Nizza ja Monte Carlo tammikuu 2017

Mietimme joulun kieppeissä, missä ihminen voisi käydä hieman lataamassa aurinkovoimaa itseensä, vaikka pieneksi hetkeksi keskellä talvea.

Valinnaksi kohdistui Nizza. Olemme käyneet siellä pari kertaa aiemmin kesällä, mutta silloin on ollut aina melko kuuma. Silloin kävimme siellä Garfieldillä, mutta nyt oli tarkoitus tehdä retki lentäen.

Pia löysi halvat lennot ja erittäin edullisen hotellin. Lennot ja kaksi yötä maksoivat noin 200 € kahdelta ihmiseltä. Hotelli rautatieaseman ja rannan välistä maksoi vain 15 €/yö. Vähän epäilytti tällainen halpismatka.

Auto aamulla tuttuun Go Parkingiin, joka oli edellisenä päivänä muuttanut Tuusulasta ostoshelvetti Jumbon yläparkkiin. Koska en ollut sinne ajanut aiemmin, kävin paikkaan tutustumassa edellisenä lauantaina. Aamulla ennen seitsemää ei enää olisi ollut kovin paljoa aikaa paikkaa etsiä.

Go Parkingin Transit oli ajallaan paikassa, jonka olin  käynyt katsastamassa. Ennen puoli kahdeksaa olimme jo skannanneet lippumme. Meillä oli vain laukut mukanamme, jotta ei tarvitsisi odotella ruumasta tulevia laukkuja.

Kello yhdeksältä olimmekin jo koneessa, joka lähtikin jäänpoiston jälkeen kohti etelää. Norwegianin koneet ovat kaikki melko uusia. Penkkien välit isompia kuin vanhemmissa Finnairin koneissa.

                                        Nizza paarpuurissa
 

Kello 11.30 laskeuduimme Nizzan kentälle rannan suuntaisesti. Kenttä sijaitsee osittain jättömaalla meressä kiinni. Lentokenttäbussilla päärautatieasemalle kesti noin 10 minuuttia. Asemalta kävelimme hotelliimme, jonne kesti noin 5 minuuttia lompsia.

Saimme hotellihuoneen, joka sijaitsi ensimmäisessä kerroksessa puolittain maan alla. Huone oli pieni ja vessa samassa suhteessa. Meillä oli pieni ikkuna, josta näki juuri ja juuri ulos. Totesimme, että halvalla ei saa hyvää, mutta mehän vain tulisimme nukkumaan täällä. Jätimme laukkumme huoneeseemme ja luovutimme huoneen avainkortin respaan.

Seuraavalla kadulla kävimme Intialais-Bangladeshiläisessä ravintolassa lounaalla. Ruoka-annokset olivat maittavat ja intialainen olut ei ollut sekään huonoa. Pia nautti valkoviini lasillisen.

Kävelimme takaisin asemalle. Ostimme lipun Monte Carloon lippuautomaatista. Ihmettelimme, että miltä raiteelta juna lähtisi. Virkailijalta kysyttyämme saimme tietää, että lähtevien junien raiteet selviävät vasta 20 minuuttia ennen lähtöä. Nyt muistinkin, että näinhän se oli silloinkin, kun matkustimme Maran kanssa Pariisin Montmartrelta Bretagneen.

Junan saavuttua, etsimme oikean vaunun ja oikeat istumapaikat. Katselimme kaunista Rivieran rantaa aina silloin kun juna ei kulkenut tunnelissa. Ja junahan kulki melko paljon tunneleissa.

Matka kesti noin kaksikymmentä minuuttia ja olimme Monacon pääkaupungissa Monte Carlossa. Monaco on Euroopan toiseksi pienin valtio, pinta-alaltaan noin 200 ha ja Monte Carlo on kooltaan vain vajaat 2 neliökilometriä. Junalta laskeuduimme hissillä muutaman kerroksen ja olimme kadulla, mutta vielä melko korkealla.

