Syysmatka Ruotsiiin, Saksaan, Belgiaan ja Hollantiin 2022

 

Syysmatka Ruotsiin, Saksaan, Belgiaan ja Hollantiin

60-vuotis juhlamöötti Heinolassa tuli vietettyä ja oli aikaa uusille reissuille. Tällä kertaa jälleen mukana vanha kaverini Häyrysen Jukka. Olin suunnitellut retken siten, että ajaisimme osin tuttuja polkuja kohti Saksaa. Tai eihän sitä reittiään voi hirveästi säveltää varsinkaan, kun laivayhtiö ilmoitti, että Stenan laiva lähtee Hangosta kaksi tuntia aijottua myöhemmin ja olisi vastaavasti kaksi tuntia myöhemmin maissa.

Tällä kertaa oli tarkoituksenamme ajaa ensi kertaa Hangon kautta ja siitä yölaivalla Nynäshamniin. Emme lisäksi voineet tietää, koska pääsisimme laivasta. Rahtilaivallahan on rahti aina etusijalla. Alkuperäisellä aikataululla meillä ei olisi mitään hätää kerkiämisen suhteen.

Aloin miettiä, että kuinka kummassa kerkiämme yöpaikkaamme Sittenseniin, jonne oli matkaa satamasta 1050 km. Hotelli oli menevä kiinni klo 22.00. Yhtään ei saisi olla tietöitä ja Putgardenin laivan lähtöajat merkitsimme jo etukäteen muistiimme. Rödbystä laivat lähtisivät varttia vaille ja varttia yli. Yleensä. Jos haluaisimme ruokailla Sittensenin El Creco ravintolassa, meidän tulisi olla siellä jo klo 21.00. Aikamoinen yhtälö. Jos ei matkalle osuisi tietöitä, 95 km/h keskinopeudella homma pitäisi onnistua. Ainoa hidaste matkalle tulee Puttgardenin lautasta, joka ei kulje 40 km/h:ssa kovempaa ja se tekee matkaa 3 varttia. Tullit ja muut muodollisuudet voisivat haitata myös matkantekoa. Emmehän voineet liioin tietää mahdollisista liikenne- esteistä.

Tiistaina 18.10. 

oli lähtöpäivä. Aamulla vesisateessa aloittelin auton siivouksen, sillä eihän sitä viitsinyt siivota ennemmin, kuin on tarve. Tosin ei autokaan ollut kovin nuhjuinen. Matkaa meiltä Hangon satamaan on 164 km, joten matkaan kannatti varata 2,5 h. Kahden miehen tavaroissa ei ollut paljoa pakkaamista. Kaksi lentolaukkua ja kenkäkassit. Niillä piti pärjätä. Matka Tuusulasta Hankoon kesti lopulta vajaat kaksi tuntia. Syksyinen sade huuhteli meitä liki koko matkan. Noin 10 km ennen Hankoa kävimme katsomassa Harparskogin suomalaisia puolustuslinjoja, mutta museo oli jo suljettu kesän jäljiltä. Jokunen panssarivaunu, tykki ja juoksuhaudat olivat näkyvissä. Kannattaa tutustua Suomen lähihistoriaan. Suosittelen lämpimästi. 

 

                        Harparskogin museoalue hieman ennen Hankoa

Jatkoimme Hankoon ajatuksena käydä jossain kahvilassa viettämässä aikaa. Kuitenkaan koko kaupungista ei löytynyt yhtäkään kahvilaa. Jopa Hangon Casino oli pimeänä. Yksi pubi olisi ollut avoinna, mutta se ei houkutellut. Hangon K-Supermarketista hankimme pientä matkamussua matkallemme. Emmehän voineet pysähtyä ruokailemaan missään tienvarressa tiukasta aikataulustamme johtuen. Lopulta hieman ennen kahdeksaa pääsimme Stena Linen satamakonttoriin ja saimme matkalippumme. Ulkona pimeässä ja pienessä sateessa odottelimme saattoautoa, joka lähtisi meitä opastamaan keltaiset vilkkuvalot loistaen kohti laivan uumenia.

