Maailmankokous Kelsossa ja Irlanneissa -05



Ruotsissa

Olimme Häyrysen Jukan kanssa päättäneet tehdä lomaretken Irlantiin ja varsinkin, kun muukin porukastamme oli sinne päin menossa. Olimme ajatelleet käyvämme kiertämässä niin pohjoista Irlantia kuin eteläisempää Irlantia. 

Meitä oli lopulta monta Citroen 2cv:tä ja muutama Camionette kohteenamme Skotlannin maailmankokous. Koko M/S Seawindin yläkansi oli täynnä sätkiä ja olihan kyydissä muutama Camionettekin. Tukholmasta lähdimme pieninssä ryppäissä kohti Göteborgia. Mukanani harmiton sähkömies Häyrysen Jukka. Matkamme sujui kommelluksitta pitkin E18 valtaväylää, kunnes takarenkaani räjähti voimakkaasti pamahtaen sillä seurauksella, että renkaasta nousi musta nokipilvi ja renkaasta tuli entinen. 

 


Takarenkaan vaihdettuamme matka saattoi jatkua kohti Vårgårdaa, jossa kaverimme Carina ja Kenneth asuivat. Muut jatkoivat Lerum nimiseen kylään kämppärille. Kenneth grillasi mahtavan määrän possun kyljyksiä ja Carina teki herkullista salaattia. Joimme vain hieman olutta, koska aamulla piti lähteä ajamaan kohti Göteborgin lauttarantaa. Sain Kennethiltä lainaksi vararenkaan, jonka lupasin palauttaa paluumatkalla. 

 

                                  Porsaita oomme kaikki

Ruotsalaisen aamiaisen, filmjölk ja makea ruotsalainen leipä, jälkeen lähdimme ajamaan kohti Göteborgin satamaa. Matkaa oli noin 80 km. Muita alkoi jo satamassa pyöriäkin ja jännitys oli liki käsinkosketeltavaa. Satamassa tsekattiin aika monta kulkuneuvoa, sillä samaan aikaan oli Lontoossa tapahtunut iso räjähdys metroasemalla, jossa kuoli kaikkiaan 52 ihmistä. Syyllisiksi osoittautui terroristirymä al Qaida. Minulta kysyttiin, että minkä takia meitä oli niin moni sitikalla lähdössä kohti Englantia. Kerroin syyn ja sen tullihenkilö hyväksyi.

Lopulta pääsimme laivaan ja tutustumaan hyttiimme. Eipä ollut hääppöinen, mutta kai siinä pari yötä saattoi nukkua. Baarissa tuli nautittua muutama Erdingerin vehnäolut. Paitsi kun olimme tulleet Norjan Kristiansandiin, josta tuli norjalaisia matkustajia. Meille tarjottiin vain Carlsbergin olutta,- samaa, jota tarjosin kotonamme Doberman koirallemme Camille kahvilautaselta.

Päästyämme merelle, tarjoilu alkoi jälleen toimia normaalisti. Olin painanut ja toimittanut ruotsalaisille seuraavan maailmankokouksen tarrat ja sain heiltä laskua vastaan hyvän summan kruunuja. Ruotsalaisten hytissä joimme kaupanvahvistukseksi yhdet ruotsalaiset oluet. Yöllä seurasimme Ekofiskin öljynporauslauttojen tulisoihtuja. Vaikuttava näky pimeällä ja tyynellä merellä.

Britanniaan

Aamusella kävimme peräkannella katsomaan maihintuloa ja siinä rytäkässä tuuli lennätti silmälasini mereen. Onneksi mukanani oli varalasit. 

                                            Newcastle
 


                             Roomalaisten tarve-esineitä


                                  Roomalainen kylpylä 

Satamaan päästyämme lähdimme pienellä porukalla ajamaan väärää puolta kohti Hexhamin  kaupunkia ja siitä sitten ihmettelemään Hadrianuksen valleja. Paikalla oli paljon hyvin säilyneitä roomalaisaikojen esineitä. Näytillä oli niin sotatarvikkeita, kuin käyttöesineitäkin. Alueella oli kylpylä ja paljon muitakin rakennuksia. Koska olimme alkumatkassa, päätimme suunnistaa kohti länttä.

