Keväinen retki Ahveanmaalle toukokuu 2022.

Keväinen retki Ahvenanmaalle toukokuu 2022

 

Kuinka ollakaan,- meille Pian kanssa tuli mieleemme, että voisimme lähteä käymään Ahvenanmaalla. Elimme huhtikuun loppua, kun ryhdyimme toimeen. Tilasin laivaliput Viikkarilta ja hytin M/S Boresta Aurajoesta, sekä hotellin Marianhaminasta pariksi yöksi. Meillä oli vielä hieman lunta nurkissa, joten oli hyvä aika tutustua länsiprovinssiin, kun siellä on aina ollut kesä pidemmällä, kuin meillä.

Pia pääsi neljältä töistä, joten olin hänen työpaikkansa edessä klo 16. Olinhan hänet heittänyt jo aamulla töihin, jotta voisimme jatkaa hänen työpaikaltaan suoraan Turkuun. Matka Turkuun oli vanhaa rutiinia. 2 tuntia sinne ja sitten olimme jo Aurajoen rannassa. Turun satamassa oli hieman muuttuneet liikennejärjestelyt, mutta niistä selvittiin. Jätimme kulkimemme Turun satamaan ilmaiseen parkkiin. Saimme P-liput laivan respasta ja M/S Boren hytin tsekattuamme lähdimme kävelemään Aurajoen rantaa kohti joen alkulähteitä. 

Taisimme kävellä viileässä kevätilmassa noin kilometrin, kun näimme aukiolevan ravintolan – ravintola Nooan. Ei muuta kuin sisään tunnelmaan. Tilasimme mieleisemme ruokamme ja viinimme ja ne saatuamme, kävi niinkuin kävi. Nautimme ateriamme, joimme viinimme ja maksoimme. Helppoa.

Astelimme edelleen kylmenevässä illassa joen rantaan ja suuntasimme kohti Tuomiokirkkoa. Tiellemme osui kuitenkin Föri,- tuo Turkulainen kummajainen, jolla siirryimme Aurajoen toiselle puolelle. Kävimme kaupassa ja pankkiautomaatilla. Tulimme Förillä takaisin. Ei mikään järisyttävä kokemus, mutta hauska kuitenkin. 

                                                Aurajoen liikennettä Förillä

Laivaan palattuamme alkoi matkan hankalin osuus. Piti pujottaa pussilakana peittoon. Ei tainnut ihan onnistua, mutta yöni sain nukuttua aina kuuteen saakka.

Kävimme aamiaispöydässä nauttimassa yksinkertaisen, mutta riittävän aamiaisen. Sitten vaan tavarat matkaan ja autolle. Ajoimme seuraavan aluksen kupeelle, sillä laivamme, uusin Viikkarin laiva Viking Glory oli meitä viemässä kohti Ahvenanmaata. Meillä oli treffit kaverimme Nicholaksen kanssa, mutta en tiennyt vielä missä ja koska. Istuimme 10. kerroksessa, kun näimme ko. henkilön tulevan vastaamme käytävällä opastettava nuori tyttö mukanaan. Sovimme tapaavamme uudestaan, kun laiva olisi riittävän kaukana satamasta. 

Seurasimme varmaan toista tuntia Turun saaristoa. Kovin oli kaunista. Pia haki välillä itselleen lasin kuoharia, mutta päätin tyytyä vain maisemiin. Olen kait tullut vanhaksi ja olin lisäksi auton kuljettaja.

                                Stefan Lindforsin merihirviö
 
Tutustuimme tähän Viikkarin uusimpaan ja hienoimpaan alukseen. Kovin komea ja moderni oli. Ei moittimista. Stefan Lindforsin suunnittelemaa taidetta runsaasti, jolle en osaa antaa mitään arvoa. Siirryimme lopulta seisovaan pöytään, josta noudimme herkkuja laidasta laitaan. Herkullisen aterioinnin jälkeen tapasimme  kaverimme Nicholaksen, joka oli laivalla tax free -päällikkönä.

Hänelle olin aikoinani myynyt Belgiasta tuomani punaisen 2 -cv kutosen, josta löytyi kahdet rungon numerot. Pientä hankaluutta oli meillä katsastuksessa, mutta siitäkin selvittiin. Muistan, että ostin sätkän tuttuni Belgian Andrén avustamana. Hän oli sätkästä laittanut muutaman kuvan ja sisäkynnys kuvaan oli liittänyt tekstin ”just beginning”. Kynnyksessä oli noin 10 cm.n pituinen reikä. 

                                        Ruokaa odotellessa
 
Tutustuimme runsaaseen oluttarjontaan Nicholaksen opastuksella ja pakkasimme laatikolliset erilaisia ulkolaisia oluita ostoskärryyn. Maksettuamme ne, veimme lopulta lastimme autollemme henkilökunnan hissillä.

