Ruotsin rajatreffi Tidaholmissa kesäkuussa 2023
Oli kulunut jo muutama vuosi siitä, kun kävimme viimeksi rajatreffissä Norjan Skarnäsissä vankan ystäväni Esan kanssa.
Tidaholm, johon nyt olimme lähdössä, sijaitsee lähellä Hjon kaupunkia, jossa vierailin vuonna 1976 ja se oli ensimmäinen rajatreffi, johon osallistuin. Taisi siis tulla 47 vuotta ensimmäisen ja viimeisimmän kokouksen välillä. Ehkäpä nämä ovat nyt tässä, sillä rajatreffeistä on tullut melko samanlaisia vuodesta toiseen. Vain suomalaiset voivat korjata asian.
Tänä vuonna ajattelin vielä käydä Utsjoella ja Lokan tekoaltaalla. Sveitsinkin kokous jää väliin. Voi olla hyväkin miittinki, mutta viimeaikaiset tapahtumat ovat olleet liian musiikkifestivaalimaisia.
Tällä kertaa matkakumppaninani oli Häyrysen Jukka,- kuinkas muutenkaan. Aurinkoisessa kelissä meidän pihasta lähti 2 sätkää eli Lehtinevan Esa ja Leena lisäksemme.
Päätimme ajaa Jokioisten kautta Turkuun ja sieltä Naantaliin, sillä meillä oli hyvää aikaa satamaan. Lisäksi Hyvinkää – Hanko tie oli ajettu niin useasti. Matkalla oli jossain Kosken kohdalla mahtava maantien korjauksesta johtuva jono. Saattoautot jne. Ei kiva.
Naantaliin saavuimme hyvissä ajoin ja kävimme St1 huoltamolla nauttimassa kahvit ja muut. Lopulta satamaan, jossa turkulaiset jo odottelivatkin. Hyvissä ajoin pääsimme ajamaan Europalink laivaan ja tsekkaamaan hyttimme. Sieltä sitten punaviini ja jekkulasin kanssa ruokailemaan. Laiva saattoi olla Saksan väliä seilaava lossi, sillä siinä oli aivan erilainen arkkitehtuuri, kuin normaalissa Finnlinesin Naantalin laivassa.
Ruokailun jälkeen pieneen hyttiimme nukkumaan. Aamulla aamupalalle, joka koostui puolikkaasta sämpylästä ja kupillisesta kahvia. Taxfreestäkään ei tullut ostettua mitään. Mihinköhän maailmani on menossa?
Meillä oli matkaa Kapellskäristä Tidaholmiin noin 450 km. Alkumatkasta ohittelimme matkatovereitamme. Olimme sopineet ruokailevamme Örebron ”pullokiskalla” pitsalla. Matkaa satamasta tuli 270 km.
Paikalle oli helppo löytää
osoitteesta Vaktelvägen 6, Örebro. Ehdimme Jukan kanssa käydä
kaupassa, kun muu porukka saapui. Loimulan Kari oli menettänyt bensakorkkinsa
jollain huoltamolla. Muovipullosta kehittyi uusi bensakorkki.
Tyylikkään näköinen. Pitsat taisivat olla suosittuja, sillä
kaikki nauttivat pitsasta. Pizzerian henkilökunta oli tummempia kuin me. Ja siksi omassani oli banaania ja salamia. Kaikille tuntui eksootiset pitsat maistuvan. Länsirantaa pitkin kohti Tidaholmia. Aurinko paistoi kauniisti ja oli mukavaa ajaa kohti etelää.
Vätternin rannassa vastapäätä Grennaa, sijaitsee Hjon kaupunki ja siitä vielä eteenpäin saavuimme pieneen Tidaholmin kaupunkiin. Kävimme Coopissa ostoksilla, jotta jotain syötävää löytyisi pöydästämme. Hellidenin linnan pihassa sijaitsi meidän asumuksemme. Linnan respassa kävimme ilmoittautumassa ja hankkimassa avaimen asumukseemme. Näytti hyvältä, joten veimme laukut huoneeseemme. Kotiutumisen jälkeen lähdimme ajamaan kohti tapahtumapaikkaa, jonne oli matkaa Tidaholmista noin 14 km.
Odottelua kiertoajelulle
Paikalla oli muutamia Ruotsin tuttuja ja
parin Norjalaisen ja Tanskalaisenkin kanssa tuli juteltua. Illalla
oli ruotsalainen perinne ”pitkä pöytä”, johon koko porukka toi
pöytänsä ja tuolinsa ja istui ruokailemaan. Illan kylmettyä
ajoimme jälleen yöpymispaikkaamme 14 km. Meillä oli Jukan kanssa
6.n asunnon talo kahdestaan - näin ainakin kuvittelimme.