                                                    Laivaruualla

Laivahenkilökunta oli puolalaista ja heidän opastuksellaan ajoimme paikallamme. Hyttitavaramme mukaanotettuamme käyskentelimme respaan, jossa meidät opastettiin englannin kielellä laivan systeemeihin. Päivällis- ja aamiaissetelillä saatoimme ruokailla, kuten entisajan työmaaruokalassa. Ruoka oli hyvää, kunhan osasimme kertoa mitä haluamme syödä. Totesimme Finnlinesillä Naantali - Kapellskär välillä olleen monipuolisemmat ruuat, mutta tällä kertaa ruuat olivat mielenkiintoisempia. Joimme ruuan kanssa punaviinit ja jekut. Arvatenkin huomenna on pitkä ja mielenkiinnoton ajorupeama. Ainoa väli, joka on minulle täysin tuntematon, on laivarannasta Södertäljeen.

Heräsin jo kello kolme, meren myrskytessä. Laiva ei keinunut, mutta pituussuunnassa laiva kävi välillä ylhäällä merenpinnasta ja paukahti takaisin sijoilleen. Hyttimme oli aivan keulassa ja laivakannella oli neljä rekkaa ja kolme henkilöautoa. Eli kuormaa ei ollut paljoakaan. Jos laiva olisi ollut täynnä rekkoja, olisi matkanteko ollut vakaampaa. Tätä pauketta jatkui aina klo kuuteen saakka. Väsyyhän sitä pieni matkamies tällaiseen luonnon remuamiseen.

Ke 19.10. 

Aamu aukeni varsin aurinkoisena ja tyynenä. Yön myrskyistä ei jälkeäkään. Puolalaisten aamiainen maistui hyvältä, paitsi munakokkeli, joka oli tumman keltaista ja maistui hieman omituiselta. Kahvi oli minun mieleeni ja varsin tummapaahtoista.

Laivalta pääsimme ulos klo 8.30 kirkkaaseen auringonpaisteeseen. Tällä kertaa ei onneksi mutkaiselle tielle osunut yhtäkään rekkaa. Nynäshamnin alue näytti syksyisen kauniilta puiden lehtien ollessa kuin kultaa. Pihamaat olivat huolella hoidetut, kuten yleensäkin Ruotsissa. Tiet olivat mutkaiset ja täynnä tutkia ja nopeutemme sen mukainen. 53 km satamasta, pääsimme Södertäljessä vanhalle E4:lle, jossa tarjosin hieman kaasua, jotta pitkä taipaleemme alkaisi taittumaan joutuisammin. Meillä oli kohteeseemme Saksan Sittenseniin matkaa navigaattorin mukaan 1053 km.

Tässä alhaalla suunnitellut etapit ensimäiselle päivälle

 

Nynäshamn – Södertälje                8.30 - 9.30       53 km       1 h

Södertälje – Norrköping                 9.30 - 11.00    131 km    1,5 h

Norrköping - Jönköping                11.00 - 13.00    167 km       2 h

Jönköping – Helsingborg               13.00 - 15.30   235 km     2,5 h

Helsingborg – Östersundbron        15.30 - 16.30     83 km        1 h

Östersundbron – Rödby                16.30 - 18.30    173 km       2 h

Rödby – Puttgarden                     18.30 - 19.30       laiva         1 h

Puttgarden – Sittensen                19.30 - 21.30     203 km       2 h

Jukka piti ajaessani kirjaa kilometreistä ja ajoista. Lisäksi hän tarjoili Hangosta ostamiamme eväitä sopivin väliajoin. Olin tehnyt matkallemme aikataulun ja varsinkin ensimmäiselle päivälle melko tarkankin. Skoonessa Ljungbyn kohdalla jouduimme kiertotielle, jota jouduimme ajamaan jonossa noin 10 km noin 40 km:n nopeudella. Muuten pääosin vauhtimme oli noin 110-130 km tunnissa. Matkalla ei ollut mitään poikkeuksellista. Etelä-Ruotsin teitä parannetaan nykyisin monilta osin ja hidastuksia oli paljon.

Tanskaan ajoimme jälleen Öresundin sillan kautta. Siltamaksu oli kohonnut viime vuodesta, ollen nyt 55 €. Olimme Tanskassa iltapäivästä. Tarkoituksemme oli käydä Köpiksen jälkeen Piberhusissa pissalla, tai kuten joku sanoisi, ehostamassa itseämme, mutta ajattelimme samalla jaksavamme ajaa Rödbyn satamaan, eihän sinne ollut enää kuin 100 km. Laivalipun maksettuamme pääsimme ajamaan suoraan laivaan, joten ehostustauko oli varsin pitkä, eli 780 km pitkä.

