Belgiassa maaliskuussa -95



Meitä oli tällä kertaa matkassa 3 pönäkkää herrasmiestä, jotka lähtivät tapaamaan eu- ystäviään Belgiaan. Tapaamisemme pääkohde oli tälläkin kertaa André (man with the moped) ja hänen vaimonsa Jacqueline.

Lähdimme kuten aina ennenkin Turusta M/S Seawindillä ja söimme, kuten tapoihimme on kautta aikain kuulunut, lihapullat muusilla. Voisi ajatella tässä esiintyvän pientä mielikuvituksen puutetta, mutta kyseessä on kuitenkin varmuuden maksimointi. Ketsupilla ja sinapilla ruuasta saa aina samanmakuista.

Tämä kulinarismista ja ruotsinlaivoista. Tarkoituksistamme päällimäisinä oli sätkän osien ja edellämainittu kavereiden tapaaminen. Eikä aivan vähäisenä voi pitää erinomaisiin belgioluisiin tutustumistakaan. 



Olimme saaneet yhteiseltä ystävältämme ”Kärsältä” eli Matti Kärpänojalta lainaksi riisikuppipakun. Olimme antaneet tälle laitokselle nimen ”Hullu lehmä”. Elettiin näet sitä aikaa. Matti rakentaa tällä hetkellä minun vanhasta -61 mallisesta Kyllikistä hienon kiillotuspelin. 

(Vaikeaa on uskoa, että Kyllikki on vielä hengissä, sillä ostin sen vuonna 1976 Helsingin Puotilan seurakunnan kanttorilta hintaan 325 mk ja 56 penniä. Kaikki mitä olin varannut sätkän ostoon. Kyllikki oli varustettu keskipakokytkimellä ja siinä ei toiminut käsijarru. Yhdistettynä käsijarruna ja selkänojan tukena toimi metrinen kuorimaton koivuhalko.)

Turusta lähdimme illalla ja Tukholmaan saavuimme aamuseitsemältä. Nähtävyyksiä emme jääneet pälyilemään, vaan suuntasimme tuotteen keulan kohti eteläisiä palmurantoja. Kuuden ja puolen tunnin ajamisen jälkeen saavuimme Helsingborgin satamaan, josta ostimme edestakaisen lipun kumpaankin ylitykseen hintaan 940 Sek. Lautta lähti liki aina 10 vaille, puolelta ja 10 yli. Retki kestää vain 20 minuuttia ja matkan aikana ehtii nauttia sämpylän pitkällä nakilla ja pahdetulla sipulilla. Kyytipojaksi nautimme herkkupullon Vibroeta. 

Helsingörin satamasta Vesku hyppäsi kuskin tuhdolle tarkoituksenaan ajaa Rödbyn satamaan, mutta 7 km ennen satamaa nafta loppui. Jouduimme hieman torumaan huolimatonta kuljettajaa, joka ei tarkkaillut naftamittaria. Eihän meillä ollut mitään varakannua mukanamme, eikä liioin tyhjää kannua, johon olisimme voineet laittaa naftaa, jos sellaista olisimme löytäneet. Ei auttanut muuta kuin laittaa kolmio tielle ja lähteä kohti peltoa ja kaukaisuudessa näkyvää kirkontornia. Olimme varmoja, että sieltä voisi löytyä ratkaisu polttoaineongelmaamme.

Tanskan kieli ei ollut mitenkään meillä hallussa, mutta saimme hankittua naftaa ja kanisterin. Vesku sai kantaa kanisterin takaisin pakulle, kun oli tupeksinutkin. Viivytystä meille tuli noin 40 minuuttia. Ylimääräisestä kävelystä syntyi terve nälkä ja laivalla astuimme välittömästi korjaamaan tilaa laivan ruokasaliin. Söimme dagensrätin, joka oli yllätys, yllätys lihapullia pikkuperunoiden kanssa.

Saksasta alkoi Masis, eli Niemisen Matti ajamaan. Hän ajoikin aina Saksan ja Hollannin rajalle, jossa puolen yön jälkeen aloimme nukkua rekkaparkissa. Heräsin puoli seitsemän aikoihin ja lähdin ajamaan Masiksen lukiessa karttaa. Vesku nuorimmaisena jäi takaosastoon nukkumaan.

Hollannin ja Belgian rajalla kävimme rekkabaarissa syömässä vaihtelun vuoksi lihapullan, chipsejä ja vähän kastiketta. Lihapullero oli pienen nyrkin kokoinen, joten yhdelläkin pärjäsi. Oluena belgi lager Jupiler. Soitin Jacquelinelle saapumisestamme ja André oli moottoritien rampissa odottelemassa. Tapaamisemme oli sydämellinen ja sama henki jatkui koko vierailumme ajan. 

 



                                         Tekemäni lahjus
 

Jacqueline valmisti meille jatkuvasti ruokaa ja André tarjoili juomia, joten meitä pidettiin kuin piispaa pappilassa. Olin tehnyt aikaa sitten faksitilauksen puuttuvista sätkänosista ja niitä lähdimme hakemaan Andrén kaverilta, jota kutsuimme nimellä ”Old foxiksi”, hänen korkeahkosta iästä ja viekkaasta olemuksesta johtuen. Olisimme ostaneet ukolta kesärenkaita, mutta hän puolusteli myymättömyyttään sillä, että hän joutuisi ostamaan itselleen tilalle uudet. Ihminen voi tarvita satakin rengasta, jotta voi ajaa sätkällä. Täysin ymmärrettävää. 


