Kohti talvista Eurooppaa marraskuussa 2023

 Kohti talvista Eurooppaa

Oli jälleen tullut kylmä sää tänne pohjoiseen Eurooppaan. Olimme ajatelleet lähteä Häyrysen Jukan kanssa Puolan kautta Francoschampsin katsomaan rättärien 24 h:n kisoja. Matka kuitenkin peruuntui aikatauluongelmien vuoksi. Ja olinhan aikoinaan käynyt kisoja katsomassa pariinkin otteeseen. Lopulta teimme päätöksen lähteä marraskuussa Belgiaan, jolloin Saksan joulutorit olisivat auenneet. Lisäksi silloin oli mahdollista hankkia Beaujolois Noveau punaviiniä ihan paikan päältä melko edulliseen hintaan,-siis Ranskasta.

Ajattelimme viipyvämme retkellämme 8 päivää ja yötä. Hotellit olimme varanneet jo hyvissä ajoin. Olin tilannut omat Burtonin varaosani Duckservicen kautta. Burton olisi kiinni maanantaina, kun olisimme olleet juuri menossa sinne. Meitä olisi Duckservicessä odottamassa mm. levyjarrulaatikko ja muutamia pienempiä käytettyjä ja uusia sätkän osia. Hankimme kavereille jonkin verran tuliaisia, jotta emme olisi reissussa ihan tyhjin käsin.

Autooni oli pari viikkoa sitten vaihdettu kummatkin takajarrulevyt, sillä takaa oli kuulunut jo jonkin aikaa kahisevaa ja jurisevaa ääntä. Samalla tuli vaihdettua takapyörän laakerit ja takajouset, sillä apumiehen puoleinen jousi oli katkennut alareunastaan. Ei mistään havainnut takajousen rikkoutumista. Hyvä, että nämä huoltotyöt tuli tehtyä ennen reissua, sillä olin laskeskellut reissun olevan noin 4000 km pitkä ja kestävän 8 päivää. 

Ke 22.11. Lähtöpäivän aamuna oli pakkasta -13,7 astetta ja auton siivous ja pakkaaminen oli vielä tekemättä. No ei muuta kuin siivoamaan. Kyllä oli näpit jäässä. Illaksi oli luvattu lauhempaa säätä, mutta lumisadetta. Vanhoilla kitkarenkailla oli tarkoitus matkaan lähteä. Euroopassa vaikutti olevan kuitenkin paremmat kelit, ainakin lähdön hetkillä. 

Kokoonnuimme Jukka H:n kanssa meille Tuusulaan klo 16 ja lähdimme ajamaan samointein kovassa tuulessa kohti Turkua. Jossain Vihdin kohdalla auto honaisi lumipenkasta oikein kunnolla, mutta pienten korjausliikkeiden jälkeen sain auton pidettyä tiellä. Jukkakin taisi hieman säikähtää. Turun läänin puolella lumisade muuttui rännäksi ja lopulta runsaaksi vesisateeksi.

Meillä oli tapaaminen isämestari Jukka Alakosken kanssa Turun ohitustien Orikedon Shellillä. Saimme helposti pari tuntia kulutettua keskustelussamme tulevasta rajatreffistä, joka tulisi pidettämän keväällä Naantalin kämppingissä 17.-19.5.

Naantalin lauttarantaan saavuimme ilta-kahdeksan hujakoilla ja laivalle pääsimme puoli yhdeksän kinttailla. Laivan ruuat olivat jälleen yhtä kehnoja, kuin aina aiemmin. Perunat olivat aamuisia ja nahoituneet ja ruoka osin kylmää. Söimme sen minkä söimme.

Tuusula-Naantali 200 km

To 23.11. Aamulla saavuimme Kapellskärin satamaan klo 6.30 Suomen aikaa ja jatkoimme matkaamme kohti varsin pimeää Tukholmaa. Tie oli sangen ruuhkainen ja Tukholman seuduilla pysähtelimme vähän väliä ja kaupunkia lähestyimme arviolta n. 20 km.n nopeudella. Matka oli hitain ajamistani. Södertäljessä ajauduimme tietöiden vuoksi väärälle tielle, mutta nopeasti löytyi oikea tie. Koko päivän satoi ja lasinpyyhkijöille ja lasinpesunesteelle oli runsaasti käyttöä. 