Aikanaan saavuimme Marianhaminan satamaan ja ajoimme hotelliimme Cikadaan, joka sijaitsee Pommern laivan sivustalla kilometrin päässä satamasta. Hotelillemme oli saapunut suuri määrä ruotsalaisia motoristejä. Koko Norragatan oli niitä täynnä. Ei ollut Jawoja, mutta sitä enempi japanilaisia ja jenkkiprätkiä. Komeita ja niissä loisti kromi. Huoneemme sijaitsi toisessa kerroksessa ja huone oli sangen viihtyisä parvekkeineen. Parveke oli Pommern laivan puoiella. 

Koska Pia oli hankkinut meille museokortit, siirryimme Pommernin vieressä sijainneeseen merenkulkumuseoon. Siellä oli paljon nähtävää, sillä merenkulku on ollut Ahvenanmaalaisille aina välttämättömyys ja elinehto. Kävimme välillä huoneessamme ja menimme lopulta keskustaan Dinos bar & grilliin nauttimaan ilta-aterian. Baari sijaitsee aivan keskustassa puutaloalueella. 

 

                                              Dinos bar

Erikoisuutena paljon tauluja tunnetuista rokkareista. Täällä kävimme joukolla viimeisimmällä Ahvenanmaan rajatreffillä. Välimatkat Marianhaminassa ovat todella lyhyitä, joten kävelemällä pääsee joka paikkaan.

                                        Mopoparkki

 

Aamiainen oli meluisa, sillä ruotsalaisetkin ovat tutussa porukassa melko äänekästä sakkia. Aamiaisen jälkeen ajoimme hetken keskustassa, kävimme merikorttelissa itärannalla, mutta paikat olivat osittain kiinni keväästä johtuen. Kierreltyämme aikamme laitureita ja katseltuamme puulaivoja, lähdimme ajamaan kohti pohjoista. Kävimme aluksi Bomarsundin linnoituksella, Oolannin sodan muistomerkillä. Siellä kasvoi runsaasti tyrniä, mutta niiden poimimiseen, ajankohta oli väärä.

 

                            Peruskorjattavaa Kastelholman linnaa

 

                         Välillä satoikin, mutta niin usein keväällä

                                 Näköala Uffe på Bergetiltä

Linna oli osittain valmis v. 1854 sodan alettua, mutta sattuneista syistä linna oli nyt osin raunioina. Jatkoimme matkaamme kohti etelää ja Kastelholman linnassa kävimme tutustumassa monen vuoden jälkeen linnaan, joka oli restauroitu viime käyntimme jälkeen. Kiipeilimme jyrkkiä rappusia ja ihmettelimme vanhoja esineitä. Kävimme lisäksi tutustumassa valkoiseen taloon, eli vankila Vita Björniin eli Valkoiseen Karhuun, joka valmistui vuonna 1784. 

Ei ole vankilassaolo ollut helppoa ennenkään. Vankilaa käytettiin aina vuoteen 1975 saakka. Tutustuimme myös Jan Karlsgårdin ulkoilmamuseoon. Rakennukset oli tuotu eri puolilta Ahvenanmaata. Sangen viehättävä paikka. Siellä vietetään mm. juhannusjuhlia, joilla olen kerran käynyt. Tanssitaan juhannussalon ympärillä ja pidetään hauskaa. Vierailimme myös Micke Björklundin Smakbyssä, mutta emme syöneet siellä mitään, sillä olimme juuri nousseet aamiaispöydästä. Viskejä ja giniä oli myynnissä, mutta nekin jätimme hyllyyn, sillä niiden hinnat olivat melko korkeita.

Maisema oli kaunista, sillä täällä oli kevät pidemmällä kuin mannersuomessa. Kevätkukat olivat jo nousseet. Oli narsisseja, sini,- ja valkovuokkoja sekä skilloja. Ruoho oli keväisen vihreää.
Jatkoimme täältä matkaamme Taffelin Factory shoppiin ostamaan shipsejä ja suolapähkinöitä, sekä Pandan makeisia. Muutaman kilometrin jälkeen kävimme kahvila Uffe på Bergetillä nauttimassa kahvit ja Ahvenanmaan pannukakut runsaalla kermavaahdolla ja vadelmahillolla. Kahvila sijaitsee hienolla paikalla kallion päällä. 

Vieressä on näkötorni, jolle emme kiivenneet, sillä siellä on tullut käytyä aiempina vuosina ja kova tuuli ja sade helpottivat päätöstämme. Godbyn kylästä käännyimme kohti Stallhagenin panimolle vievää tietä. Teimme siellä kohtuulliset olutostokset. Oluita taisi olla viittä eri laatua. Juttelimme myyjättären kanssa aika tovin heidän erilaisista oluistaan.

