Tutustumista mm. Lokan tekoaltaaseen kesällä 2023

 

               Viikossa tutustumista Suomeen

        

Tällainen kartta on liimattu ulkoeteiseemme. Sen viereen asetun joskus        haaveilemaan ja suunnittelemaan Suomen retkiämme. Ajattelin vielä laminoida kartan, jotta siihen voisi tehdä tarpeellisia merkintöjä.

Maanantai 28.8 nostimme laukut kulkimeemme, sillä ne olivat jo illalla pakattu eteiseen valmiiksi. Ysiltä olimme liikkeellä kohti Vääksyä, jossa noin kympiltä tutustuimme Ranskalaiseen kahvilaan. Se oli varsin helppo löytää ja astuimme sisään kahvilan tunnelmaan.

Tänne mennään

                                   

                                          Hyvät oli omeletit ja kahvi

                                                 "Kahvikupponen"

                         Seinässä oli pari killan mööttipinssiä. Löydätkö ne?

Kahvilaa piti pari ranskalaista kaveria. Tilasimme kumpikin omeletin ja ison kahvin. Kahvikuppi oli iso, liki lapsen potan kokoinen. Kahvi oli hyvää ja parempaa kinkkuomelettia en muista syöneeni. Eväät ja juomat nautittuamme jatkoimme kauniille Pulkkilan harjulle, josta suuntasimme Sysmään melko kuoppaisia teitä ja siitä pikkuhiljaa Korpilahdelta nelostielle. Jatkoimme Jyväskylästä Vaajakoskelle ja Pandan tehtaalle, josta hankimme hieman matkamussua. Viitasaarelta käännyimme kohti Keitelettä ja siitä Pielavedelle katsomaan Urho Kekkosen syntymäkotia - Lepikon torppaa.

Totesimme, jotta matalastakin majasta voi nousta suurmiehiä.

                                               Lepikon torppa

Muistan, kun lapsena lauloimme Riihimäen kaduilla muunneltua laulua ”Hei mambo, tehdäänkö Kekkosesta luuranko”. Kuullosti hauskalta, vaikka emme tienneet mitä oli mambo ja kuka Kekkonen oli. Tulimme lopulta Kekkosenkin tuntemaan. Miksi laulelin Riihimäellä, johtui siitä että oli vuoden -56 yleislakko, joka kesti 3 viikkoa ja en päässyt hiihtolomalta takaisin Helsinkiin. Vietin lakkoaikaani isoäitini ja tätini hoivissa, mutta se onkin jo toinen tarina.

Pielavedeltä jatkoimme Iisalmelle, josta olin varannut hotelli Seurahuoneesta meille huoneen. Hotellihuoneet ovat melko tylsiä ja omamme oli erityisen tylsä, joten siirryimme kadulle ja siitä irlantilaispubiin. Seurahuoneen huoneet oli tarkoitettu nukkumiseen,- ei viihtymiseen.

Sateessa köpöttelimme irlantilaispubiin. Nautimme oluet,-kuinkas muutenkaan. Vettä ripotteli, joten siirryimme kastumista peläten talojen reunuksia myötäillen läheiseen Golden Dome hotellin ravintolaan syömään päivällistä. Ulkoisesti hotelli muistutti ortodoksista kirkkoa ja varmaan sillä olikin joitain kytköksiä ortodoksisuuteen.

Ruoka oli hyvää ja itämainen miestarjoilija/harjoittelija oli varsin avulias ja sovimme tulevamme seuraavana aamuna aamiaiselle, koska omassa hotellissamme ei aamiaista ollut.

Kilometrejä tuli tarkka 500 km.

                                        Golden Domen ravintolasali

Tiistai 29.8.  

Aamulla herkullisen aamiaisen nautittuamme ja Seurahuoneen maksettuamme kävimme Olvin museossa katsomassa oluen valmistuksessa käytettyjä vanhoja koneita ja laitteita. Pienestä Olvikin on aloittanut. 

                                            Olvin museossa

Jatkoimme matkaamme kohti pohjoista. Ajallaan ohitimme Kajaanin ja  kävimme katsomassa Ristijärven ja Hyrynsalmen keskustoja.

Ristijärvellä pidettiin pari vuotta sitten SM- hiihdot ja ihmettelimme missä urheilijat ja katsojat olivat majoittuneet, kun ei missään näkynyt hotelleja. Kaikkea sitä ihminen miettiiikin. Netistä löytyi kuitenkin jälkeenpäin, että Kajaanissa ja Sotkamon,-Vuokatin korkeudella on runsaasti hotelleja ja muita yöpymispaikkoja. Se siitä pohdiskelusta. 