                                            Näkymä satamaan

Ihmisiä on paljon ja kaikenlaisia ajoneuvoja suihki eri suuntiin. Merkille pantavaa on, että väyliä on rakennettu paljolti kallioiden sisään. Talot ovat aivan toisissaan kiinni. Teitä on rakennettu paljolti pylväiden varaan. Muutamien puistojenkin läpi käveltiin. Erilaisia palmuja ja suuria mehikasveja oli liki kaikkialla. Tutustuimme Monte Carlon eläintarhaan, joka oli pitkänomainen kallion seinämiin rakennettu. Tarhasta löytyi kymmenittäin erilaisia lintuja, jyrsijöitä, apinoita, villisikoja, alligaattorin poikasia, käärmeitä ja virtahepo. Lippu eläintarhaan maksoi vain 5 €. 

 

Vierasvenesatamassa oli kymmeniä jalkoja pitkiä ja leveitä jahteja. Rahalla saa paljon ja jos rahaa on enempi saa oikein paljon. Satama-altaat kierrettyämme, menimme baariin pastikselle ja yhdelle Monaco oluelle. Jossain vaiheessa lähdimme kävelemään Oopperan ohitse Monte Carlon kasinolle. Täällä myytiin Cartieria, Vutonia ja muita rahakkaita merkkejä. Casinolla kuljeksi varakkaita ihmisiä ja kauniit ihmiset kuvasivat toinen toisiaan. Parkissa oli Rolls Royce, Ferrari ja muita melko turhia laitteita. Ylihuomenna alkaa Monte-Carlo ralli, josta täällä ei näkynyt vielä merkkiäkään.

                                        Monte Carlon Casino

Aikamme pällisteltyämme, lähdimme kävelemään kohti rautatieasemaa. Lippuluukulla havaitsimme, että junamme lähtisi kolmen minuutin kuluttua. Juoksemalla ehdimme viime hetkellä viimeiseen vaunuun ja siellä toiseen kerrokseen. Huomasimme myös, että meidän olisi pitänyt vielä lippu leimata. No tekemätöntä ei saa tekemättömäksi. Istuimme leimaamattomat liput käsissämme, mutta konduktööriä ei saapunut. 

Nizzan asemalta kävelimme ruokakauppaan hankkimaan jotain pientä syötävää ja juotavaa. Hotelliin saavuttuamme portieri ilmoitti, että meille oli aluksi annettu väärä huone. He lupasivat antaa meille tilalle parhaan huoneensa.

Huone oli siisti ja kylpyhuonekin oli suurempi. Lämmityksenä toimi sisäänrakennettu puhallin. Huone oli kylmä ja laitoimme lämmön täysille. Lämpötila pysyi kuitenkin viileänä. Aamulla katsoin säätimiä ja jossain kahdenkymmenen asteen tietämissä oli punainen tussilla tehty täppä. 

Laitoin valitsimen siihen ja kas, hieman lämmintä ilmaa alkoi tulla huoneeseen. Päätimme vielä lähteä ulos jonnekin syömään. Kaikki paikat olivat kiinni, mutta eräässä kahvilassa tilasimme pientä syötävää; keittoa ja kinkku- ja juustotoastian.

Olimme seuraavaksi aamuksi varanneet viiden euron hintaisen aamiaisen. Se oli pieni, mutta aivan riittävä. Se sisälsi kahvin lisäksi mehun, patongin palan, voin ja croisantin.

                                         Ortodoksikirkko oli komea

Lähdimme kävelemään taas aseman suuntaan ja koirankakkoja väistellen kohti kunnostettua ortodoksi kirkkoa. Aamulla oli melko viileä keli, ehkä vain viisi asteista. Käsineet täytyi pitää käsissä. Nyt olivat jalkakäytävät muuttuneet kapeiksi tai niitä ei ollut lainkaan. Lopulta löysimme kirkon ja se olikin komeaksi tehty. Kultaa ei oltu säästelty. Sisään astuttuamme havaitsimme kirkon olevan kenties komeampi kuin mikään aiemmin näkemistämme.

Ortodoksikirkolta otimme uuden suuntiman kohti rantaa. Ennen yhtätoista menimme katettuun ravintolaan nauttimaan toisen aamiaisen. Omassani oli kinkkuomeletti, tuorepuristettua appelsiinimehua, kahvia, patonkia ja croisantti. Annos maksoi kympin. Melko kallista on Nizzassa syöminen, mutta lomallahan me vain olimme. 