Ajelimme kahdestaan Jukan kanssa kohti Irlannin meren rantaa. Yhtäkkiä havaitsin tiekyltin, jossa luki Lockerbie. Tuttu paikan nimi ja kun palautin asian mieleeni, tein tiellä u- käännöksen. Täällä oli tapahtunut Libyalaisten järjestämä attentaatti, joka kohdistui lentokoneeseen. Semtex räjähde oli piiloitettu magnetofoniin. Tämä tapahtui 21. joulukuutta 1988. Kuolleita oli kaikkiaan 270. Joukossa muutama maassa kodissaan ollut skottikin. Ajoimme kylään ja tutustuimme hautuumaahan, jossa oli muistomerkki, missä oli kaikkien kuolleiden nimet. Olimme melko hiljaisia, kun siirryimme kulkimeemme. Ajoimme kylän keskustaan ja menimme Punaisen Ristin kahvilaan nauttimaan kahvista ja kolmioleivistä. 

 

Lockerbiestä jatkoimme lähemmäksi meren rantaa ja löysimme pienestä kaupungista varaamamme hotellin. Kävimme intialaisessa ravintolassa päivällisellä syömässä Tikka masalat ja sitten hotelliimme. Tutut kokolattiamatot ja tukevan paksu peitto otti meidät hellään syleilyynsä.

                                    Poikamies boksissaan 

 

                                Rata- Saxon katuversio

Aamulla alkoi tutustuminen englantilaiseen aamiaiseen. Huoneesta otimme tavaramme ja astuimme odottavaan kulkuneuvoomme, joka oli parkkeerattu kadun varteen yhtä väärinpäin kuin kaikki muutkin. Aikanaan olimme lauttarannassa tarkoituksenamme matkata kohti Belfastia. Muutkin olivat saapuneet satamaan. Alumiinirunkoinen Suomessa valmistettu kantosiipialus vei meidät Pohjois- Irlantiin ja Belfastiin yli Irlannin meren. Melkolailla alus oli meluisa, mutta vei meidät melko nopeasti vihreän saaren satamaan.

Pohjois Irlanti

Satamasta jatkoimme kohti pohjoista ja moni muukin porukastamme ajoi samaan suuntaan.  Belfastista Giants Causewaylle oli melko tarkkaan 100 km. 


                                Joillekin jännä paikka

Paikka oli jännä, sillä ranta oli täynnä 6 kulmaisia basalttipylväitä.  Korkeimmat monta metriä korkeita. Kävelimme polkua pitkin pieneen saareen, jonne johdatti noin 50 metriä pitkä riippusilta. Sillan kansi heilui noin 20 metriä merenpinnasta. Tuuli oli voimakasta ja sai sillan heilumaan siten, että eräs täti ei päässyt eteen eikä taakse. Hän piti köysikaiteista kouristuksen omaisesti kiinni. Vartija tuli lopulta irroittamaan hänet ja palautti rouvan lähtöpaikkaansa ja me muut pääsimme tutustumaan tähän pieneen saareen.

Tuuli jatkui edelleen voimakkaana, mutta pääsimme lopulta autollemme. Jatkoimme kohti etelää ja monille tuttuun Bushmilsin viskitislaamoon. Viskipullot olivat melko hinnakkaita, joten emme ostaneet mitään. Jatkoimme Londonderryyn ja yritimme löytää itsellemme Bed & breakfastin. Tuloksetta. Soitin silloiselle hupimestarille Karhun Nallelle ja tiedustelin heidän kämppärinsä sijaintia. Ohjeet olivat hieman ylimalkaisia, mutta toisen soiton jälkeen löysimme heidän kämppärinsä pimenevässä illassa.

Osa suomalaisista oli esiintynyt paikan pubissa ja saimme osalta apua teltan pystyttämisessä. Apua tarvittiinkin, sillä olimme melko korkealla ja voimakas sateinen tuuli, tai myrsky ei helpottanut teltan pystytystä. Jukka ei ollut telttaani koskaan nähnyt ja sisäteltta tuli pilkkopimeässä kasattua väärinpäin. Onneksi kavereilla oli fikkarit, jolla näimme jotain Eräs kavereistamme toi muutamia raskaita hiekkasäkkejä teltan liepeisiin pitämään telttaa paikoillaan. Lisäksi sidoimme teltan sätkien puskureihin kiinni. Koko yön sisäteltta hakkasi minua selkään. Oli hieman rauhaton yö.