Ämmänsaaressa kävimme rannassa lounaskahvila Herkkusuussa nauttimassa niin suolaista, kuin lakkaviineritkin. Kysyttyämme paikkakunnan karttoja, meidät ohjattiin pienen tilaan, jossa saatoimme katsella kahdestaan pienen filmin Suomussalmen taisteluista. Täältä jatkoimme Suomussalmen kk.n kautta Hulkonniemeen, jossa käytiin verisiä taisteluita talvisodasta. 

Suomalaiset olivat valittaneet komentajalleen Uno Fagernäsille, ”ettei näillä sohloilla mihinkään osu”. Komentaja, oli tokaissut miehistölleen: ”Ottakaa ryssiltä aseet”. Venäläisten aseet olivat paljon tarkempia kuin suomalaisten kansalaissodan ja Turkin sodan aikuiset torrakat.  Pienen huoltamisen ja rasvan poiston jälkeen alkoi osumia tulemaan.

                                               Hulkonniemen karttaa

                                                    Muistokivi

Hulkonniemestä sotilaat olivat siirtyneet Raatteen tielle, jossa venäläiset ja ukranalaiset motitettiin taitavasti. Tämä taistelu ja varsinkin sen tulokset näkyivät kaikissa ulkolaisissa valtalehdissä. Neuvostoliitto kertoi omissa lehdissään vain pienestä rajakahakasta. Sellaista se propakanda oli silloinkin. Venäläiset ovat valehtelijoita ja totuuden vääristelijöitä. Ovat olleet ja ovat nykyäänkin. 

Venäläisiähän kuoli useita tuhansia ja heiltä jäi todella paljon ajoneuvoja, aseita, vankeja, hevosia, propakandamateriaalia ja muonaa.
Oli suuret määrät aineistoa, jota oli tarkoitus käyttää Oulun valtauksessa. Soittokunnan varusteita, kuten paraatipukuja, kondomeja ja soittimia jne. Ouluun oli Suomussalmelta melko tarkka 200 km, joten marssimatka oli melko lyhyt. 

Hulkonniemestä jatkoimme diagonaalisesti Veikkolan kylän kautta Kuusamoon, jossa tutustuimme Hannu Hautalan valokuvanäyttelyyn. Kuvat olivat varsin taidokkaita, kuten Hannu Hautalalta saattoi odottaa. 

                                         Muistokirjan allekirjoitus

                                         Valokuvaaja Näpsy itse

                                                Museon kuvia

Kuusamossa kävimme kaupassa ostamassa jotain pientä syötävää. Täältä  matkamme jatkui Sallaan, jossa yövyimme Sallatunturin tuvissa. Oma tupamme oli puolikas hirsihuvila, jossa oli kaikki tarpeellinen. Moderni ja hyvin varusteltu. Illalla kävimme paikan ravintolassa nauttimassa vallan mainiot ateriat. Kävimme illalla vielä saunomassa ja sitten vaan nukkumaan. Täältä Sallan keskustaan oli matkaa 10 km.

(Aikoinaan heitimme Helsingistä Sallaan yhtäsoittoa noin 1000 km suuntaansa Dyanella 10 vuodevaatesettiä mukanamme, eikä tuntunut missään. Keikkoja tehtiin 10 kertaa ja aina kovimmilla pakkasilla. Nyt oli hieman toisin. Tämä ajopäivä tuntui aivan kohtuulliselta.) 

Tänään 450 km.

Keskiviiko 30.8. Aamulla heräsimme kuuden jälkeen ja laskeskelin kuinka kauan retkemme Sallasta Lokan kautta Utsjoelle kestää. Kaikissa kartoissa ei löytynyt Lokan tekoaltaalta polkutietä nelostielle, joten reitin suunnittelu liikkui hieman ilmassa. Mikäli Lokasta ei pääsisi nelostielle, matkamme pidentyisi Sodankylän kautta parillasadalla kilometrillä. Sallassa kävimme tankkaamassa, sillä täälläpäin maata on bensa-asemat paljon harvemmassa kuin etelässä. Täällä kannattaa tankata aina kun siihen on mahdollisuus.