Päätimme sitten tallustella kauppakujia pitkin Musée des Beaux-Artsin taidemuseoon. Täällä saatoimme katsella veistoksia ja maalauksia kahdessa kerroksessa. Mielenkiintoinen paikka, vaikka tästä museosta emme tiennetkään mitään ennen matkaamme.

Kannattaa ostaa matkakohteestaan etukäteen opaskirjan, josta voi rekisteröidä itselleen mielenkiintoisia kohteita. Tällainen kirja on esim. Otavan julkaisema kartta-opas Nizza. Oiva kirja, joka esittelee erilaisia nähtävyyksiä, ostospaikkoja ja ravintoloita.

Olin monia asioita opiskellut ja paikan päällä asiat muistuivatkin yhtäkkiä mieleeni. Opastimme toinen toisiamme lopulta Nizzan monelle turistille tutuimpaan kohteeseen Promenade des Anglaisille, eli Välimeren rantaan. Ilma oli lämmennyt, jotta takin saattoi avata ja hanskat laittaa reppuun. Istuskelimme rannalla sinisillä penkeillä ja katselimme ihmisiä, jotka kävelivät, juoksivat ja pyöräilivät promenadella.

Joku makasi rannalla ottamassa aurinkoa suorastaan vähäpukeisesti. Vanha mies kalsareillaan. Hetken istuttuamme laskeuduimme rantaan, joka oli täynnä pyöreitä kiviä. Pienimmät olivat aivan meren rannassa ja suurimmat hieman kauempana. Aallot kuljettivat pieniä pyöreitä kiviä edestakaisin ja niistä lähti sellainen liikkuvien kivien kilkattava ääni. Lokit olivat myös kokoontuneet ottamaan aurinkoa. Aallot olivat pitkiä ja vaahtopäisiä. Meren väri oli azurin sininen. Tällaista väriä en ole tavannut kuin täällä, Italiassa, ja Kroatiassa.

Rantaa pitkin kävelimme vanhaan kaupunkiin, sen kapeille kujille. Ohitimme paikan, jossa kuorma-auto oli viime vuonna kansallispäivänä surmannut lukuisia ihmisiä. Patsaan ympärillä oli paljon kangasjulisteita, kukkia ja pehmoleluja. Surullinen näky.

Kalatorilla kävimme lounaalla, joka oli Pialla mehevä pitsa ja minulla kattilallinen simpukoita. Pialla lasillinen valkoviiniä ja minulla pitkä Saint Omer olut. Kävelimme hieman vielä itään kohti Parc de la Colline du Château puistoa, jonka huipulta oli mahtavat näkymät alla lepäävään kaupunkiin. Portaita oli varmaan satoja. Täällä oli aikoinaan sijainnut suuri tähden muotoinen linna, mutta se oli tuhoutunut. Rauniot olivat vain jäljellä.

Lopulta lähdimme kävelemään kohti kaupunkia ja rannassa näimme tosi siistin puna musta Charlestonin. Kameran kaivaminen taskusta kesti liian kauan ja näin ollen kuva jäi ottamatta. Vanhassa kaupungissa ihmettelimme kapeita kujia, ränsistyviä rakennuksia ja italialais- tyyppistä pyykin kuivattamista suoraan ikkunoista. Täällä tuoksahti hieman homeen haju, mutta hetkessä olimme aukiolla, josta päätimme siirtyä raitiovaunuun. Täällä on pysäkeillä lippuautomaatit ja liput täytyy leimata vaunussa. Kaupungin ratikkalinjoilla ja bussissa hinta on 1,50 € keskustan alueella.

Saavuttuamme huoneeseemme, huilasimme hetken ja lähdimme pimenevään iltaan. Päätimme nousta maailmanpyörään, josta olikin mahtavat näkymät kaupungin ylle. Kävellen palasimme hotellillemme. Pakkasimme hieman tavaroitamme, sillä aamulla piti taas lähteä kohti lentoasemaa.

Aamulla yhdeksältä olimme jälleen rautatieasemalla, jossa nautimme normaalit kahvit eli espressot. Siitä sitten bussiin ja 6:lla eurolla kohti läheistä lentoasemaa. Tarkastusten jälkeen uudelle aamiaiselle ja katselemaan kanssamatkustajia. Norwegian tuli melko täyteen ja reilun kolmen tunnin lennon jälkeen olimme jälleen kotimaassa.

Henkka