Laivan kuppilasta tilasimme ateriamme. Jukalla jotain salaatin tapaista ja minulla tavanomainen gulashsuppe, sämpylällä. Saattoi kyytipojaksi eksyä Tuborgin olutkin. Aurinko oli vielä melko korkealla, kun pääsimme ajamaan kohti Lyypekkiä ja Hampuria. Lyypekin kohdalla oli jo melko hämärää ja Hampurissa oli aivan pilkkopimeää. Toiset kanssa-ajajista ajoivat pimeässä varmaan kahtasataa, kun meille kelpasi reilu satasen vauhti. 

Saavuimme Hotel zur Müehleen noin puoli yhdeksän aikoihin. Kilometrejä oli peliimme tullut 1053, kuten olin suunnitellutkin.

Hotel zur Müehle oli tyhjä respan suhteen, mutta siellä oli viesti meille, jossa pyydettiin soittamaan ulkoportaassa olevaa puhelimen kelloa. Bettina rouva tuli hetken kuluttua kahden Labradorin noutajan kanssa antamaan meille huoneemme avaimen. Kun tulimme huoneestamme takaisin alakertaan, meitä odotti pullolliset olutta. Olimme jo päättäneet jättää El Crecon ruokailun väliin, sillä laivalla syöty ateria ei ollut vieläkään täysin ehtinyt sulaa. Huoneessamme nautimme pari Hangosta hankittua banaania ja Jukan hankkimaa vodkaa.

To 20.10. Heräsin kello viideltä ja seitsemältä olimme käyneet suihkussa ja tarkoituksemme on käydä Müehle puistossa pienellä perinteisellä aamulenkillä. No siellähän me kävimmekin ja saimme aamupäivän kävelystä runsaasti askelia. Aamiaisen jälkeen lähdimme sateisessa aamussa ajamaan kohti Moseljokea ja Koblenzia. Eihän sinne ollut kuin 460 km. Pienten pyörimisten jälkeen saimme auton parkkiin aivan väärään paikkaan. Päätin siirtää navigaattorini eläkkeelle, sillä minua ei tarvitse montaa kertaa kusettaa. Otanpa huomiseksi toisen navigaattorin käyttööni hansikaslokerosta.

 

                              Deutches Eck Koblenzissa ja pitkä jokiproomu

Kävimme Deutches Eckessä katsomassa paikkaa, jossa Rhein,- ja Moseljoki yhdistyvät. Sen nähtyämme ajoimme Kobern Condorfiin, joka sijaitsee noin 18 km:n päässä Koblenzista. Asetuimme siellä taloksi ja astuimme viereisen hotellin ravintolaan nauttimaan iltaruuan. Jukalla oli K:lla alkavaa kalaa ja minulla Gordon bleuta. Tosi hyvää. Ruokajuomana oli talon Moselviiniä ja jälkiruokana Kirshwasseria, Kirsikkavettä,- eli paikallista pontikkaa.

                                         Onnellinen reissukaveri

Olimme lämmittäneet huonettamme ruokailun ajan ja ruokailusta palattuamme laskimme huoneen lämpöä, sillä saksalainen ei pidä lämpöä huoneissa, jos ei hotellivieraita ole. Tänään tuli käveltyä reilut 10.000 askelta sateessa. Toivottavasti huomenna on parempi ilma.

 

                                      Sveitsinleikettä saksalaisittain
 

                                    Kobern Consdorfin katunäkymä

471 km

Pe. 21.10 

Aamuruokailu tapahtui viereisessä viinituvassa (samassa, jossa iltaruokailimme). Kahvi ja tee tulivat nopeasti, mutta saimme hetken odotella leipiä, leikkeleitä ja hedelmiä. Saksalaiset aamiaissämpylät ovat todella maukkaita ja liki joka kylässä on leipomo, josta saa tuoreet aaamuleivät. 

Aamiainen oli runsas, emmekä jaksaneet kaikkea syödä. Ilma oli sateinen ja lähdimme ajamaan joen vartta kohti länttä. Upeat viinirinteet loistivat keltaisina, suorina riveinä. Tuntui, että niitä oli jokaisessa paikassa, jonne ihminen saattoi kavuta. Isommilla tiloilla oli koneelliset keräilytraktorit, jossa istuttiin ja rypäleet heitettiin takana olevaan isoon koriin. Lopulta saavuimme kaksoiskaupunki Bernkastell - Kuesiin. 

