Kun matkailuryhmä kävi tutustumassa EU-markkinoihin -91


14.4. Lähtö Helsingin Katajanokalta kohti Nurmijärven Klaukkalaa, jossa Savolaisen Pentti piti majaansa. Vastatuuli. Kuitenkin klo 21 olimme Naantalissa, josta siirryimme laivan uumeniin. Lihapullapöytään ja hyttiin nukkumaan. Laivana oli M/S Seawind,- tuttu laiva niin monelta reissulta. 

15.4. Aamulla klo 8:lta Kapellskäristä Tukholmaan, jossa hieman uudistetut liikennejärjestelyt. Werner Green Centerin jälkeen kannattaa olla tarkkana, sillä vanha silta, jota pitkin pääsi aiemmin etelään oli räjäytetty ja kannatti seurata tarkasti E4 viittoja, vaikka ne pienen hetken näyttävät johtavan kohti Uppsalaa ja pohjoista. Södertäljessä jälleen siltaa korjataan ja liikenne ruuhkaantuu melkoisesti.

Linköpingissä kävimme Biltemassa, mutta sieltä ei löytynyt mitään mainittavaa, jollei omistanut Saabia tai Volvoa. Grännan pohjoispuolella oli jälleen pitkät liikennejärjestelyt. Matkalla Mjölbystä Husqvarnaan tiellä makaili parikymmentä kuollutta mäyrää, jotka olivat jääneet autojen alle edellisyönä. Tämä on aluetta, jolla joka kevät ja kesä yön jäljiltä löytyy näitä herttaisen näköisiä yön mönkijöitä.

Helsingborgin lauttarannassa odottelimme vain viisi minuuttia, kun pääsimme laivaan. Laivat lähtevät 10 vaille, 10 yli ja puolelta. Tilasimme cafeteriassa smörrebrödit ja pölsat. Huuhdoimme ne alas guldtuborgilla. Tanskassa olimme klo 17 ja aurinko paistoi. Puut olivat lehdessä ja kukat kukkivat varovasti. Näytti kuin kesä olisi ollut Kööpenhaminan kohdalla kaksi viikkoa Helsingin vastaavaa edellä. Rödbyhavnissa olimme klo 19.30 ja sama rituaali, kuin edellisellä lautalla.

Saavuimme Saksan rantaan klo 21 kieppeillä. Hampuri ohitettiin puoliltaöin ja yövyimme ensimmäisen yön Bremenin lähistöllä rastplatsilla. Panimme bensalämppärin humisemaan noin vartiksi. Joimme pari olutta ja asetuimme yöpuulle klo 2.00. Olimme päässeet tällä reissulla 1185 km.

16.4. Pesulle, aamupala ja baanalle klo 9.15. Sataa, on sumuista ja vastatuuli. Lämpötila vain +5:ssä asteessa. Puoliltapäivin olimme Leerissä lähellä Hollannin rajaa, josta yritämme löytää viihtyisän ruokapaikan, mutta kaikki paitsi yksi grilli on suljettu. Tyydymme rasvaiseen grilliruokaan, joka saatiin kuitenkin syötyä paikallista kylähullua seuraillen. Hän pelasi ja jutteli seinäpelille. Koneesta kuului pimpeli pom, valot välkkyivät, kiekot pyörivät ja rahaa paloi.

Hollannissa t´Waarissa olimme klo 14. Totesimme koneita olevan erittäin heikosti, joten päätimme käydä jollain toisella romiksella. Lupasimme kuitenkin saapua huomenna iltapäivällä takaisin. Meidät yllätti aivan mahtava raekuuro, joka loppui kymmenessä minuutissa. Yhtä nopeasti kuin alkoikin. Dyanen katto oli kestänyt rakeet urhoollisesti. Tuuli oli säilynyt yhtä voimakkaana kuin Tanskan puolellakin. Lähdimme ajamaan kohti etelä- Hollantia ja kaupunkia nimeltä Walwijk, jossa meidän tuli tavata Bitterin Hessu, joka oli rekkareissulla Saksassa.

Walwijkiä ei meidän kartamme löytänyt, mutta ei se meidän mieltämme lainkaan haitannut. Saavuimme 300 km ajettuamme Finntran pihalle, jossa Hessun pitäisi lastata. Finntra oli paikka, jossa lastattiin Suomeen vietävä ja tuotava lasti. Meillä taisi olla matkassamme vain Valittujen Palojen karttakirja, josta puuttui pikkukylät. 