Irlanti

Emme olleet varsinaisesti ajatelleet yöpyvämme teltassa vasta kuin maailmankokous paikalla, mutta sisämajoitustilojen puute, vaikutti meidän orastavaan telttailuharrastukseemme. Aamulla päätimme lähteä alkuperäisen suunnitelmamme mukaan kiertämään Irlantia. Kiertelimme rantoja pitkin vastapäivään. Jukka oli aiemmin käynyt Irlannissa, mutta minä olin kuin Juice,- ”en ollut käynyt Irlannissa.” 


                                 Jukka arvioi aamiaistaan

Galwaysta löysimme B&B:n, jossa emäntä opetti meitä Irlantilaisen suihkun saloihin. Katossa olleesta yhdestä narusta vetäen lähti lämminvesivaraajan liekki kuumentamaan vettä ja toisesta alkoi vesi virrata. Hanasta säädeltiin veden tuloa. Suihkusta päästyäni Jukka kyseli narujen toimintaa ja taisi selvitä suihkukokemuksestaan hyvin.

Lähdimme vielä ulos nauttimaan irlantilaisesta oluesta ja iltaruuasta.  Koska baarissa ei ollut musiikkitarjontaa, kävelimme yöpymispaikkaamme. Nyt uni jo maistuikin.

Aamulla normaali aamiainen. Kahvia, kolmion muotoisia paahtoleipiä metallitelineessä ja marmeladia. Lautasella kova makkara, baconia ja paistettu kananmuna. Ihan hyvää, kun tiesi, että aamiainen tulisi jatkumaan tällaisena.Yllätykset olisivat ikäviä.

Lähdimme ajamaan kohti etelää ja lounasta Kerryn kierrokselle. Se oli melko pitkä kierros. Ehkä noin 180 km pieniä ja mutkaisia teitä. Sitä kierrettiin tunti tolkulla ja katseltiin palmuja ja muita Golfvirran lämmittämiä kasveja kuten Rhododendroneita. 


 

                            Löytyi hyvä kahvinkeittopaikka

 


                                      Erämaaruokailua

Olin jossain kuvaamassa kasveja, kun Jukka huusi minua paikalle selvittämään vanhemmalle pariskunnalle, jotka olivat ajaneet aikansa perässämme ja kauhistuneet Dyanen takapyörän nousemisesta joka mutkassa. He olivat melko epäuskoisia, mutta kun kerroin riittävän monta kertaa, että se on normaalia, kun on paljon tavaraa kyydissä ja varsinkin tavarat kattolaatikossakin oli osana kallistuksiin. He jatkoivat matkaansa edelleen epäuskoisen ja kauhistuneen näköisinä.

Irlannissa tiet ovat kapeita ja pusikot on leikattu tien muotoiseksi ja mitään levikettä ei ollut. Hämärässä autojen valot häikäisivät, mutta omat valomme olimme peittäneet mustalla teipillä kuten meille oli tullissa neuvottu. Ei häikäisseet vastaantulijoita, eikä antanut meille juuri valoa. Jossain vaiheessa tietä pitkin tallusteli yksinäinen lehmä, joten valppaana sai olla näillä kapeilla teillä.

  

 

                                        Irlannin itikka

Gorkissa löysimme jälleen hyvän B&B:n ja huoneen sekoitettuamme marssimme kylille, mutta emme päässeet vieläkään kuulemaan irlantilaista musiikkia. Mustaa Guinessia lasista vain. 

Vanha kaverini Masis oli siirretty sairaalaan vakavan sairauden murtamana, josa kävin hänet hyvästelemässä päivää ennen reissuamme. Tiesimme, että tapaamisemme olisi viimeinen tässä maan päällisessä elämässämme. Raskain mielin jouduin poistumaan sairaalasta.

Olin luvannut käydä Gorkin lähistöllä sijaitsevalla maatilalla, jossa Masiksen tytär Sonja oli työskennellyt vapaaehtoisena edellis- kesänä. Sonja oli epäillyt isälleen, ettei Henkka sinne löydä, sillä se on sen verran hankalassa paikassa. Masis lohdutti tytärtään sanoen, että jos Henkka kertoo siellä käyvänsä, hän myös käy siellä. Turisti-infosta saimme kartan, josta saimme hieman kuvaa alueesta.