Ankeahko iltaviinipöytä, mutta tyytyväinen nautiskelija
Joimme illalla punaviiniä ja nautimme ruotsalaisista voileivistä. Leipä oli makeaa ja voi ruskeaa ja makeaa. Taisi olla vuohen maidosta tehtyä Messmöriä. Voi tätä yltäkylläisyyden maata. Aiemmin kauppaan astellessamme ensimmäisenä tuli vastaan karkki,- ja suklaavuoret.
Aamusella herättyämme havaitsimme, että emme olleetkaan asustaneet taloa kahdestaan, sillä eräästä huoneesta tuli kaksi nuorta tyttöä. Toinen tummatukkainen ja toinen vaalea. Siivottuamme jälkemme lähdimme aamulla ajamaan jälleen leirille, jossa porukka oli jo herännyt.
Kymmeneltä lähdimme kiertoajelulle, josta ei annettu muuta ohjetta, kuin pieni kartta ja tapahtuman tarra. Kartta oli varsin ylimalkainen, eikä siitä ollut juurikaan hyötyä. Reitin pituus oli noin 40 km. Kauniita maalaismaisemia. Jukka ajoi koko matkan. Rypsi oli paljon pidemmällä, kuin kotosuomessa. Jonkin rypsipellon reunamilla jono pysähtyi. Muutamat miehet kävivät lannoittamassa keltaisena huojuvaa rypsipeltoa.
Toiset eivät pystyneet hillitsemään itseään edes 40 km:n matka-aikaa. Pihat olivat hyvin hoidetut, kuten Ruotsissa on aina ollut tapana. Ajoimme lopulta koko porukan ohi ja jatkoimme Tidaholmiin keskustaan Thai ravintolaan.
Lopulta tuli ruotsalaisporukkaakin paikalle. Mm. Carina ja Kenneth,- vanhat tuttumme. Ruoka oli herkullista ja sitä taisimme syödä hieman liikaakin.
Kylmähkö iltaruokailu
Ruokailtuamme, ajoimme jälleen leiriimme, jossa istuskelin jonkin aikaa Suhosen Lassen ja Jaanan leirissä. Taisimmepa nauttia Belgian Andrén lahjoittamaa oluttakin. Vahvaa ja hyvää. Illalla oli jälleen yhteisruokailua kylmenevässä illassa. Makkaraa ruotsalaisittain. Ei kovin hyvää. Ruokailun jälkeen ajoimme taas yöpymispaikkaamme Höganäsin linnanpuistoon. Ihmettelin, ettei Ruotsalaiset olleet järjestäneet mitään avajaistilaisuutta. Ei mitään ohjelmaa tapahtumasta, ei tarjoilua. No ei ollut edelliselläkään kerralla Ruotsin Grännassa.
Melko pian siirryimme huoneeseemme nukkumaan. Nyt jäi viinit kummaltakin juomatta. Nukkuminen on hyvä harrastus, sillä olimme päättäneet lähteä aamulla ennen kahdeksaa ja suihkun jälkeen taipaleelle.
Aamulla pakkasimme tavaramme sätkään ja lähdimme ajamaan kohti pohjoista. Muut jäivät yöpymispaikkaamme pakkailemaan kulkimiaan. Pääsimme melko nopeasti isolle tielle. Sunnuntai aamuna tiellä ei ollut paljoa autoja, joten matka taittui. Kävimme matkallamme jossain ”Rastassa” aamukahvilla ja sämpylällä.
Olimme puoliltapäivin Skoklosterin linnalla, jossa pääsimme tutustumaan vanhoihin esineisiin ja huoneisiin. Huoneet olivat korkeita ja kattomaalaukset olivat komeita ja taiten tehtyjä. Tämä oli kolmas käyntini linnassa ja nyt emme turvautuneet oppaaseen, joten emme päässeet kolmanteen kerrokseen. Muistan, että kolmannen kerroksen eräässä huoneessa on puuportaat nojalla seinää vastaan. Samassa kohtaa, johon työmiehet olivat portaat jättäneet noin 400 vuotta sitten, koska epäilivät, ettei linnan isäntä maksaisi palkkoja. Sen aikuista AY- toimintaa.
Linnassa oli useita hienoja
huoneita ja paljon arvokkaita käyttöesineitä. Kuuluisin taulu oli
vuodelta 1591- Vertumnus. Ostin pari pakettia Vertumnus teetä, sillä
Pia pitää sen hedelmäisestä mausta. Samalla nautimme, kahvit, teet ja sämpylät.