Paikalla ei viiden jälkeen näkynyt yhtäkään ihmistä, joten me lähdimme kaupungille ostoksille. Palasimme uudelleen Finntran pihaan, mutta koska keli oli vilpoinen, emme jääneet vielä yöpuun tekoon. Lähdimme etsimään kyliltä ruokapaikkaa. Löysimme kiinalaisen ravintolan, jossa nautimme kiinalaisen karjalanpaistin. Seuraavaksi aloimme etsiä kahvikuppilaa, jota emme löytäneet. 

Italialainen capuccinon taitaja pesi juuri Kärsherillä kahvilansa edustaa, joten emme jääneet häntä häiritsemään. Ajoimme vielä kerran Finntran pihaan, mutta ei kentällä näkynyt sen paremmin rekkaa, kuin Hessuakaan, joten ajoimme Belgian puolelle Poppelin kylään etsimään kahvikuppilaa. 

Pentti entisenä kesäflaamina tilasi kahvit ja jäätelöt. Tuotteet maistuivat ja päätimme palata takaisin Hollantiin. Emme paluumatkalla havainneet mitään elollista toimintaa tullialueella. Ajoimme Tilburgin kautta Walwijkiin ja Finntran pihaan. Hessua ei edelleenkään näkynyt. Ilta oli sangen kylmä, joten harrastimme lämmittäviä urheilulajeja kuten vauhditonta pituutta ja viisiloikkaa. Luontainen vaatimattomuuteni estää kertomasta lopputuloksia. Meillä oli Dyanen nokkapellillä rommipullo, josta otimme lämmikettä urheilusuoritusten välillä. Paikalle kurvasi teollisuusvartija, joka hitaasti kurvasi paikalta. Urheiltuamme aikamme, laitoimme Dyaneen pedit valmiiksi ja laitoimme bensalämppärin puhisemaan vartiksi. Olimme juuri sammuttaneet sätkän sisävalon, kun takaikkunaan koputettiin. Koputtelijoina oli kaksi poliisia. Rohkeampi heistä, -nainen, pyysi nähdä passimme. Ne nähtyään toivotti meille hyvää yötä. Olimme tänään edenneet 562 km. 

17.4. Tänään on keskiviikko. Yöllä on sisä,- ja ulkolämpötila käynyt 0:ssa. Heräsin kuuden pintaan ja katselin ympärilleni näkemätta Hessun rekkaa. Muita rekkoja ympäristössä kylläkin jyrisi. Jätin Pentin nukkumaan, sillä nuoret tarvitsevat paljon unta. Kadun toisella puolella sijaitsevan nosturifirman johtaja saapui työpaikalleen klo 6.30 ja huusi minut kadun toiselta puolelta kahville. Automaattikahvi oli väkevää, mutta juotavaa. Hän oli hankkinut lähileipomosta lämpimät sämpylät. Hän puhui yhtä huonoa englantia kuin minäkin, joten keskustelumme oli hieman rajoittunutta. Puheenaiheitamme oli siirtolaisuus, matkailu, lentomatkat Hollannin Antilleille, Turkkilaisten ja Indonesialaisten erot, Somalit ja heidän hajunsa ja yrittäjyys Hollannissa, sekä se, että missäpäin Suomi on ja mitkä ovat sen naapurimaat. 

Tirehtööri piirsi yhden romiksen kartan, joten kiitin kahvista ja sämpylästä ja lähdin herättelemään Penttiä. Ei noussut vieläkään. Klo 8 saapui Walki, Finntran tirehtööri. Kysyin häneltä: ”Do you speak english”. Johon hän vastasi: Mä puhun suome, perkkele”. Kaveri puhui erinomaista suomea. Jouduin taas nauttimaan voimakasta hollantilaista kahvia. Walki kertoi, ettei Hessu tulekkaan, sillä hän sai toisen keikan   Saksasta. Siihen aikaan ei ollut vielä yleisesti matkapuhelimia. Ilmeni, että Walki oli ollut naimisissa 20 vuotta suomalaisen naisen kanssa. Muistaakseni Riihimäkeläisen.

Kävin kolmannen kerran herättelemässä Penttiä, joka heräsi klo 8.30. luvatessani hänelle kahvin ja suihkun. Walkikin tiesi yhden romiksen, joten hänkin piirsi meille kartan romiksesta. Kävimme kumpikin erikseen suihkussa ja lähdimme baanalle, ensiksi kiittäen kahveista ja suihkusta. Romis löytyi pienen harhailun jälkeen. Romis oli tarkoitettu kaikille merkeille. Osat olivat merkeittäin hyllyissä, mutta emme löytäneet mieleisiä sätkän koneita. Paikalla oli vain yksi nelkun kone ja yksi LNA:n kone, joita emme tarvinneet.