Sanoin Jukalle, että käytämme etsimiseen korkeintaan tunnin. Tienviittoja ei ollut, emmekä liioin tienneet farmin nimeä, mutta tiellä tapasimme puolalaisen miehen, joka oli sattumoisin vapaaehtoisena kyseisellä farmilla. Hän kertoi, että meidän tuli löytää portti jossa ei ollut mitään opastusta. Ajoimme portista sisään ja lopulta tapasimme Tampereelta kotoisin olevan nuoren naisen, joka työskenteli nosturilla raaputtaen talon seinää. Hän lupautui hetkeksi oppaaksemme.


 

 

                                                 Piilosilla

Tilalla oli paljon kotieläimiä ja viljelykasveja. Varsinkin vapaana liikkuvat siat olivat uteliaita ja sangen seurallisia. Lopulta lähdimme jatkamaan matkaamme kohti itää ja rannikkoa. Noin 100 km ennen Dublinia löysimme pubin, jonka yläkerrasta saimme huoneen. Jukka kävi pubin alakerrasta hakemassa minulle viskin ja itselleen siiderin. 

 


         Jukka ihmettelemässä, miten voidaan ajaa väärältä puolelta

Aamulla havaitsimme, että Dyane oli parkissa kahden Bentleyn välissä. Dyane ei siitä juurikaan välittänyt. Normaalin aamiaisen jälkeen lähdimme ajamaan kohti Dublinia, jossa pääporukka oli viettänyt suurimman osan ajastaan. 

                                          Bensa-asema

 
 

                                  Dublinilaisella torilla

 

Olimme päättäneet viettää päivän Dublinissa, joten laitoimme teltan pystyyn. Nyt valoisassa ja tuulettomassa säässä. Sisätelttakin tuli pystytettyä oikein päin. Ajoimme Dublinin vanhaan kaupunkiin ja tutustuimme sen nähtävyyksiin. Torilla, jonka olimme nähneet joskus leffoissa, oli melko kiihkeä tunnelma. Jopa hevosajoneuvoja oli kauppiailla. Keskustassa sijaitseva Temple Bar oli aivan normaali pikkukaupungin keskusta. Paljon pubeja ja rihkaman myyjiä.

Tutustuimme kirkkoon, jossa oli vaikka minkälaista säihkettä ja vilkkuvaloja. Ei mikään rauhan tyyssija. Hämmentävä kokemus. Levykaupasta ostimme jonkun CD:n. Queenia ja Coorsia.

Jälleen Belfastissa

Aamulla lähdimme ajamaan kohti Pohjois-Irlantia ja Belfastia. Satamassa kuivattelimme edellis yönä kastuneen telttamme. 

Koska laivamme oli lähtevä myöhään iltapäivällä, päätimme lähteä Ojalan pariskunnan, Anun ja Paavon kanssa tutustumaan Belfastin keskustaan.

                                Tarkistuspiste Belfastissa
 




                                        Lastentarha

Kävellessämme kadulla, taksikuski pysäytti minut ja kysyi, josko haluamme tutustua Belfastin harvemmin nähtyyn alueeseen. Sanoimme, että laivamme lähtee iltapäivällä, joten aivan hirveästi meillä ei ole aikaa. Hän lupasi heittää kierroksen, joka kestäisi noin 45 minuuttia. Siispä hyppäsimme ”Lontoon taksin” kyytiin kaikki neljä. Ajoimme pohjoisen kaupunginosaan, jossa oli katollisten ja protestanttien alueita.  Taksikuski kertoi, että nyt ei ollut vartioita alueen rajalla. 

Olipahan ahdistavan näköinen alue. Palaneita autoja, paljon romua pihoilla ja varsin köyhän oloista. Sin Fein toimiston näimme, jonka ikkunat olivat piikkilankojen ja kalterien peitossa. Lastentarha oli eristetty noin kolme metrisellä aidalla. Päällä oli vielä piikkiesteet.  Monissa taloissa oli maalattu marttyyrien kuvia ja taistelevia sotureita. Kuvat olivat taidokkaita, mutta toisaalta masentavan näköisiä. Kävimme muutamilla muistomerkeillä ja kuski selitti tapahtumista innostuneesti. Tulimme oikeustalon ja vankilan luo. Kuski kertoi, että syytetty vietiin oikeudenistunnon jälkeen maanalaista tunnelia pitkin vankilaan, jotta mitään häiriöitä ei voinut tapahtua.