Herman Wranglerin hautapaasi
Kävimme myös Skoklosterin kirkossa, jossa viehättävä vanhempi rouva tarjoutui meille oppaaksi. Hyvä opas olikin, sillä hän osasi kertoa, siten että tollot suomalaisetkin saivat kertomuksesta kiinni. Opastus taisi kestää noin 10 minuuttia ja me olimme ainoat opastettavat.
Skoklosterista lähdimme ajamaan kohti Uppsalaa.
Tien varressa tapasimme Loimulan Karin, joka etsi bensa-asemaa. Kari lähti ajamaan perässämme ja hetken kuluttua löysimmekin bensiksen, jossa Kari saattoi tankata kulkupelinsä. Karin saimme samalla houkuteltua Uppsalaln tuomiokirkolle. Kari kai luuli alunalkaen, että pyrimme häntä käännyttämään.
Kirkolle lopulta saavuimme ja minä kävelin harjoittelevien kuorotyttöjen vieritse toiselle puolelle kirkkoa, jossa lepäsi mm. Kustaa Vaasa. Hautamuistomerkissä on Suomen eri alueiden vaakunoita. Kirkon lattian alle on haudattu mm. Juhana III ja puolisonsa Katarina Jagellonica ja kasvitieteilijä Carl von Linné.
Kari lähti Uppsalasta omille teilleen täydellä tankilla. Me sen sijaan suuntasimme auringon paisteessa kohti Norrtäljeä. Kaupungissa on paljon umpikujia ja yksisuuntaisia katuja. Jätimme sätkämme tuttuun parkkiin hotelli Åtelletin kupeeseen. Osoite on Havstullsgatan, jonka muistan reissusta Hellénin Maran kanssa. Silloin tuli melkein paniikki, kun emme talvisessa kaupungissa muistaneet minne olimme aikoinaan automme jättäneet. Onneksi muistin ”Meritullinkadun” eli Havstullsgatanin. Nyt paikan löytyminen oli jo pajon helpompaa. Kävimme eräässä konditoriassa nauttimassa teet ja kahvit höttösämpylöiden kera.
Lopulta jatkoimme kohti
Kapelskärin satamaa. Sinne on Norrtäljestä noin 25 km, joten
loppumatka ei ollut enää kovin pitkä. Matkakumppanimme odottelivat
meitä ja laivan lähtöä tuulisessa ja koleassa sekä suojattomassa
satamassa. Laiva ei tullut kovin täyteen ja pääsimme hyttiimme.
Sieltä jatkoimme ruokasaliin, jossa rakensimme porukallemme
piii---tkän pöydän. Olimme jo liki ruotsalaisia.
.
Juttu lensi ja tunnelmoimme reissustamme. Koska laivamatkamme ei ollut pitkä, oli pakko siirtyä hyttiin lepäilemään. Aamulla aamiainen ja odottelua laivasta pois pääsyä.
Ajoimme Naantalin St 1:selle, jossa meillä oli treffit kaverimme Salosen Hannun kanssa. Istuimme puolisen tuntia seurustellen ja lopulta lähdimme ajamaan kohti Forssaa ja koska en ollut Forssassa käynyt muutamaan vuoteen, ajoimme Forssan keskustan kautta takaisin 10- tielle.
Jokioisten leipomossa kävimme kahvilla ja Lopelta ajoimme Läyliäisten kautta Kytäjälle ja sieltä kotiin. Kiva reissu, mutta rajatreffit olivat melko huono kokemus. Siellä ei oikein otettu huomioon niitä, jotka eivät osanneet ruotsia. Suomessa oli erilaisia tarjoiluja osallistujille, mutta täällä ei ollut mitään.
Ensi vuonna on Suomen vuoro toimia isäntänä ja koska ei ole mailmankokousta, kannattaa meidän osoittaa, että osaamme järjestää kokoukset, niin että kaikilla on mukavaa. Ei mitään 14 km.n matkaa yöpymisestä tapahtumapaikalle. Jäi kaikkiaan melko tyhjä olo koko tapahtumasta. Ainoa hyvä juttu oli, että tapasimme vanhoja kavereita vuosien varrelta.
Ensi vuonna on tarkoituksenamme pitää Suomen rajatreffi Naantali campingissa. Paikka vaikuttaa tosi hyvältä, sillä kävimme sitä katsastamassa Isämestari Jukan ja Häyrysen Jukan kanssa. Lisäksi tutustuimme Rymättylään ja kävimme nauttimassa meren eläviä.
Henkka, kuvat Jukka ja Henkka
Kommentit
Lähetä kommentti