Grännassa kävimme ostamassa  polkagriskarkkeja , kun se on ollut Grännassa melkeinpä tapa. Tai ostimme vahingossa sokerittomia, kun en huomannut katsoa, että mistä otin pussin. Eivät olleet yhtä hyviä, kuin normaalit polkagrisit. Ostimme lisäksi sämpylät ja pissapojan nestettä. Skoonessa pilkotti hetken aurinko, mutta se oli melko lyhytaikainen ilo. 

Siltamaksun 61 € maksoimme automaattiin ja sen maksettuamme jatkoimme matkaamme n. 200 km.n päässä sijainnutta Rødbyhavnin satamaa, jossa maksoimme jälleen automaattiin 87,50-.lauttamatkasta. Lopulta lauttaan päästyämme ostimme oluet ja minä leivän sisään upotetun makkaran. Nyt ei syöty raskaasti, sillä nyt halusimme perillä syödä kreikkalaisravintola El Crecossa, silä viimeksi emme jaksaneet ravintolaan syömään. Lautta heilui voimakkaassa tuulessa niin, että seinistä sai ottaa tukea. 55 minuuttia seilattuamme pääsimme rantaan, josta jatkoimme Aralin huoltamolle tankkaamaan. Sinne satamasta on matkaa 16 km. Kummallakin puolella tietä sijaitsee Aralin asemat. Bensikset loistivat jo kaukaa sinisinä, sillä Aralin väri on sinivalkoinen. 

Ajomatkaa Sittenseniin oli pilkkopimeässä melko tarkka 200 km, kuten myös päivälläkin, joten päivän saldoksi tuli sama 1160 km, kuten aina ennenkin. Pimeässä ajoin parhaimmillaan 130 km:n nopeutta, kun yritin ehtiä Hotelli zur Mühleen ilta- kahdeksaksi. Olimme hotellilla minuutin yli kahdeksan. Annoimme omistajattarelle Bettinalle Wiener nougat laatikon. Hän vaikutti tyytyväiseltä. Ja se oli hyvä. Tilasimme yhdet oluet ja ne juotuamme kävelimme läheiseen ja perinteiseen kreikkalaiseen El Creco ravintolaan.

Olimme tulleet Kapellskäristä reilut 1100 km. 

                                                   Zorbas teller

Tilasin Zorbas tellerin, eli lautasen, kun muistin annoksen olevan juuri sen nimisen. Se oli viimeksikin tosi hyvä annos. Riisiä, perunaa, sipulia, maksaa ja lihaa oli vanhan lihakaupan verran. Hävetti, kun en kaikkea jaksanut. Liika on liikaa. Ruokajuomana meillä oli olut, ouzoa ja pullo retsinaa. Lopulta kävelimme hotellillemme juomaan hieman Absolut vodkaa yömyssyksi ja myssyynhän se nousikin. Ei paha. Lopulta pitkän päivän jälkeen unta kuulaan. Aamusuihku ja aamiaiselle. Olimme sopineet aamiaisen klo yhdeksäksi, mutta tulimme kahvihuoneeseen hieman vaille puoli yhdeksän. Lisäksemme aamiaisella oli joku ulkolainen mies, joka liki meidät nähtyämme häipyi. Aamiainen oli taattua hotel zur Mühleä. Monipuolinen ja kaikenkaikkiaan hyvä.

Pe 24.11. Olin illalla jättänyt autoni aivan pääoven eteen, jotta tavaroiden kuljetus sujuisi helpommin. Varsinainen parkkipaikka sijaitsi hotellin takana. Pääsimme tielle heti klo 9 jälkeen ja lähdimme ajamaan kohti Gildehausia. Matkalla ei ollut juurikaan Stauta, vaan aika ajoin tien parannuksen takia kaksi kapeaa kaistaa johti kohti etelää. Sittensenistä Gildehausiin on noin 250 km. 

Osnabrückistä ykköstieltä käännyttiin kohti Amsterdamia tielle 31. Jatkettiin noin 60 km ja käännyttiin ennen rajaa kohti Gildehausia ja Bad Bentheimiä. Sitten olimmekin perillä Duckservicessä. Duckservicestä kävin valitsemassa kutosen vaihdelaatikon. Niitä oli runsaasti, mutta sopivan löytymisessä meni hieman aikaa. Monessa oli melko ruosteiset rautaosat, joten saattoi olla, että niitä oli säilytetty osan aikaa ulkona.