Lähdimme romikselta ja tempaisimme takaisin t´Waariin, jossa olimme klo 14. Ostimme pari konetta ja viisi vetoakselia ja muita pieniä herkkuja. Kaikkea muuta tuntui olevan paitsi koneita. Juttelimme hetken romiksen poikien kanssa ja lupasimme tulevamme Sveitsin kokouksen jälkeen takaisin.

Kävimme Winschotenissa ruokakaupassa toteamassa ruokatarpeitten olevan vähintäin puolet edullisimpia, kuin karussa pohjoisessa kotomaassamme. Ajoimme Winschotenista suoraan Saksan vastaiselle rajalle ja tulliin. Puttgardenin laivalle saavuimme klo 23. Menimme jälleen nauttimaan ilta smörrebrödit. Laivatuliaiset kannattaa hankkia tällä laivalla, kuten teimmekin. Tanskan rantaan kolahdimme puoliltaöin. Ajoimme Rödbyhavnista noin 10 km pohjoiseen ja asetuimme parkkiin alueelle, jossa oli vessa ja vesiposti. Nyt oli tosi kylmä keli. Teimme kuumat rommitotit ja nostimme koneet nukkujien tieltä viereiselle nurmikolle. Rakensimme pedit valmiiksi lämmitettyyn Dyaneen. Tänään tuli ajettua 882 km.

18.4. Heräämme klo 8:lta nenät valkoisina. Aamupesulle ja koneet takaisin kyytiin ja pientä siivoamista. Hieman uudelleen pakkaamista ja lämmönvaihtimien poistot koneista. Olimme tien päällä jälleen klo 9:ltä. Meidän tulisi olla tänä iltana klo 20 lähtevässä Kapellskärin laivassa. Aikaa on 11 tuntia ja matkaa Kapellskäriin 890 km. Eli ei kahvitaukoja ja lyhyet tankkaustauot. Lisäksi matkallemme osuu yksi hidastava lautta. Ajoimme reipasta vauhtia tanskalaista moottoritietä. Tuuli oli jälleen vastainen – kuinkas ollakkaan. Ohittaessani erästä rekkakolonnaa, ajan huomaamattani Helsingörin opasteen ohi ja olemme yhtäkkiä tiellä, joka vie Köpiksen keskustaan. Menetimme ajasta noin 20 minuuttia. Ei muuta kuin kompassisuunta kohti pohjoista. Hieman ennen Herleviä pääsemme jälleen moottoritielle. Raivoisaa ajan kiinniottoa, tankkaus ja lauttaan joka lähtee klo 11.30. Ruotsin puolella juutuimme tulliin ja pääsimme jatkamaan matkaamme klo 12.15.

Pentti laskeskeli, että meidän tulisi ajaa 86 km:n keskinopeudella ehtiäksemme laivaan. Hän ken sanoo Ruotsin läpi ajon olevan yksitoikkoista, kokeilkoon ajaa tiukoilla urakoilla laivaan. Se on sangen mielenkiintoista. Kokeilkaa. Puolen tunnin välein Pentti laski uudet kertoimet. Puolessavälissä Ruotsia meidän piti tankata. Sovimme, että Pentti käy pissalla, minä tankkaan, Pentti maksaa ja minä käyn pissalla. Homma onnistui. Meillä ei mene kolmeakaan minuuttia ja olemme jälleen matkalla kohti pohjoista. Tukholmassa olimme klo 18, joka tarkoittaa sitä, että keskinopeutemme oli 95 km/h 560 km:n matkalla. Kapellskäriin saavuimme klo 19.20. Laivalla söimme hyvin ja asetuimme hyvin ansaitulle levolle.

Ajoimme 5:ssä päivässä 3828 km, keskikulutus oli 6.9 l/100 km, öljyä paloi 0,4 l.


Henkka

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

5:th RAID LAPONIE Nyytiset 2/94 ELI SAATTUE MUURMANSKIIN -94

KUUSAMON KITROEN KÄPPÄILY heinäkuu 1978

Retki Lontooseen joulukuu 2016

Reissu Kreikan maailmankokoukseen heinäkuu -99

LAPIN KULTAA

Kroatiaan 2019

Englannin kautta Belgian maailmankokoukseen -81

Kevättä etsimässä Belgiasta veljeni kanssa v. 2015

On niitä hyttysiä Pariisissakin… Nyytiset 6/96