Kuesin puolella saimme auton parkkiin ja kävelimme apteekkiin, josta sain hankittua insuliinineuloja, jotka olin hankkinut terveyskeskuksesta päivää ennen lähtöämme. Kotonahan neulat olivat edelleen. Farmaseutti oli ystävällinen ja löysi minulle sopivat piikit. Lisäksi paperikassista löytyi paketti nenäliinoja. Tämän ostoksen hoidettuamme ajoimme Bernkastelin rannassa sijaitsevalle maksulliselle parkkipaikalle. Bernkastellin puolella on varsinaisesti kaikki nähtävä. On ristikkotaloja, kapeita kujia, viinikauppoja, ravintoloita ja vanhoja taloja enemmänkin. Kaikissa Mosellin varren kylissä oli viinejä myynnissä.

 

                                    Kuesin kaduilla sai varoa naisvarkaita

Paljon oli kukkia somisteina. Viinitupia oli toinen toisensa vieressä. Nyt olivat ihmiset liikkeellä, mutta löysimme pienen hotelliravintolan, jossa nautin gulashisopan, joka ei ollut niin hyvä, kuin laivalla. Jukalla oli flammenkuchea, joka on saksalainen vastine pitsalle. Vaalea ja varsin ohut pyöreä, kuin pitsa.

                          Taustalla Bernkastel, viinirinteet ja P-paikat 

Ruokailusta jatkoimme pieneen ja vaatimattomaan ”supermarkettiin” ostamaan muutaman pullon paikallista valkoviiniä kotiinvietäväksi. Viinipullot maksoivat vain 6 € kpl. Olen käynnyt aiemmin samassa kaupassa eikä mikään tuntunut muuttuneen tässä pikkupuodissa. Iltapäivällä lähdimme ajamaan kohti Lieserthalia, jossa oli seuraava hotellimme. Sinne tuli matkaa vain noin 20 km. Hetken huilattuamme huoneessamme, päätimme kävellä läheiseen kylään, jossa piti oleman italialainen ravintola. Matkaa sinne oli parisen kilometriä. Jalkakäytäviä ei ollut, joten autojen kanssa sai olla varovainen. 

Kaikki ruokapaikat olivat täälläkin kiinni syksystä johtuen. Taisivat ravintoloitsijat maata etelän rannoilla tiukan kesäsesongin jälkeen. Lopulta löysimme italialaisen ravintolan, jota olimme etsineet. Söimme pasta-ateriat, jotka nautimme suurella mielihyvällä. Joimme punaviinimme ja jälkiruoka grappamme. Käveleminen kohti hotellia oli hieman työläämpää johtuen täydestä mahasta ja ylämäestä, sillä hotellimme sijaitsi ylärinteessä.

La 22.10 Aamu aukeni kauniina ja siirryimme ruokailemaan. Täällä aamiainen kuului hintaan. Merkillepantavaa oli, että omistajanaisella oli toinen jalka lyhyempi toista ja hän nilkutti melko voimakkaasti. Aamiainen oli riittävä ja monipuolinen. Seuraavaksi päätimme ajaa Trieriin katsomaan roomalaisten rakentamaa porttia. 

Trierin saavuttuamme edessämme seisoi musta portti eli Porta Nigra. Se oli valmistunut v.170. Sen korkeus on 29 metriä ja oli ollut aikoinaan 6 km pitkä. Se oli hiekkakivestä rakennettu, mutta mustunut vuosien saatossa pieneliöiden vaikutuksesta. Oli kuitenkin paremmin ryhdissä kuin Helsingin Finlandiatalon marmorilaatat. Talon on aikoinaan suunnitellut Alvar Aalto, jonka jokainen tuotos on epäonnistunut tavalla tai toisella. Se on minun vankka mielipiteeni, enkä useinkaan ole väärässä.

 

                                        Viinirinteitä loivemmasta päästä
 

                                                  Porta Nigra

Ajoimme autohalliin ja siitä sitten katsomaan tätä vanhaa rakennusta. Olihan sitä korjattu vuosisatojen saatossa mm. Napoleonin sotilaiden toimesta, mutta kyllä se pani miettimään mitä Roomalaiset ja heidän orjansa olivat saaneet aikaan. Kävimme myös katsomassa vanhaa kylpylää, mutta se oli kunnostuksen alla ja aidattu ja sitä pääsi katsomaan vain todella kaukaa.  