Hänellä oli pellolla varmaan sata rengasta, jotka olisivat kelvanneet kelle vain, mutta kun ei, niin ei. Päivän kierreltyämme, olimme saaneet auton melko täyteen herkkuosia.

 

Kävimme Andrén kantapaikassa ja Andrén hölösuun johdosta kaikki saivat tietää minun olleen mukana Raid Laponiella. Kotiin päästyämme Jacqueline oli valmistanut herkullisen illalliseen. Illallisella ei ollut yhtäkään lihapullaa, vaan eritavoin valmistettuja vihanneksia, lihaa ja pekonirullia, joiden sisällä oli palkopapuja. Puhkuimme mahat täysinä, kun Jacquelinen purjehti vielä uuden ruokalajin kanssa sisään ja syötävä sekin oli. 

 


Kuten edellisessä jutussani kerroin, Belgit ovat vieraanvaraisia ja siellä syödään usein, paljon ja pitkään. Siellä ruokaillaan,- ei pelkästään syödä ja hotkita.

Siirryimme olohuoneen puolelle. Joimme geneveriä ja söimme suolapähkinöitä ja suklaata eri muodoissa. Belgiahan on tunnettu suklaistaan. Syöminen on rankka, mutta mukava harrastus. 

  

Joku on saattanut ihmetellä, mitä teksti 1. Nyytisissä merkitsee. ”Man with the moped”. Kerronpa sen tässä, sillä se saattaa jotakuta kiinnostaa.

”Oltiin jossain syvällä Venäjällä ja baariin saapui mies. Hän tuli baaritiskille ja heitti autonsa avaimet tiskille. Hänen ympärilleen kerääntyi joukko neitosia. Toinen kaveri, joka oli tullut mopedilla ihmetteli baarimikolta, että miksi tuolla toisella kaverilla käy aina viuhka noiden naisten kanssa. Baarimikko vastasi, että sinulla ei ole heittää autonavaimia tiskille. Viisastuneena kaveri tuli seuraavana iltana baariin, heitti avaimet tiskille ja odotteli. Naiset eivät kuitenkaan tulleet lähellekään onnetonta kaveria. Hän kysyi baarimikolta, että mistä tämä johtui, johon baarimikko totesi, että unohdit kypärän päähäsi.” 

 

Tästä vitsistä André sai lisänimensä Raid Laponiella. 

 Seuraavana aamuna mittavan aamupalan jälkeen kävimme ”Bierhallessa”, jossa oli myynnissä noin 700 erilaista olutmerkkiä. Ostimme muutamia. Illalla ostin Andrélta tiinaani ovet ja muuta rompetta ja hän luovutti Veskulle oven, joka oli 1:s Nyytisten kannessa.

Pakkasimme auton, söimme jälleen ja katselimme formulakisoja Brasiliasta. 


Aamulla lähdimme Andrén opastuksella Antwerpenin moottoritielle, josta jatkoimme Hollannin kautta Saksaan. Jossain Osnabrückin kohdalla iski paha ruuhka, eli Stau ja seisoimme siinä yli tunnin. Ruuhkalle ei löytynyt mitään järjellistä selitystä. Se vain alkoi ja loppui itsestään. Iltayhdeksältä saavuimme Puttgardeniin, josta laivalla Tanskaan. Teimme pahan kardinaalimunauksen tilaten uuniperunat grillikyljellä. Kyljissä ollut läski pani ukkojen mahat sekaisin ja kaduimme, ettemme ottaneet suosiolla lihapullia. Yövyimme Nyköpingissä, jossa sijaitsi retkeilymaja, joka suostui ottamaan meidät suojiinsa. Skandinaviassa on syytä pitää mukanaan retkeilymaja,- tai campingkortti, sillä se oikeuttaa alennuksiin.

Herättyämme lähdimme ajamaan kohti Helsingöriä, josta ostimme viimeiset maksapatet Tanskan puolelta. Ja ei muuta kuin laivaan. Ruotsin läpi ajelimme rauhallisesti. Kävimme Grännassa ostamassa raitapiparikarkkeja eli polkagrisejä. Tukholmaan saavuimme liki kaksi tuntia etuajassa. Hytit saatuamme suuntasimme katseemme mahoihimme ja lähdimme ”sarvikuono” puolelle haukkaamaan lihapullat, jotka maistuivat tosi herkulliselta.


Henkka -se ottopoika.

 

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

5:th RAID LAPONIE Nyytiset 2/94 ELI SAATTUE MUURMANSKIIN -94

Retki Lontooseen

KUUSAMON KITROEN KÄPPÄILY heinäkuu 1978

Reissu Kreikan maailmankokoukseen heinäkuu -99

LAPIN KULTAA

Kroatiaan 2019

Englannin kautta Belgian maailmankokoukseen -81

Retkeilyä myöhäissyksyisessä Euroopassa

Kevättä etsimässä Belgiasta