 

                                    Duckservicessä ja sen pihalla

Olin tilannut hieman Burtonin varaosia hakeakseni ne Duckservicestä seuraavana maanantaina paluumatkallamme. Simppeliä tämä ulkomaankauppa. Duckservicestä jatkoimme matkaamme. Löysimme pimeässä, ennen ilta-kahdeksaa hotellimme etelä- Belgiasta Kruisemista.

Pimeämpää paikkaa jonkin kohteen löytymiseen ei ole. Ei juurikaan valoja, mutta löysimme kuin löysimmekin hotellimme. Kävimme ilta- kahdeksalta lähikylän da Mariannassa syömässä italialaiseen tapaan Spaghetti Carbonaran ja Jukka maisteli Pizzaa, jossa oli ainakin simpukoita kuorineen. Ikävä kyllä paikalle saapui perhekunta, jolla oli lapset aivan liian kovaäänisiä. Lapsia oli 4 ja vanhemmat 4 henkilöä olivat vain keskittynenä toisiinsa. Voi sitä huutoa ja mekastusta. Ei tällainen pohjoisen poika sitä kestänyt, vaan poistuimme yöpuulle.

Jukka oli tosi flunssainen ja nukkuminen oli häiriintynyttä kummallakin 

593 km tuli tänään mittariin

La 25.11. Aamulla suihkun jälkeen käännyímme takaisin pohjoiseen, sillä André oli kertonut olevansa kotona aamupäivällä ja ajoimme Mellen bierhalleen ostamaan säälittävän pienen määrän olutta. Lasti kalpeni reissujemme alkuajoille, sillä meillä taisi olla vain alle kaksikymmentä pulloa tai purkkia olutta.

Andrélle veimme tuliaisia pienen mällin, johon kuului Wiener Nougattia, Vihreitä kuulia, virolaista leipää, virolaisia rinkeleitä, kalasäilykkeitä, halvaa, ranskalaisia pastilleita. 

 

                                    André pakkaamassa meille viemisiä

Jaqueline ei enää ollut kotona, sillä hän oli sairastunut Alzheimerin tautiin ja oli vuodessa taantunut niin paljon, ettei voinut enää asua kotona. Se oli sangen vaikea paikka Andrélle. Ja meille myös. 

(Sain suruviestin 17.12, että Jacqueline oli nukkunut pois 10.12. Lähetin surunvalitteluviestin Andrélle.) 

Muistelimme niitä liki kolmeakymmentä vuotta, jotka olin tuntenut tämän belgialais pariskunnan. Katsoimme läpi Anteron pajaa, mutta ei sielläkään ollut vuodessa tapahtunut paljoa. Parin tunnin vierailun jälkeen jätimme Andrélle heipat ja lähdimme ajamaan kohti Bruggea ja siitä kohti St. Bernarduksen olutpanimoa. Lisäksi tutustuimme Bossaertin automuseoon, jossa oli myös varsin erikoisia ajoneuvoja. Museo on auki muina päivinä, paitsi maanantaisin.

                                 St Bernarduksen panimon julkisivua

 

                                                 Museum "Old timer"

                           Pannukakut ja paahdettua sokeria sekä voita

Kahviossa tilasimme kahvit ja teet, sekä letut. Letut olivat tosi herkullisia,- lautasen kokoisia. Hollannissa ja Belgiassa kannattaa ehdottomasti niitä käydä maistamassa. Westvletrenin munkkiiluostarin suuntaan oli niin kova ruuhka, että päätimme jättää vierailun tällä kertaa väliin.

Kävimme välillä Ranskassa ostamassa vähän ranskalaista makkaraa ja minulle partahöylän ja uuden hammasharjan. Jukka tummaa suklaata. Beajolois Noveau viiniä emme muistaneet ostaa. Eihän sitä kaikkea. Naftamittari näytti meillä olevan vain 100 km varten naftaa ja maaseutu, jota ajoimme, ei näyttänyt siltä, että sieltä olisi löytynyt ikinä bensa-asemaa. Oli ajettu enemmän hevosrattailla, Mobyletteillä, sekä Velo Solexeilla. Saimme kuitenkin tankattua vaatimattomalla tankilla, jossa oheistuotteina myytiin Red Delicious omenia 3:n kilon laatikoissa 4,60€. Halpaa olisi ollut, mutta emme olleet tulleet omenoita ostamaan.