Koska meillä oli vielä pitkä matka Belgian kohteeseemme, lähdimme kohti länttä. Viinirinteet loppuivat ja tasainen maa oli vallitsevaa. Luxemburg oli läpiajettu melko nopeasti ja jatkoimme Belgiaan. Jotenkin eksyimme takakautta Westvleterenin panimolle, jossa 20 asteen lämmössä belgit nauttivat lauantaipäivästä olutta nautiskellen pitkissä pöydissä.

Westvletrenin panimo sijaitsee noin 10 km Ranskan rajasta, siis melko lännessä. Me istahdimme sisään ja tilasimme kevytateriamme. Jukka pari leipää ja paksun palan juustoa ja minä sain maksapateeta ja pikkelsikurkkuja sekä hillosipuleita kera 6,5 prosenttisen luostarioluen. Ostimme luostarin kaupasta pari laatikkoa mustaa luostariolutta mieheen. Olut on perinteisesti voimakasta, noin 10 prosenttista, kuten aiemmin olen kertonut, Westvleterenin olut on arvioitu mailman parhaaksi olueksi. Sitä tulee nauttia suurella hartaudella.

                                   Patéta, hillosipuleita ja kurkkuja

 

 

                                         Vohvelia ja suklaakastiketta

Täältä jatkoimme Popperingin kaupunkiin etsiäksemme kauppaa, josta saattaisimme hankkia kahvia ja muita herkkuja, mutta löysimme vain kaupan, jossa oli melko kepulit valikoimat. Jätimme ostokset väliin. Lopulta etsiydyimme kuppilaan, jossa nautimme vohvelit jäätelöllä ja suklaakastikkeella. Olutta ei tehnyt mieli, joten kahvilla ja teellä mentiin eteenpäin. 

Lähdimme kohti majapaikkaamme, joka sijaitsi reilun 10 km:n päässä Oostvleterenissä. Löin navigaattoriin vain pelkän kadun osoitteen ja kuinka ollakkaan viidentoista minuutin kuluttua saavuimme jälleen Popperingiin. Oostvleterenissä ja Popperingissä oli sattumalta kummassakin samanniminen katu. Höh! Lopulta päädyimme oikeaan osoitteeseen ja isäntäväki toivotti meidät tervetulleiksi. 

He muistivat vielä viimevuotiset seikkailumme. Veimme tavaramme yläkertaan ja hetken päästä käyskentelimme lähikapakkaan nauttimaan lauantai illasta belgialaisittain. Jukka hienona miehenä tilasi sir Grasshopper oluen ja minä melkoisen lasillisen jeneveriä, kuten se Belgiassa kirjoitettiin. Jeneveriä ei mitattu, vaan kaadettiin vuosien kokemuksella silmämitalla. Kyyppärin takana oli komea hyllyrivistö kymmeniä oluita ja väkevämpiäkin. Yksien jälkeen tallustimme 400 metrin päässä olleeseen majapaikkaamme nukkumaan. 

470 km

                  Jukka luulee vielä tässä vaiheessa nukkuvansa tuossa                                             sängyssä. Karmeaa tuottaa karvaita pettymyksiä

                                Aamiainen oli runsas ja kaiken kattava

Su 23.10 

Heräsimme ennen kahdeksaa. Suihkuun ja kahdeksalta siirryimme alakerran aamiaistilaan, jossa oli runsas tarjonta odottamassa. Syömisen jälkeen haimme yläkerrasta kamppeemme ja maksoimme yöpymisemme. Oostvleterenistä ajoimme sateisessa kelissä kohti Kortrijkiä ja sieltä kohti Merelbekeä. Saavuimme klo 10 Jacquelinen ja Andrén kotiin. Vastaanotto oli sydämellinen kuten aina. André olisi tarjonnut meille syötävää, mutta koska olimme juuri nousseet Oostvleterenin aamiaispöydästä, oli pakko kieltäytyä. Välimatkaa Oostvleterenillä ja Merelbekellä, jossa pariskunta asui, oli vain 100 km. Pari tuntia vierailtuamme vaihdoimme lahjoja kuten jouluna. André tuli pihalle kuten aina ja opasti meidät ahtaalta kotikujalta kadulle. 

