Outo autokauppa -94

Oli kevät. Viikko vapusta. Lähdimme Sitroselta Virttaalta, Kimmo, Masis, minä ja kaveri Kuopiosta, jonka nimeä en muista, kohti Belgiaa, minnekäs muualle. Koska olin liki samanpituinen kuin Kimmokin, sain toimittaa autonkuljettajan tärkeää tehtävää. Allamme oli CX turbo, eli melko hyvin liikkuva menopeli. Satamassa odotteli vanhahtava M/S Seawind, joka oli tullut vuosien saatossa hyvinkin tutuksi. Ruokasalissa, joka toimi illalla tanssisalina, oli kaksi ruokavaihtoehtoa, kala ja lihapullat. Kukin otti mistä tykkäsi. Minäpä tykkäsin tällä kertaa lihapullista.

Aamiaisen jälkeen minut valittiin jälleen kuskiksi. Kerroin iloisille takapenkkiläisille, että seuraava pysähdys olisi Rödbyn satamassa, joten se tietäen voitte hyvin nauttia oluesta. Tuttua reittiä Tanskaan. Södertäljen jälkeen hyppäsi kyytiimme vielä Jorpe Borlängestä ja siitä sitten Rödbystä Puttgardeniin. Takapenkki oli täynnä höpinää. Jos ei muuta, niin Jorpe piti siitä huolen. Pissataukoja emme matkalla pitäneet. Aika hyvin, kun ottaa huomioon, että välimatka Tukholmasta Rödbyhyn on noin 800 km.

Saksan puolella, kun nopeusrajoitukset loppuivat sai ajaa samaa nopeutta saksalaisten kanssa. Ohitimme Hampurin ja siitä noin 60 km:n jälkeen tulimme tuttuun hotelliin, nimeltään Hotel zur Müehle, jossa vanha isäntäpari koirineen odottelikin jo meitä. Taisi olla viimeinen kerta, kun tapasimme heidät. 

Kimmo huomautteli vauhdista, jolla ajoin Sittensenin rampille. Niin, että Ausfahrtissa roiskeläpät hakkasi asfalttiin. Kävin jossain vaiheessa tarkistamassa roiskeläpät. Niitä ei ollut nyt, eikä aikaisemminkaan. Joten se sitten siitä. Saimme kolme huonetta ja tämän jälken suunnistimme el Creco ravintolaan nauttimaan illallista. Ruoka oli hyvää ja ruokajuomana olut, retsina ja ouzo.

Kattavan aamiaisen jälkeen autobahn kutsui meitä jälleen. Jatkoimme matkaamme kohti pohjoista Hollantia ja Groeningenia, jonka lähistöltä Masis oli tilannut tutulta kaveriltaan Ticholta hyvän punaisen 2 cv kutosen. Hyvillä koordinaateilla löysimme perille. Sätkä ei ollut kallis, joten Masis hyväksyi kaupan. Meidät jätettiin pieneen kylään kanavan varteen, Hollannissa kun olimme. Auto ei ollut aivan valmis. Kone oli vajassa odottelemassa meitä ja sätkä oli pihalla. Kimmon porukka lähti kohti Belgiaa, josta Masis oli varannut eräältä kämppäriltä suuren asuntovaunun. En tiedä missä muut harhailivat silläaikaa, kun me askartelimme Masiksen kanssa koneenvaihdon kanssa. 

Saatuamme sätkään moottorin havaitsimme, että kytkin luisti oikein reilusti. Läheisellä bensiksellä tankkasimme ja ostin jumbopullon Cocista. Sain kaataa cokista aina sopivin välein kytkimelle, jotta meillä olisi ollut edes jonkinlaista pitoa kytkimessä. Yritimme löytää moottoritieltä sopivaa vauhtia kulkevan rekan, jonka imussa saatoimme ajaa kohti Belgiaa. Ja sen lopulta löysimmekin.

 

                                      Tämmöinen se peli ei ollut. Ei sinnepäinkään.

Matkaa Groningenista kämppärillemme tuli noin 300 km. Hyvä suoritus luistavalla kytkimellä. Sattumalta saavuimme Lilse Bergenin kämppärille lähelle Turnhoutia samaan aikaan muiden kanssa. Haimme avaimet ja astiat respasta. Koska Masis oli varannut kämppärin, sai hän valita oman punkkansa ensiksi.

Istuimme iltaa ja nautimme olutta ja muita virvokkeita. Jossain vaiheessa iltaa siirryimme yöpuulle. Asuntovaunu oli niin pitkä, että meillä oli runsaasti tilaa yöpyä siinä. Jossain vaiheessa pilkkopimeässä yössä heräsin valtavaan rämähdykseen. Aivan kuten kaikki muutkin. Asunnon varaaja makasi lattialla. Sängystä oli jalat irronneet sillä seurauksella, että Masis aloitti sängyn uudelleen rakentamisen meidän muiden häntä kannustaessa. Laitoimme sängyn alle kaikki kassimme, jotta levottomasti nukkuva kaverimme ei putoaisi niin korkealta, tai ei ainakaan niin äänekkäästi.