 

Sallasta jatkoimme Kelloselän kautta Savukoskelle, jossa nautimme Sale- kaupassa croisantit ja kahvit. Näki, että kesäsesonki oli täällä jo ohi, mutta eipä tuo haitannut. Emmehän olleet tänne tulleet turisteja katsomaan. Savukoskelta jatkoimme suoraa tietä kohti Marttia ja Soklia. No sehän oli väärä tie, joten käännyimme takaisin. Tuli 5 km suuntaansa ylimääräistä. 

Meidän piti kääntyä kohti Tanhuaa ja Sodankylää. Siitä sitten erkani Lokan tie ja saavuimme itse kylään. Tiellä oli paljon korjaushommia, mutta lopulta päädyimme Lokan kylälle, joka oli tavallaan pääkohteemme. Tämä oli liki toiveideni täyttymys saapua Lokan kylään, sillä täällä emme olleet koskaan aiemmin käyneet.

 

Siellä jo siintelee tekojärvi         

Lokan tekoaltaan täyttö aloitettiin vuonna -67 ja täyttö kesti noin 3 vuotta. Sillä oli tarkoitus voimistaa joen juoksua ja parantaa sähkön tuotantoa. 

Lokan kylässä kävimme kunnioittamassa partisaanien uhrien muistoa. Partisaanit olivat venäläisiä, mutta mukana oli myös suomalaisia. Partisaanit toimivat toisin kuin suomalaiset kaukopartiomiehet. Suomalaiset pääosin tiedustelivat ja tuhosivat siltoja ja rautateitä. Partisaanit iskivät naisiin ja lapsiin, sekä kokonaisiin perhekuntiin. 

Lokan tekoallas on todella suuri ja niin syvä, että kaikki kylän talot olivat täysin veden alla. Prosessi oli sellainen, että kyläläiset luovuttivat talonsa valtiolle liki pilkkahinnalla. Kokouksia pidettiin lukuisia ja veden laskeminen kylään aloitettiin heti, kun viimeinen talon omistaja oli allekirjoittanut luovutussopimuksen. Lokan kylän täyttö osoitti suomalaisten virkamiesten häikäilemättömyyden. Saatiin yksinkertaiset maanomistajat luopumaan maistaan ja taloistaan liki ilmaiseksi. Tutustuimme lopulta siihen osaan kylään, joka oli jäänyt jäljelle.

                                             

                             Laaja Lokan allas ja sen alla makaavat talot

Lopulta lähdimme ajamaan oletettua suuntaa kohti länttä. Näimme hiljaa ajaen merikotkan. Se liihoitteli hitaasti kuin räsymatto. Pia otti kotkasta kuvan, mutta lintu lensi paikkaan, josta kuvaa ei saanut. Ei saanut Hannu Hautala kilpailijaa itselleen. Lokan tekoaltaan tieltä ei juurikaan vastarantaa näkynyt. Järvi näytti liki mereltä. Lopulta etsimämme oikotie löytyi. Kuoppaista hiekkatietä jatkoimme eteenpäin, kunnes tuli portti vastaan. Se portti oli poroja varten. Aidassa oli teksti: "Jos tiellä näkyy kuolleita poroja, ilmoittakaa siihen ja siihen numeroon." 

Lokan kylältä nelostielle on noin 50 km matkaa, siihen kohtaan, jossa sijaitsee Kiveliön Kalan myymälä.

 

                                    Tästä alkaa 50 km suljettua tietä

Peräämme asettui mies maasturi Toyotalla. Hänellä oli takarengas tyhjentynyt. Paikka-aineella hän oli saanut renkaan tyhjenemisen loppumaan. Ajoimme peräkkäin noin 50 km/h, välillä jopa hieman kovempaakin. Kuopat olivat ajoittain melko syviä. Viimeisen puomin jälkeen katsoimme kuinka mies täytti kompressorilla renkaansa ja jätimme hänelle jäähyväiset. Mies lupasi sulkea portin perässään.

                         Tunti ajettu pomppuista tietä ja renkaan täyttö

Kaunispäällä ihailimme laajoja maisemia ja nautimme kahvin, variksenmarjamehua ja leivonnaisia. Magneettimäen kävimme ajamassa edestakaisin ja luimme tarinan magneettimäen historiasta. Sen aikuiset kuorma-autot suurine kuormineen olivat  vaikeuksissa pitkissä mäissä ja ajoivat usein pitkissä saattueissa toinen toistaan auttaen. Kuorma-autot olivat pääsääntöisesti hakemassa ja viemässä rahtia Liinahamariin, joka oli ennen sotia lyhyen ajan Suomen aluetta. Kelirikot olivat tällöin suurena vaikeutena. Kuorma-autotkin olivat varsin tehottomia nykyisiin verrattuna.