                                             Jacqueline ja André

Jatkoimme matkaamme kohti pohjoista ja Hazeldonkissa yritimme löytää vanhaa rekkakuppilaa, jossa olemme aina nauttineeet ranskalaiset ja gehaktballsit. Nyt ei kyseistä keidasta löydetty Teillä oli tehty suuret muutokset ja rekkakuppila oli saanut ehkä lähteä. Jatkoimme kohti Bredaa ja joltain huoltamolta ostimme täytetyt leivät, kahvin ja teen. Hollannin teillä oli sunnuntaista huolimatta melkoiset ruuhkat. Joskus klo 15 aikoihin saavuimme Oldenzaalin hotellillemme. Klo 19 aloimme nauttimaan etukäteen tilaamani päivällistä. Siinä oli alkukeitto, pääruoka ja makea jälkiruoka. Ruuat olivat tosi hyvät. 

Menimme nukkumaan, kunnes klo 1 yöllä alkoi oikein kunnon meteli meidän kerroksesta. Siihen osallistui jokunen mies ja nainen. Ajattelin herättää respan, mutta toisaalta porukka oli äänekästä ja koska tässä maassa porukka saattaa käyttää huumeita, en soittanut. Kahden jälkeen porukka vähitellen hiljeni. 

 420 km

                             Oldenzaalin osa kolmen ruokalajin illallisesta

Ma 24.10 

Olimme varanneet aamiaisen kahdeksaksi, sillä tänään meidän oli tarkoitus ostaa kahvia ja jotain pientä. Douwe Egberts -kahvi on olut suosikkini yli 30-vuotta. Katsoimme Googlen kartasta valmiiksi Jumbo nimisen kaupan, jonne löysimmekin heti. Kahvia ja hollantilaisia lakritseja. Niitä hankin. Oldenzaalista ajoimme pientä tietä De Lutten kautta kohti Saksaa ja Duckserviceä. Emme halunneet ajaa tullin ohi pitkin moottoritietä, sillä Saksan tulli on aina ollut kärkkäinä asioimassa kanssamme. Aina turhaan.

Omistaja Frank oli yksin paikalla kahden suuren koiransa kanssa. Annoimme Frankille Vihreitä kuulia ja Wiener Nougat laatikon. Suurempi koira, liki pienen hevosen kokoinen haukkui kovalla äänellä, mutta ei saanut meissä mitään isompia tunteita aikaiseksi. Onhan sanonta, ettei haukkuva koira pure, paitsi joskus ja silloin se pureekin kovaa. 

                                      Frankin sähköinen sätkäkone

Frankin kanssa juteltiin niitä näitä ja katsottiin hänen sähkösätkäänsä. Hänen pääbisneksensä tuntui olevan tällä hetkellä auton peltien galvanointi. Kyselin etuakselin runkoa, jota kunnostaisin ensi talvena. Se olikin täydellinen, joten se oli juuri se mitä etsin. Lisäksi sain kartiorullalaakerit samaan pakettiin ja läjä ei maksanut mitään. (kotona purin etuakselin helyt ja totesin niiden olevan todella vähän ajetut, joten puhdistin osat ja vaihdoin uudet osat etuakselistoon. Kesällä vaihdan etuakselin Dyaneni alle.)  

Enpä vaihtanut, sillä minulla oli selkä koko kesän kipeänä. Tuossa tuo odottaa kasattuna ja katsotaan ensi kesänä. Nyt voisin myydä peruskunnostetun etuakseliston. Jukka pakkasi akseliston pahvilaatikkoon ja näin olimme yhtä osakokonaisuutta rikkaampia. 

Gildehausista jatkoimme kohti Hannoveriä, sillä Osnabruckin tiellä oli kovat ruuhkat meidän sinne päin ajaessamme. Kyllä Cellen kohdallakin tiellä seisoi paikoillaan satoja autoja. Huvitti työmaakyltit, joissa kerrottiin: ”Wir bauern für Sie” -eli rakennamme teille. Yhtäkään tietyömiestä, tai työmaa-ajoneuvoa ei näkynyt 10 km:n matkalla. Oli vain lopulta pitkät seisovat ruuhkat, mutta mukaan mekin mahduimme.