Tankattuamme jatkoimme matkaamme kohti pohjoista viimeiseen Belgialaiseen yöpymispaikkaamme: "B&B ’t Greefsch Geluckiin". Paikka sijaitsi Kalmthoutissa pohjoisessa Belgiassa ja sen löytäminen oli todella hankalaa pimeässä ja sateessa. Muutaman eikun jälkeen kävin koputtamassa oveen. Ystävällisen oloinen herra avasi oven ja saatoimme asettua taloksi. Yläkerran huoneistomme oli melko viileä, mutta peiton alla kyllä tarkenisi. Olin maksanut tämän yöpymispaikan jo ennakkoon, joten mitään rahankäyttöä ei tarvinnut harrastaa. 

pimeässä ja sateessa yhteensä 360 km

                                               Melkein Porsche

Su 26.11. Aamulla suihkimista ja pakkailua ja kasin jälkeen kamat autoon ja huomasimme, että isäntäväkemme loisti poissaolollaan. Jätimme avaimen oveen ja 2,5 € juomastani pikku Merlot viinipullosta.

Jatkoimme kohti rajaa ja Joos Truckstoppia ihan rajan tuntumassa. Se oli paikka rekkamiehille. Olen vieraillut siellä -90 luvulta asti. Ajattelimme siellä nauttia rekkamiehen aterian,-kinkku/juusto omeletin ja kahvin, vaikka en ole ajanut rekkaa, kuin kerran Koski Tl:stä Riihimäen lasin tehtaalle. Hieno kokemus, mutta rikos on onneksi jo vanhentunut. Ymmärtääkseni henkilöauton kortilla ei saisi perävaunullista rekkaa ajaa, -voin olla väärässäkin.

 

                                                  Makuuhuoneemme

Tänään meillä on tarkoitus tutustua DAF museoon Eindhovenissa. Museossa olisi niin kuorma-, kuin henkilöautoja kymmenittäin.

                                                       Miniauto

Variaattoriveto

Daf museossa oli paljon nähtävää ja paljon laitteita, joita emme olleet koskaan aiemmin nähneet. Tuskin edes unta nähneet. Eindhovenista jatkoimme pohjoiseen.

Hollannin Oldenzaalissa kävimme juustokaupasta ostamassa kuminajuustoa, joka vakumipakattiin. Lisäksi sain juustolle sopivan paperiarkin, johon saatoin pakata juuston, kun se oli poistettu vakuumista. Kävimme myös vanhassa kapakassa nauttimassa yhdet Groelshit. Hotelliimme olin jo Suomessa tilannut meille kolmen ruokalajin illallisen, jonka nautimme oude geneverin, eli vanhan geneverin kanssa. Kyllä ihmiselo on mukavaa ja antoisaa. Joka päivä on tuullut ja satanut. Väliin oikein voimakkastikin.

lyhyt ajopäivä, eli 320 km

                                                   3:n lajin iltapala

Ma 27.11.  Hyvän aamiaisen jälkeen lähdimme ajamaan kohti Gildehausia Lutten kylän kautta, sillä emme halunneet ajaa moottoritietä pitkin, sillä siellä pyöri tullin autoja ihan riittämiin. Meillä ei ollut mitään laitonta, mutta tavaroiden tutkiminen vie aina paljon matka-aikaa. Hotel het Landhuisista Frankin Ducserviceen on vain noin 6 km, joten pitkästä matkasta ei ollut kyse. Frankilta noudimme sätkän uusia varaosia ja vaihdelaatikon. Vaihdelaatikko vaikutti hyvältä ja valuttamamme öljyt olivat aivan kirkkaat ja välykset olivat pienet. Otan aina öljyt lootasta pois, ettei öljyt valu auton lattialle. Kun laatikko on puhdistettu ja tarkastettu, sekä olen laittanut jarrusatulat ja jarrulevyt, saatan laitteiston laittaa myyntiinkin. Ja laitankin.

Joku on joskus laittanut tällaisen laatikon kuivana nokille ja valittanut minulle, kun laatikko on leikannut kiinni. No, minkäs teet. Mikään ei ole ikuista. Vaihdelaatikko pakattiin kaksinkertaiseen muovisäkkiin. Hommasin lisäksi vielä jarrusatulat.