Hammarlandin kirkolla kävimme, mutta ovi ei ollut auki. Jatkoimme Jomalaan ja astuimme sisään sen kirkkoon. Kirkko on sisältä kaunis vanha kivikirkko. Rakennettu joskus 1270-90 luvulla. Taitaa olla Suomen vanhin kivikirkko. Naispappi laitteli siellä kappalaisen kanssa kirkkoa kuntoon seuraavan aamun Jumalanpalvelukseen. Hän esitteli pyynöstämme meille kirkkoa ja kertoi sen historiasta. Kirkkoa oli laajennettu myöhäisemmällä ajalla. Kirkolta jatkoimme kierrostamme Jomalan hautuumaalle. Yllättävän paljon oli suomalaisiakin nimiä hautapaasissa. 

Jatkoimme matkaaamme Maxinge kauppakeskukseen Jomalan kylällä. Siellä Pia halusi ostaa minulle, -eläkeläiselle, sadetta pitävän kesätakin. Suostuin tietenkin. En sentään tyhmä ole. 

 

                                                Pommern

Lopulta palasimme hotellillemme, josta jatkoimme Merenkulkumuseon yläkerran Nautical ála cartè ravintolaan nauttimaan päivällistä. Ravintola oli jossain arvostettu Ahvenanmaan parhaaksi. Täällä pärjäsi jostain syystä vain englannin kielellä. Söimme kolmen ruokalajin päivällisen. Kyytipoikana Stallhagenin oluet, kuohuviinit ja snapsit. Hyvää oli. Lopulta hotelliin ja ilta armahti väsyneitä kulkijoita.

 

                                       Päästiin jo jälkkäriin

 Aamulla jälleen ruotsalaisten kanssa aamiaiselle. Koska laivamme oli lähtevä vasta klo 14 jälkeen, ajoimme Marianhaminaa vastapäätä olevaan Möckelöön, josta katselimme Marianhaminaa lahden yli. Täältä jatkoimme matkaamme kohti Eckerön satamaa, jonne oli matkaa noin 30 km, mutta siellä ei ollut yhtään laivaa eikä ihmisiäkään. Satama-alueella sijainnut kauppakin oli jo muutama vuosi sitten lopettanut toimintansa. 

Paluumatkalla olimme törmätä pariin peuraan. Olivat suurempia, kuin mannermaalla ja paljon tummempia. Kävimme vielä Marianhaminan lentoasemallakin, mutta ei sielläkään tapahtunut mitään. Paljon näimme pyöräilijöitä, sillä tiet ovat hyviä ilman kuoppia. Asfaltti on punaista, johtuen graniitin punaisesta väristä, jota sekoitetaan kiviainekseksi asfalttimassaan.

Tiet Ahvenanmaalla olivat tulleet tutuksi jo kun 16-vuotiaana ajelin siellä ensi kerran mopolla viikon aikana noin 600 km, kun kaverin kanssa piti lähteä, mutta hänellä meni pupu pöksyyn ja sen jälkeen sätkällä moninaisia kertoja. On siellä vietetty muutamia helluntai,-eli rajatreffejäkin, kun Suomen 2 cv- kilta on saanut toimia isäntänä.

Ahvenamaa on tullut aikoinaan tutuksi, sillä tein jonkin aikaa töitä Ahvenanmaan postille eli Posten på Ålandille. Lisäksi minulla oli kollega Marianhaminassa, jonka kanssa tein yhteistyötä ja kerran kävin Jomalassa laittamassa hänen poikansa sätkään yläkerran kuntoon. Silloin sain ruokailla ja yöpyä heillä.  

Kun aikaa oli vielä laivamme lähtöön, päätimme tutustua Kulturhistoriska museoon. Se sijaitsee kaupungintalon alapuolella kauniissa puistossa. Varsin mielenkiintoinen museo, jossa nähtävissä paljon Ahvenanmaan historiaa, aina esihistorialliselta ajalta tähän päivään.

Ajettuamme lauttarantaan, odottelimme vartin verran, kunnes saimme ajaa laivaan. Laivallahan ei ole juuri mitään tehtävää, joten menimme M/S Gracen à la carte ravintolaan. Se oli nimittäin nyt laivamme nimi. Siellä aika kului mukavasti ja ruoka oli hyvää. Tällä retkellä ei juurikaan rahaa säästelty, mutta pimeän talven jälkeen se tuntui toisaalta mukavalta. 

Teimme taxfree kaupassa pieniä ostoksia. Eli 2 suklaalevyä ja siinä kaikki. Turusta Kirkkonummelle näimme viisi peuraa syömässä pientareilla, joten niiden kanssa sai olla tosi varovainen varsinkin hämärtyvässä illassa. Turusta Tuusulaan kestää pari tuntia, joten reppujen purkamisen jälkeen ei muuta kuin sänkyyn näkemään Ahvenanmaan unia.


Henkka