Tästä lähti liikkeelle tarinat magneettimäestä. Olen "magneettisuuden" kokenut sätkällänikin pari kertaa.

Jatkoimme karhun pesäkivelle, mutta emme sieltä löytäneet mitään mielenkiintoista ja noin 470 porrasta pesäkivelle ei nyt houkuttanut. Käyskentelimmehän portaat viime vuonna. Inarissa kävimme pitsoilla ravintola Pa-pa-nassa, kuten viime kesänäkin ja jatkoimme kohti Utsjokea, joka oli päätepisteemme tälle päivälle. 

Utsjoelta olin löytänyt meille sopivan hotellin. Hotellilla oli mielikuvitukseton nimi: "hotelli Utsjoki". Kävelimme illalla tullialueelle katsomaan jylhää Tenojokea. Hieman haiskahti kuolleet ja mädäntyvät kyttyrälohet. Niitä oli lukuisia. Tänään ajoimme 455 km.

 

                  Tenojoen ylittävä silta  ja Norja siintää joen toisella puolella

                   

                    Aamiaisen jälkeen lähdimme pisimmälle päivämatkallemme                                             Utsjoelta  Haaparannan kautta Kemiin.

                                      Vanha Utsjoen kirkkotupa

                                                    Kuin myös

                                           Virtsaava vasa ja vaadin

Sodankylässä tutustuimme kansantaiteilija Andreas Alarieston taiteeseen noin  tunnin ajan. Muuten olimme koko päivän liikkeessä. 

                                Patsas Ala-Rieston museon edustalla

 

                           Tällaista oli Alarieston naivistinen tyyli

Saimme hyvää opastusta museon naisoppaalta. Pia saattoi ostaa museosta jotain, kun silmäni vältti.  

Napapiirin maja ja Rovaniemi jäivät vasemmalle puolelle. Emme ajaneet suorinta tietä Haaparantaan, vaan ajoimme Arpelan kylän kautta Tornioon ja siitä Haaparantaan. 

Jos en väärin muista, hiihtäjä Jari Isometsä oli Arpelan kylältä kotoisin. Tulimme tietä, joka ei johtanut tulliin, vaan jollekin Haaparannan sivukadulle, mutta ei se haitannut. Perille pääsimme. Arpelan kylän reittiä ajoin monasti Sallan vuodevaate keikoilla.

Haaparannasta ostimme hieman viiniä ja olutta, sillä Ruotsin kruunu oli suomalaisille sangen suotuisa. Esimerkkinä mainittakoon, että Sofiero olutlaatikko maksoi melko tarkkaan 20 € ja oli voimakkuudeltaan 5,4 %. Eli ei mitään keskiolutta. Valkoviini 1,5 l hanapakkauksessa maksoi 12,80,-. 

Taisinpa ostaa Pian iloksi suuren pyöreän kiekon tummaksi paahdettua, eli "brungräddat" Leksand näkkileipää, joka saattaa taas kestää pitkään. Ruotsin maailmankokous reissulla kävimme Leksandin leipomossa, samoin kuin pari vuotta myöhemmin Pian kanssa seikkailtuamme Ruotsin Lapissa. Koska emme muuta tarvinneet, ajoimme Suomen puolelle.  

 

                      Ikävä uutinen: silakkaa saatu rajallinen määrä tänä vuonna

                                ja nyt valitettavasti hapansilakka loppunut

Kemistä löysimme hotellimme Scandicin helposti. Booking tarjosi hotellin yli 30 € kalliimmalla, kuin jos olisimme varanneet huoneen hotellista suoraan. Bookingia ei voinut enää peruuttaa, joten asetuimme taloksi. Kävimme syömässä hotellin ravintolassa, josta saimmekin hyvät ruuat. Alkuruuaksi etanoita ja pääruuaksi kanafilettä. Pialla oli varmaan eri ruoka. Ruuan jälkeen kävimme hieman kävelemässä hotellin lähistöllä. Kemissä näkyi paljon rähjäisyyttä. Liikkeitä oli lopetettu ja moni liike oli muutenkin kulahtanut. Ehkä liikuimme vain huonommalla alueella. Satoi, kuten muinakin päivinä. 