Annoimme Frankille suklaakonvehteja ja vihreitä kuulia, kuten tapanamme on ollut. Jatkoimme sitten jälleen sateista matkaamme kohti Cittimarktia, josta ostin  sähkökäyttöisen Braun- merkkisen partakoneen ja Leonard Cohenin Cd:n. 

Cittimarktin Aldi marktista ostin pullon kornia eli paikallista kossua. Siitä maksoin 9,98 €, pullolisen giniä 6,49 € ja lekkerin Ouzoa 6,99 €. Siis melko edullisia viinaksia. Jäimme Cittin ravintolaan syömään, sillä se on mukava harrastus. Porsaan kasleria ja pullollinen olutta. Olipa maistuvaa. Jukka pysyi kalalinjalla. Hankin lisäksi Pialle jouluseimeen eläimiä. Kävimme myös tutustumassa Lübeckin joulumarkkinoihin. Nyt ei ollut niin ruuhkaisaa, kuin jokunen vuosi sitten. Toisaalta kyllä joulumarkkinat on jo nähty.

 

                                  Jukka, pipari ja 2 klögiä.

Yhdet jouluglögit nautimme ja sen jälkeen kävelimme autolle, joka majaili sillä hetkellä aivan toisella puolella kaupunkia. Onneksi Lübeckissä olen käynyt sen verran useasti, joten auton löytyminen oli helppoa. Nyt oli ilta jo pimentynyt ja vaikeusaste oli ajamiseen muuttunut liki normaaliksi. Vettä satoi, kuten koko viikon. Nyt oli tuuli yltynyt, mutta matka vaan jatkui. Jatkoimme Scandinavien Kajn satamaan Sari Bernerille. 

Tällä reitillä oli suuresti säästetty valoista, sillä nitä ei ollut lainkaan. Ulkona oli pilkkopimeää. Jukka osti viiniä ja minä 2 minulle jo tutuksi tullutta Darguneer olutlaatikkoa, tuota entisen itä- Saksan arvostetuinta ohratuotetta. 

Vielä oli matkaa Gremersdorfin tuttuun hotelliin noin 60 km. Tietysti hotelliin päästyämme tseskkasimme huoneemmeja ja säntäsimme ruokailemaan, vaikka edellisestä ruokailusta ei ollut kulunut kovinkaan kauaa.

Söin jonkun pienen pasta-annoksen ja Jukka jonkun toisen. Purin pari vehnäolutta ihan vain seuraksi. Olut oli nimeltään Engel, mutta ei se nyt ihan engelten juomaa ollut. Vehnäolutta kuitenkin. Sisulla suomalainen kuitenkin selviää. Meillä oli normaalia parempi hotellihuone,- kuulemma. Ainakin hotellin respan väittämän mukaan. Yö oli hijainen, sillä montaa muuta matkailijaa ei hotellissa yöpynyt. Huone olikin aivan hyvä ja siellä saattoi nukkua rauhassa aamuun asti.

520 km

Ti 28.11.

Aamulla oli ulkosalla -2 astetta ja lunta oli sadellut ohuelti maahan. Aamiainen oli täydellinen, kuten yleensä saksalaisissa hotelleissa. Tankkasimme hotellin viereisellä bensa-asemalla ja lähdimme kohti pohjoista klo 8 jälkeen.

Onneksi lunta ei ollut kovin paljoa satamaan asti. Saavuimme Putgartenin satamaan klo 10.30. Meitä oli lautalla noin 10 autoa ja parikymmentä henkilöä. Joimme automaattikahvit ja varsin herkulliset tanskalaiset wienerit. Kannattaa maistella. Puttgarten-Rödby väli vie laivalta noin tunnin ja matka Rödbystä Grännaan reilut 5 tuntia. Alkumatkasta ei lumesta ollut haittaa.

