdimme ajamaan kohti kotia. Pian ajamana saavuimme illansuussa kotimme. Hyvä ja lyhyt reissu.