Aamiaisen jälkeen kämppärin pitäjä tuli laskemaan kalusteet ja astiat. Häntä ei tuntunut kiinnostavan sängyn hajoaminen. Se oli kai aivan normaali tapahtuma. Muut lähtivät Belgiaan ostamaan varaosia Sitrosen tarpeisiin. 

Me lähdimme Masiksen kanssa kohti Saksaa, koska kuulin siellä olevan sätkäverstaan ja romiksen. Tämä oli ensi kerta kun kävimme Duckservicessä. Näitä kertoja on tullut sittemmin useita. 

Olimme eilen sopineet, että yrittäisimme vaihtaa sätkän parempaan versioon, sillä ei se, että kytkin luisti ja helmasta puuttui noin neljäkymmentä sentiä kynnystä, ollut ainoat viat tässä autossa. Eräällä hollantilaisella sitikkaromiksella meille naurettiin, ettei hollantilaiset saisi ajella moisilla romuilla. Emme kertoneet, että olimme ostaneet romun edellisenä päivänä Hollannista. 

                                                             Duckservicen korivarastoa

 
Jatkoimme matkaamme kohti Saksan rajaa. Olimme suunnitelleet mielestämme hyvän suunnitelman. Jättäisimme punaisen sätkän sinne. Ottaisimme vain moottorin ja vaihdelaatikon mukaamme, mutta niiden kuljettamiseen tarvitsimme yhden sätkän, joka toimisi. Tätä asiaa saimme toitottaa useamman kerran Duckservicen omistajalle Frankille. Meitä pidettiin kait vähintäin hulluina. Saimme kuitenkin välirahalla toisen punaisen sätkän, jolla voisimme jatkaa matkaa. Tässä vaiheessa huomasin, että en mahtuisi Masiksen kyytiin, koska hän oli hankkinut firmalleen Sitikkapajalle niin paljon varaosia. 

Siispä tiedustelin harmaata Speciaalia itselleni. Hieman jouduin tinkimään hinnasta, mutta lopulta sain sen 2800 mk:lla. Soitin kotiin Pialle ja kerroin, että minulla olisi melko halpa sätkä tiedossa ja siitä saisi kopan hänelle. Pia tarvitsi koria, joten olihan sellainen hankittava. Laskin, että voisin rungon, vaihdelaatikon ja koneen myydä sitten kotona. 

                                                    

Koska olimme lähdössä vielä Belgiaan ja Citromobileen Uttrechtin lähelle, kysyin jos voisin jättää harmaan sätkän portin ulkopuolelle, sillä Duckservicen pojatkin olisivat viikonloppuna osastollaan Citromobilessa. Sovimme, että avaimet jätettäisiin kumimaton alle. Seikkailimme Masiksen uudella sätkällä niin Hollannissa kuin Belgiassakin. Aamulla lähdimme ajamaan kohti Uttrechtin kaupunkia ja Citromobilen hallia. 

                                    Duckservicen pidennetty sätkä
 

Tapasimme siellä Salosen Kimmon porukan ja paljon vanhoja tuttuja. Kimmon porukkaa huvitti autokauppamme. Kiertelimme osastoja ja ostimme vielä hieman varaosia. Uttrechtista ajoimme Duckserviceen hakemaan uuden leluni. En ollut sillä ajanut lainkaan, sillä huomasin, että kuskin turvavyö ei toiminut. Rakensin vyöstä sellaisen, jonka saatoin pukea päälleni, vaikkei palautusjousi toiminutkaan. Ajoimme Saksaan Ibbenbureniin, josta löytyi meille passeli hotelli. Ibbenburen sijaitsee Amsterdamin ja Osnabrückin välissä. Kävimme illalla syömässä kylillä ja hotellissa nautimme parit oluet, ennenkuin ojentauduimme yöpuulle. 

Aamiaisen jälkeen rakentelimme sätkät siten, että niillä saattaisi ajaa Lübeckiin ja satamaan. Siihen aikaan laiva lähti Lübeckista Traven sijasta. Pääsimme melkein satamaan, kun pakoputkeni katkesi pitkän pöntön edestä. Ei siinä auttanut muuta kuin avata olutpurkki, juoda se kahdestaan ja rakentaa rautalangasta ja purkista korjaussarjan. Laivaan pääsimme onnellisesti. Siihen aikaan ruoka Finnlinesillä oli hyvää ja sitä oli useampaa sorttia. Parin yön jälkeen olimme Helsingin Sompasaaressa ja matka voitiin katsoa päättyneeksi.

Henkka