Lopulta palasimme satamaan ja teimme pieniä ostoksia. Kerroimme kavereillemme taksimatkastamme. Pidimme itseämme liki sankareina. Näimme jotain, jota muut eivät olleet kokeneet. Ainoa, jota emme kokeneet oli musiikkiestykset pubissa ja oikea irkkuyhtye. Onneksi muutama CD tuli ostettua. Käänteisessä järjestyksessä takaisin Skotlantin. Muut lähtivät etsimään kämppäreitä, mutta me ajoimme pohjoiseen löytääksemme sisämajoituksen.

Jälleen Skotlannissa

Se löytyikin Skotlannin ylämaalta. Illalla normaali ruokailu ja aamulla aamiainen. Kokki kävi katsomassa meitä turisteja ja päätti tehdä minulle vielä kaksi pihviä ja Jukalle yhden. Sellaistahan se tuppaa matkailijalla olevan. Aamulla jatkoimme matkaamme kohti pohjoista ja Old Grousen viskitislaamoa. 


Tutustuimme tislaamon toimintaan hyvän oppaan avulla.  Näimme julisteista kuvat paikoista, josta sekoitettavat viskit tulivat. Niitä tuli saarista ja osa blendedeistä tuli paikoista, joissa niitä savustettiin turpeella. Saimme lopulta pienet maistiaiset ja lopulta lähdimme ajamaan kohti Edinburghia, jonka pohjoispuolelta löysimme seuraavan majapaikkamme. 

 

                             Jukka tyhjentää lompakkoaan

Isäntäpari oli sangen ystävällisiä ja esitteli mielellään suurta piha-aluettaan. Kaunis keittiöpuutarha oli aidattu kettujen varalta. Aamupala oli jälleen se vakiintunut. Maksoimme ja kiittelimme yösijasta ja aamiaisesta.  Täältä oli vain noin 100 km maailmankokous paikalle Kelsoon. Portilla saimme odotella noin tunnin, mutta aika kului nopeasti keskusteltuamme muiden odottajien kanssa. Saimme lopulta tapahtumakassimme ja lähdimme etsimään sopivaa telttapaikkaa.

Kelson maailmankokous

                                     Portilla odottelua

Sellainen löytyikin pienen kukkulan päältä. En sen enempää paneudu tapahtuman ohjelmaan, sillä se oli liki samankaltaista mitä muissakin kokouksissa. Paikallisten sätkissä oli erikoisia yksityiskohtia. Sisällä saattoi olla ketjuvetoinen iso Hondan mottori, tai sätkä, jonka keula oli niin täynnä valoja, että hyvä että sisältä ulos näki. Siellä oli myös Loughin tehtaalla tehtyjä sätkiä, niin normaaleina kuin avolavoinakin.

                            Valoa riittää, entäpä akku
 



                                        Järjetön rakennelma

Rikkosen Timon kaminassa vietettiin Jukan synttäreitä. Timppa teki meille ruokaa. Meitä oli parhaimmillaan ruokailemassa 6 henkeä. Poikkeavaa aikaisempiin kokouksiin oli näyttely, jossa oli paljon haukkoja ja pöllöjä. Niitä sai ottaa harteilleen maksua vastaan. En täysin ymmärtänyt tämän näyttelyn tarkoitusta, mutta saarelaiset ovatkin hieman erikoisia. Normaalia englantilaista sadetta oli vähän joka päivä ja yöt olivat erittäin kylmiä.

Torstai päivänä Masiksen vaimo Pirjo soitti ja kertoi Masiksen maallisen elämän päättymisestä. Keskustelimme hetken aikaa ja lupasin kertoa kavereille Masiksen poismenosta. Oli hieman tyhjä olo. 

           

             Kelson linnassa odottelemassa kokouksen alkua 

Karhun Nallen kanssa kävimme Kelson linnassa comité metingissä, jossa valittiin seuraavan kokouksen pitäjä. Linnassa oli hienot puitteet, jos sellaisesta sattuu pitämään. Komea oli linnan puiston puutarhakin.