Satamasta alkoi lumipyry ja Jönköpingistä asti ajettiin hieman luistellen. Ne joilla oli nastat, pääsivät hyvin eteenpäin, mutta minä ja rekat olimme vaikeuksissa.           3 vuotta ajetut kitkat alkoivat olla lopussa, sillä niillä oli ajettu niin kesät kuin talvetkin. Mm. 3 kertaa Belgiassa ja 2 kertaa Lapissa+ kaikki muut. En ollut osannut vielä lumipyryihin varautua, mutta nyt olimme tosiasioiden edessä. Grännassa oli -10 astetta pakkasta ja varmaan parikymmentä senttiä lunta. Saimme hotellin toisesta kerroksesta hyvän huoneen, josta olisi ollut näkymä Grännaan, mikäli ei edessä olisi ollut myöhemmin rakennettuja taloja.

Illlla kävimme Grännassa apteekissa, sillä Jukalla oli edelleen kova flunssa ja hakkaava yskä. Grännahotellissa yövyimme proidin kanssa muutama vuosi sitten, joten tuttu ja hyvä oli majapaikka. Voisin tulla seuraavallakin kerralla tänne uudestaan. Täällä toimi kaikki hyvin. Ruuat ja palvelu olivat ensiluokkaista. Söin Black and Whiten, jossa oli possua ja härkää, tai ainakin nautaa päällekkäin herkullisen kastikkeen kera. Juomana olutta ja jokin snapsi. Talon rouvan kanssa tuli harrastettua diskuteerauksia illan mittaan. Huomasinkin osaavani vielä hieman ruotsia.

Osin liukkaassa kelissä tuli luisteltua 571 km 

Ke 29.11. Aamiaisen jälkeen lähdimme ajamaan kohti Vadstenaa, mutta Birgittalaisluostari oli talven takia jo suljettu. Lunta oli paikoin 20 senttiä ja kinoksissa vielä enemmän. Ei muuta, kuin kohti Linköpingin ilmailumuseota, jossa vanhat lentokoneet olivat hienossa säilössä. Rakennusta oli muutetu hieman viime reissumme jälkeen. Jatkoimme täältä Norrköpingiin, jossa suoritimme pieniä kauppaostoksia Ingelstan ostoskeskuksessa, kuten aiemminkin.

                                 Näillä lennettiin jatkosodassa

                                       Maahansyöksynyt lentokone

Tottakai meidän piti ehtiä Tukholman iltaruuhkaan. Siinä onnistuimmekin sangen hyvin, sillä matka ei sujunut juuri lainkaan. Pääsimme lopulta hämärässä illassa Norrtäljeen ja kävimme nauttimassa pikkueväät pienessä tunnelmallisessa kahvilassa. Katkarapuleivät tuntuivat olleen retkellämme suosikkejamme. Niin nytkin. Satamaan tulimme aivan liian aikaisin, mutta parempi näin, kuin ajaa hullunkiilto silmissä kohti satamaa. Pari tuntia odotettuamme pääsimme uuden Finnsiriuksen uumeniin. Hyttimme oli tyylikäs ja laivan useat ruokasalit tarjosivat parastaan. Ruuan kanssa joimme pitkät ja that’s it. Siirryimme hyttiosastolle ja teimme sen mitä reissumiehet tekevät. Nukuimme.

hämärtyvän päivän aikana ajoimme 405 km

To 30.11. Aamulla suoraan autokannelle ja se oli tosi pitkä tovi. Yli kolme varttia odottelimme ulospääsyä. Suuret laivat ovat hitaat purkaa ja lastata. Päätimme ensi kerralla ottaa normaalin laivan joko Turusta tai Helsingistä. Vanhoissa laivoissa ruokailu (vaikkakin onneton) sisältyy hintaan. Maksulliselle aamiaiselle emme menneet laivalla. Satamassa kävimme ST1:llä kahvilla, kuten usein ennenkin. Tankkasimme samalla, kun kerran huoltamolla olimme. Matka kohti kotia oli tavallista hitaampaa. Muutamat autot olivat ajautuneet liukkaalla tiellä ojaan ja poliisejakin liikkui. 

Kävimme tuloaamuna Vantaalla minulle tutussa rengasliikkeessä ja minulle luvattiin uuden veroiset eturenkaat seuraavaksi aamuksi. Kyllä pito parani ja ne renkaat maksoivat vain 140 € töineen ja tasapainoituksineen. Kyllä nyt kelpasi ajaa pitävämmillä renkailla. 

tänään vain 225 km

Yhteensä 8 päivän retkellä tuli ajettua 4426 km

Teksti Henkka,  Kuvat Henkka ja Jukka