Itärajaa noudattaen Liperin mökille 2026

Oli heinäkuun 21. päivä, kun lähdimme ajamaan kohti mökkiämme. Pakkasimme autommre nopasti, sillä siitä oli jo tullut koettu rutini. Larhdentieltä kohti Kouvolaa ja siitä sítten Lappaeenrantaan. Ohitseme vilahtivat niin Nastola, Koria kuin Uttikin. Lappenrannan ABC:llä söimme kuivat sämpylät ja joimme kahvit.  

Imatralta Pia oli varannut Valtionhaotellista meille huoneen. Hotelli oli valmistunut jo vuonna 1903. Nykyisin hotellin omistaa vuodesta 2025 Peera Hotels & Cottages.

Vuonna 2014 ja 2017 se valittiin Suomen kauneimmaksi rakennukseksi. Ja kaunishan se onkin. Se sijaisee aivan Imatrankosken rannassa.

Kirjauduttuamme jäin  huoneeseemme huilaamaan. Pia lähti katsomaan ympäristöä ja minä jäin puolestani sängylle ja potemaan kipeytynyttä selkääni. Illalla laskeuduimme hissillä alakertaan ja kävimme tutustumassa kadun toisella puolella sijainneeseen historialiiseen kotimuseoon. Museossa oli lukuisia huoneita ja paljon esineistöä lähinnä sota-ajalta. Paikan omistaja esitteli museota ja täytyy sanoa, että esineistöä oli runsaasti ja se oli sangen kiinnostavaa. Kannattaa käydä katsomassa, jos siihen on mahdollisuus. 

Illalla siirryimme hoitellin ravintolaan nauttimaan päivällistä. Oma annokseni oli varsin hyvä ja maittava. Tarjoilija tosin unohti vodkapaukkumme. Taisi olla hieman kiireinen ilta. Ajattelimme, että emme kotonakaan yleensä ota vodkapaukkuja. 

Täältä sitten huoneeseemme lepäilemään. 

Aamulla totuttuun tapaan sunnuntailounas lisäherkkuineen. Hyvin nautitun aamiaisen jälkeen hissillä omaan kerrokseen ja kantamaan tavaramme pihalla odottavaan autoomme.  Tutustuimme Imatraan ja sen lähialueisiin monen vuoden tauon jälkeen. 

Vuoksen  ylitettyämme ajattelin, että ei kovinkaan kaukana olleet vanhat taistelupaikat, jossa oli rajuja taisteluita noin 80 vuortta sitten. 

Hiitolan joella kävimme katsomassa reittejä, jota pitkin suomalaiset kävivät ryssien kimppuun. Joki oli melko kapea ja sen varrella oli voimala, jossa kävimme ihmettelemässä vanhaa tekniikkaa. Maisemat olivat  kauniit, mutta oli pakko jatkaa matkaa. 

Parikkalan patsaspuston jätimme väliin, silä siellä oli runsaasti autoja ja olimmre siellä käyneet jo aiemminkin. Ravintola Kägösessä kävimme syömässä, sillä sehän on kuten tunnettua soma harrastus. Ruuat eivät olleett ihmeellisiä, mutta kaikin puolin syötäviä. Parikkalassa kävimme rautakaupassa katsastamassa sähköpattereita, mutta emme löytäneet mieleistämme. Eihän sitä aina. Onneksi oli syksyä jäljellä ja patteri löytyisi vielä myöhemminkin, nin luulin.