 



                                         Näyteikkunakuvia


 

 

                                            Oli siellä kuraakin

Eräänä aamuna kävimme kaupungissa etsimässä sadevarusteita ja villasukkia. Ne olivat jo kaikki myytyjä, joten palasimme leiriin ja seuraavana aamuna purimme telttamme, jolloin aurinko paistoi varsin lämpimästi ja kauniisti. Alue oli jo mutaantunut voimakkaasti ja kuorma-autot tahtoivat jäädä jumiin. Ramppeja rakennettiin, joiden oli tarkoitus helpottaa ajamista ulosajo rinteissä.

Jälleen Englannissa

Ajoimme Jukan kanssa Dyanella edellä ja Timppa ja Ellu seurasivat meitä. Ajoimme johonkin pikku kaupunkiin varaamaan itsellemme B&B:tä. Olimme hieman liian aikaisessa, joten varasimme huoneet ja lupasimme tulla uudestaan takaisin puolen päivän jälkeen. Menimme paikalliseen baariin katsomaan Unkarin GP:tä. Kisa oli jännä ja lopulta Räikkönen voitti kisan. 

 


Huutomme liki pelästytti aamuoluella olleet britit. Hetkessä heille selvisi, mistä me olimme kotoisin. Illalla kävimme syömässä ja aamulla lähdimme ajamaan kohti Newcastle upon Tyneä, josta laivamme oli lähtevä kohti Göteborgia. Muukin porukka oli saapunut satamaan.

Ruotsissa uudestaan

Laivamatka sujui samoin kuin tulomatka, vain hieman eri järjestyksessä. Ajoimme Jukan kanssa Vårgårdaan Carinan ja Kennethin kotiin ja siellä oli vain vanhin tytär kotona. Vanhemmat olivat jääneet kyläilemään tuttujensa luokse Skotlantiin. Palautin vararenkaan ja kiitin lainasta. Onneksi sitä ei tarvittu. Varasimme Vårgårdan mökkikylästä huoneen. Pitseriassa nautimme ruotsalaisen pitsan, kun muutakaan ei löytynyt.

Aamulla kevyt ruotsalainen aamiainen. E- 18 tietä käänteisessä järjestyksessä kohti Tukholmaa. Kävimme Grännassa Ylöjärveläisen Jaakkolan perheen kanssa seuraamassa polkagrisien eli punaraitaisten minttukarkkien valmistusta. Ajoimme lopulta Grennasta kapeaa maisematietä kohti Ödeshögiä. Siellä kävin pankissa vaihtamassa puntani kruunuiksi. Hommaa vaikeutti se, että vaihdettavaa valuuttaa oli niin Irlannin, Skotlannin kuin Englannin puntia. Kassatoimihenkilön piti ottaa kuvat rahoista ja lähettää kuvat Tukholmaan pääkonttoriin. Hän ei ollut koskaan nähnyt muita kuin Englannin puntia. Lopulta sain kruununi ja matka jatkui E- nelosta kohti Tukholmaa. 

 

Autokansi oli melko täynnä maailmankokouksesta palaavista sätkistä. M/S Seawindillä oli hyvä tunnelma porukan kertoillessa kokemuksistaan. Monelle se oli ensimmäinen kerta Brittein saarilla ja minullekin koko Irlanti oli aivan uusi kokemus. Lopulta yön nukuttuamme heräsimme uuteen aamuun Turun satamassa. Täältä kotiin oli alta 200 kilometriä. Meillä kotona jaoimme tavaramme ja Jukka lähti kotiinsa Helsinkiin.

Henkka


PS. Kirjoitin tämän tarinan nyt elokuussa 16 vuotta tapahtuman jälkeen, joten pientä epätarkkuutta saattaa tarinassa olla.





 

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

5:th RAID LAPONIE Nyytiset 2/94 ELI SAATTUE MUURMANSKIIN -94

Retki Lontooseen

KUUSAMON KITROEN KÄPPÄILY heinäkuu 1978

Reissu Kreikan maailmankokoukseen heinäkuu -99

LAPIN KULTAA

Englannin kautta Belgian maailmankokoukseen -81

Kroatiaan 2019

Retkeilyä myöhäissyksyisessä Euroopassa

Kevättä etsimässä Belgiasta