                                         Tosi pitkäkestoinen Stau

Lopulta ajoimme Cittimarktiin syömään. Jukka ei kuitenkaan löytänyt itselleen sopivaa syötävää. 

Sari Bernerin kaupasta Travemündesta ostin pari entisen itä-Saksan olutlaatikkoa. Maksoivat alle 8 €/ kpl. Kannattaa pitää nimi Darguner olut mielessä. 

Gremersdorfin hotelli noin 20 km ennen Puttgardenin lauttarantaa, sai meidät jälleen asiakkaikseen. Ei sitä juurikaan jaksanut syödä eikä liioin juoda viimeöisten huumehörhöjen nujakoinnin jälkeen. Tänään tuli ajettua runsaat viisisataa kilometriä. 

                                          Ruokaa oli siinä monenlaista

Ti 25.10 

Aamulla ennen seiskaa aamiaiselle ja sitten baanalle. Laivaan päästiin jo kymmentä yli kahdeksan. Sjellanin läpiajo kesti reilut pari tuntia ja jatkoimme Helsingörin satamaan, josta vartissa pääsimme Helsingborgiin lähtevään lauttaan. Lautta taisi olla muutaman euron kalliimpi, kuin Öresundin silta. Tilasin pari pölsaa, eli makkaraa leivällä ja ”eino gröönillä”, eli vihreällä Tuborgilla. Kysyessäni ketsuppia minulle esiteltiin, että tuolta sitä saa. Kun en keksinyt missä se tuolla on, jätin ketsupin. Ennen ketsuppi ja paahdettu sipuli laitettiin leivän väliin. Automatisoinnin takia kaikki pitää tehdä itse. Onneksi laivamatka oli pian ohi.

Laitoin vanhan navigaattorin taas tulille ja kuinka ollakkaan se lähti ohjaamaan Tukholman sijasta Malmön suuntaan. Se "lensi" taas lattiaan ja laitoimme toisen navigaattorin toimintakuntoon. Se ohjasti meidät Grennaan onnistuneesti. Oudosti tällä matkalla navigaattorit ovat olleet hieman vastahankaisia. Reitti on tullut lukuisten retkieni johdosta tutuksi, mutta tuli liikaa katsottua navigaattoria. Ei kannattaisi luottaa pelkästään tietokoneisiin. Grennassa menimme syömään pääkadun varrella olleeseen Amalia ravintolaan. Pari thai tytön näköistä neitosta teki meille oivat ruoka-annokset. Kesken syömisemme sinne tuli sisälle mies, joka tilasi ruuat ja kertoi hyvällä suomenkielellä olevansa tsekki ja tykkää Suomesta.

Hän tapaa lomailla Raatteen tien läheisyydessä Suomussalmella. Valitti vain, etteivät itä-Suomalaiset osaa hyvin englantia. Jätimme hyvästit ja lähdimme etsimään varaamani mökkiä Bergsgatanilta, joka oli ennestään tuttu paikka Lehtinevan Esan kanssa seikkailuistamme Ruotsin rajatreffeiltä. Tosin tämä rakennus oli aivan toisella puolella Bergsgatania. No, sehän ei ollut mökki, vaan  rapattu talo, jossa oli pesukone ja kaikki tarvittavat rensselit. Jukka petasi meidän sänkymme, kun hän on parempi niissä hommissa. 

 420 km

                    

                                          Meidän koti. Tuo pienempi.

Puoli kahdeksalta emäntä tuli hakemaan rahojaan, siitä että saimme paremman asunnon, lakanat ja pyyhkeet. Summa taisi olla 150 Sek. Eli noin 15 €. Emäntä oli opettajana läheisessä Tranåsissa, joka oli tuttu paikka minulle noin 50 vuoden takaa. Siellä kävimme työkavereiden kanssa viettämäsä lauantai- iltoja. Rouva kertoi, että talo oli rakennettu noin 300 vuotta sitten. Jossain vaiheessa talossa oli toiminut viinanpolttimo. Sittemmin siinä oli asunut nelilapsinen perhe. Asunto oli noin 40-neliöinen, joten säpinää on aikoinaan talossa ollut. Illalla ennen nukkumanmenoa nautimme Jukan kanssa vaatimattoman voileipä-iltapalan kera pullollisella punaviniä.