618 km

Perjantai 1.9. Lähdimme ajamaan kohti Yli-Kärpän etappikämppää, jonka olemassaolosta edes paikalliset eivät tuntuneet tietävän. Olin käynyt siellä aiemmin kaksi kertaa. Viimeisestä reissusta taisi olla yli 25 vuotta. Se löytyi Simon-Oijärven suunnasta. Saimme hyvät lisäkoordinaatit Hintikan Matilta Oulun suunnalta.

Ajettaessa Simosta kämpälle, oli auton varoitusjärjestelmä kertonut, että peräkoukun sähköissä oli jokin ongelma. Syyksi paljastui lopulta hinauskoukun sähköihin liittyvä adapteri, jonka hankin talvella Motonetistä. Olin joutunut lainaamaan peräkärryn, jotta tyttäreni poika saisi mopon itselleen. Adapterin poistamalla vika hävisi. Hyvä niin.  

 

                                            Simon etappikämppä

                                      Jääkärien kuvia kämpän sisältä

Etappikämpät valmistuivat keskelle metsää osalle Saksasta palaaville jääkäreille. Venäläiset ja venäjänmieliset suomalaiset yrittivät vangita jääkärit. Syntyneissä taisteluissa jääkäreitä ja hyökkääjiä kuoli. Tämä tapahtui suomalaisten itsenäisyystaisteluiden aikoihin. Yli-Kärpästä jatkoimme Pudasjärven kautta Raatteen tielle.

Matkalla Suomussalmelle tuli pitkä tienkorjausjakso, jossa työkoneissa ei ollut toimintaa, mutta punaiset liikennevalot paloivat yhtäjaksoisesti ainakin 8 minuuttia. Työmiehet olivat siirtyneet jo viikonlopun viettoon.

                                   Hyvältä maistui mustikkalimonadi

Ämmänsaaresta ajoimme Raatteen Porttiin, josta ostin pari kirjaa. Nyt Raatetta käsittäviä kirjoja taitaa olla 5 kpl. Kaikki koskivat Raatteen alueen taisteluita. Joimme Raatteen Portin mustikkalimsat ja lähdimme kävelemään luontopolkua pitkin. Alueella oli vielä paljon ammuttuja puita sodan jäljiltä. Venäläisten ja ukranalaisten sortuneita korsuja oli monia. Erikoista oli, että lämmityslaitteina toimi esim. sinkkiämpärit. Mahtoi kuopissa olla kylmä -40:n asteen pakkasessa. Suomalaisten korsut olivat kaikki melko lähellä Raatteeseen vievää tietä. 

Ukrainalaiset olivat suurissa vaikeuksissa pakkasista johtuen, sillä he olivat tulleet Suomen paukkupakkasiin suoraan Puolan rintamalta. Heillä oli yllään kesävarusteet ja mm. kangaskäsineet. On täytynyt olla kylmää ampua -40 asteen kylmydessä. Venäläisiä Raatteessa kaatui 7000 - 9000 sotilasta. Suomalaisia menehtyi noin 400 miestä. Tiedot ovat tosi epävirallisia. Todelliset luvut jäävät varmaan saamatta.

Eräs mielenkiintoinen yksityiskohta Raatteen tien taisteluista oli ns. jänismetsästys. Ukrainalaiset lähtivät joukolla pakoon rintamalta pyrkimyksenään päästä Neuvostoliiton puolelle. Suomalaisten oli helppoa seurata jälkiä lumessa. Vankeja ei otettu, vaan Ukrainalaiset likvidoitiin joko ampumalla tai kumauttamalla kiväärinperällä päähän. Pakenevilla joukoilla ei ollut paljon vaihtoehtoja, sillä karkurit olisi tapettu heti Neuvostoliiton puolella. Antautuminen ei ollut vaihtoehto. Raatteesta rajalle on matkaa vain noin 20 km.    

Tapasimme poluilla parikin matkailijaa, joiden kanssa vaihdoimme mielipiteitä. Kävimme lopulta suohon haudattujen venäläisten sotilaiden joukkohaudalla, josta jatkoimme Ämmänsaareen ja hotelli Kiannon kuohuihin. Siirryimme hetimiten ruokailemaan. Hotelli oli nähnyt parhaat päivänsä, mutta yö nukuttiin tosi hyvin. Huoneestamme oli näkymä pienelle joelle, tai kanavalle, jossa valaistu suihkulähde solisi tähtimuodossa.