572 km

Ke 26.10. Kuudelta ylös ja ruiskuun, sitten laitettiin kämppä kuntoon, pakattiin auto ja käveltiin alarinteeseen kohti Visingsön lauttalaituria. Pienten kiertelyjen jälkeen menimme Fiket kahvilaan aamukahveille. Sämpylät oli juuri leivottu alakerran leipomossa. Grännan pääkatu oli täynnä polkagris keittämöitä. Riittääköhän kaikille asiakkaita? No turha sitä on minun miettiä. Enkä mietikkään. Ostimme kuitenkin kumpikin pussillisen näitä sokeripommeja. Auto haettiin torilta ja vanhaa maisematietä ajoin kohti Ödeshögiä. Jatkoimme kohti Linköpingiä, jossa tutustuimme lentokonemuseoon. Itse lentokonehalli oli suljettu, mutta muihin näyttelyihin pääsimme. Näyttelyhalliin oli ilmainen sisäänpääsy. Täällä saimme noin tunnin kulumaan.

                          Edessä Vättern järvi, Visingsön saari ja satama              

Ajoimme Norrköpingin keskustaan ja siellä Ingelstan suureen kauppakeskukseen. Teimme ostoksemme, mutta kummallista, ettei koko kaupasta löytynyt pakaste- tai thermokasseja, jossa olisi voinut kuljettaa ja yrittää pitää ruokatarpeet kylminä. Klo 17 saavuimme Nynäshamniin ja vaikka kuinka yritimme, emme keksineet mitään aktiviteetteja tästä pikkukaupungissa. Aseman vieressä oli kaljakuppila, mutta ei oikein puraissut. Kävimme yhdessä kaupassa katsomassa josko heillä olisi pakastekasseja, mutta turha oli toivo. Kysyinkin niitä myyjältä, mutta ei, kun ei.

Lopulta ajoimme satamaan, jossa ei ollut kahvilaa tai paikkaa missä odotella. Klo 18 jälkeen ajoimme tarkastusluukulle ja hetken odotettuamme, meidät käskettiin ajamaan laivaan. Taisimme olla ainoa henkilöauto koko laivakannella. Laivan piti lähteä klo 20, mutta se otti hieman förskottia ja lähti liikkeelle jo puolelta. Emme käyneet tarkistamassa kannella autojen määrää, mutta vähän meitä oli.

Ruokailu alkoi klo 20. Ruokatiskin takana virolaissyntyinen kaveri esitteli ruokia auliisti suomeksi, mutta valitettavasti ruuat olivat paikoin melko viileitä. Kylmiä ruokia syövät vain koirat, joten jäi osa ruuista syömättä. Hyttimme oli melko viileä, mutta ajattelimme kuitenkin tarkenevamme. Sääsin termostaatin kolmeenkymppiin, mutta taisivat lämmöt pysyä noin 18 asteessa. Oli kuitenkin melko hienoa yöpyä 4:n hengen hytissä kahdestaan, sillä tilaa oli. 

 

                                Melko avaraa meidän hytissämme

Aamulla jalkauduimme aamiaisjonoon. Tiskin takana meitä palveli sekalainen seurakunta ja he tarjosivat auliisti sitä mitä me halusimme. Stena Linellä ei taida mennä kovin hyvin, sillä laiva oli pääsääntöisesti melko tyhjä autojen ja ihmisten osalta. Stenan laivan tax-free oli pieni huone, jossa ei ollut myynnissä alkoholia eikä savukkeita. No, reitin toiminta loppuikin seuraavana syksynä. 

301 km

To 27.10. Laiva saapui klo 10 Hangon satamaan. Havaitsimme olevamme ainoa henkilöauto autokannella. Jouduimme lopulta tulliin, jossa nuori mies kyseli kaikkia mahdollisia asioita tuomisistamme. Mitä sairautta sairastatte, onko reseptit mukana jne. Hän oli tavallaan asiallinen, mutta en olisi kauaa jaksanut hänen kanssaan painia. Kauempana oli tullin mies- ja naisvirkailijat, jotka hymyilivät hieman hänen innokkaille toimilleen. Matka Hangosta kotiin vei pari tuntia ja olimme jälleen lähtöpisteessämme, eli Tuusulassa. Purimme Jukan tavarat hänen Berlingoonsa ja näin matka voitiin katsoa päättyneeksi.

PS: Olimme reissussa 9 päivää ja kilometrejä tuli kaikkiaan 4242 km.

Henkka