366 km

2.9. Lauantai Normi aamiaisen jälkeen suuntasimme auton keulan kohti etelää. Välillä satoi, välillä paistoi. Eli keli oli juuri sellainen, kuin koko viikon. Suuntasimme auton keulan kohti Manamansaloa. Tarkoituksenamme oli käydä tutustumassa Kassu Halosen ateljétaloon. Talo oli valitettavasti jo suljettu, joten jatkoimme Oulujärven lauttarantaan ja lautalla toiselle rannalle. Ajoimme Vuolijoen kautta Kajaaniin. 

Kajaanin Shelliltä tilasimme jotkin hodarit ja kahvit. Riitti juuri pahimpaan nälkään. Varsinaista retkimuonaa. Vaikka sateli aina välillä, saavuimme iltapäivällä Joensuuhun hotelli Green Stariin torin laidalle. Nyt aurinko jaksoi jälleen paistaa. 

Outoa oli, että parkkeeraminen talon takana maksoi yllättäen 12 €, mitä se ei ole tehnyt aiemmin. Näin helpolla voidaan lopettaa asiakkuus. Ei tarvitse enää yöpyä Green Starissa. Kaikissa muissa matkamme varrella sijainneissa hotelleissa oli ilmainen pysäköinti. Kirjauduimme kuitenkin sisään, koska meiltä oli jo veloitettu varaus. Sekoitettuamme huoneemme, lähdimme Joensuun keskustan kaduille kävelemään.

Torille ehdittyämme laulajatar Diandra lopetteli juuri keikkaansa esiiintymislavalla. Näin meille käy usein. Kävimme myös kiinalaisessa ravintola Delissä syömässä. Sainkin tosi tulisen annoksen, joka oli varsin hyvä ja maistuva. Jatkoimme kuljeskelua Joensuun keskustassa ja lopulta siirryimme huoneeseemme seuraamaan Suomi-Ruotsi maaottelua. Suomi hävisi.  

464 km.

3.9. Sunnuntai Tänään olisi presidentti Kekkosen syntymäpäivä. Hän olisi täyttänyt 123 vuotta, mutta kuoli muistaakseni 86 vuotiaana. Aamiaisen jälkeen lähdimme ajelemaan kohti Liperin mökkiä. Hiekkatielle päästyämme tiet olivat muuttuneet pitkällisten sateiden johdosta tosi kuoppaisiksi.

Mökillä oli tilaamamme timpuri laittanut sitten viime reissumme parin huoneen lattiaa oikein hyvään kuntoon. Uudet lattialaudat ja jalkalistat. Homeenhaju oli tästä johtuen hävinnyt täysin. Kesällä olimme hävittäneet mätänevät laudat talon alta.

Ennen aikaan oli tapa säilöä kaikki, mitä voidaan joskus mahdollisesti tarvita. Puutavaran  poltettuani, oli haju hieman laantunut, mutta vasta lautojen vaihto hävitti ongelman. Lisäksi talon alle laitettiin reilusti sepeliä.

Pian nais-serkku tuli äitinsä luota naapurista. Hän asui Joensuussa, mutta kävi vanhaa äitiään tapailemassa varsin usein. Sovimme tulevamme naapuriin kahville noin tunnin kuluttua. Kiipesin vielä huussin katolle tiivistämään aaltopeltikattoa. Sain sinne reilun mällin tiivistemassaa. Ajoin nurmikon ja Pia järjesteli paikkoja, vaikka ajattelimme käydä mökillä vielä kerran, tai kaksi ennen talvea.

Naapurissa kävimme tapaamassa Pian tätiä, joka onkin jo 90-vuotias teräsmuori. Oli edellisviikolla lähtenyt 16 km:n päähän kauppaan fillarilla. Osan matkaa oli liftannut. Takaisin tuli kantaen kahta kassia, mutta ymmärsi kaupalta soittaa taksin.

Lopulta lähdimme ajamaan kohti kotia. Kävimme vielä Kettulan Nesteellä Juvalla syömässä burgerit, jotta jaksaisimme kotiin asti. Olimme kotona juuri ennen ilta uutisia. Matkaa sunnuntaipäivälle tuli 

437 km.

Suomi on kaunis maa, jossa on paljon nähtävää, kun ne paikat vain tietää ja löytää. Hyvä kartta on hyvänä apuna retken suunnittelussa. Meillä on erilaisia Suomen karttoja, joihin voi merkitä mielenkiintoiset kohteet. Kyllä tällaiset pienet irtiotot piristävät mukavasti, vaikka kelit eivät olleet kaikkein parhaimpia.

Kilometrejä kertyi kaikkiaan 3275 km.

Henkka, kuvat Pia

henkanrattariretket.blogspot.com