Sevillan parturia ja Setubalin pyykkäriä etsimässä -17


eli Portugalin maailmankokoukseen lentäen

Kävin Portugalin Ericeirassa sätkällä vuonna -87 ja muistan matkan olleen melko pitkän. Lisäksi sieltä täytyy tulla takaisinkin. Isoja kommelluksia ei ollut, jos ei lasketa sitä, että Bordeauxin kohdalla syttyi virtalukkoon menevä johto käryämään. Oli + johto tarttunut metalliin ja jouduin uusimaan toistakymmentä metriä sähköjohtoa. Oli varman ankarin vesisade koko matkalla, kun vaihtelimme johtoja. Vaikeusastetta lisäsi se, että sätkässä oli Visan kone elektroniikalla. Olin satavarma, että musta laatikko oli kärähtänyt - mutta onneksi ei. Pitkään harkitsimme tapaa matkustaa tämänvuotiseen Portugalin maailmankokoukseen.

 

Keväällä juttelimme Mian ja Markun kanssa lähdöstä etelään lentokoneella. Ei muuta kuin lippuja tilaamaan ja vuokra-autoa varaamaan. Mia sai hoidettua meille apartementon ties mistä. Varmaan jostain etelä rannikolta. 

LAUANTAI 22.7.

Aamulla lähdimme kohti Helsinki-Vantaan lentoasemaa lämpötilan ollessa vaivaiset 9 astetta. Jätimme automme tuttuun tapaamme Vantaan Jumbon viidennen kerroksen parkkiin ja kuljetimme matkalaukkumme kolmanteen kerrokseen, josta Go Parkingin auto kuljetti meidät lentoasemalle muutamassa minuutissa. Puolentoista viikon parkki kuljetuksineen maksoi 55€. 

Koska olimme lentoasemmalla hyvissä ajoin, eikä matkakumppaneitamme näkynyt, siirryimme nauttimaan aamun ensimmäiset kahvit klo kahdeksalta. Mia ja Markku saapuivat ennen puolta yhdeksää, jonka jälkeen aloitimme tsekkaussekoilun, joka lopulta päättyi toivomallamme tavalla. Epäilimme, että joudumme maksamaan suurista laukuistamme ekstraa, koska joskus on ollut näin. Laukut solahtivat hihnalle ilman lisämaksua laputettuamme ne. 

Mietin, että lentäen matkanteko oli tosi edullista. Neljältä hengeltä edestakaiset lennot maksoivat noin 260 €/hlö. Sätkällä ei olisi sillä hinnalla päässyt edes Saksaan, jos lasketaan laiva- ja lauttaliput hintaan mukaan. 

Turvatarkastus oli naurettavan helppo ja pian olimmekin alueella, josta ei ollut paluuta. Tunnin lennon jälkeen suoritimme välilaskun Tukholman Arlandan kentälle. Sen piti kestää neljä tuntia, mutta odotusaika venähti yli viiteen tuntiin. Ehdimme käydä Irlantilaisessa krouvissa nauttimassa oluet ja ribsit shipseillä ja naiset nauttivat kumpikin erilaiset kasvisannokset. 

Koneemme oli Airbus A340-300 ja oli suurin kone jolla olin lentänyt. Matka sujui mukavasti kavereiden kanssa jutellessa ja monitorista lentoreittiämme seuraten. Reilun tunnin lennon jälkeen meille kaikille matkustajille tarjottiin juustorieskat, kahvit ja mehut. Lensimme noin reilun 800 km:n nopeudella keskimäärin yhdessätoista kilometrissä -55:n asteen pakkasessa. Lentomatkaa kertyi reilut 3000 km. Matka Arlandasta Malagaan kesti reilut 4 tuntia. Onneksi Norwegianissa penkkien välit olivat tällä kertaa riittävän suuret, ettei tarvinnut jalkoja lepuuttaa käytävällä. Meitä matkustajia oli kaikkiaan neljättäsataa. 

Noin iltakahdeksalta laskeuduimme Malagan lentokentälle muutamalla voimakkaalla pompulla. Osa porukasta taputti ja hurrasi kuin ennenvanhaan Keihäsmatkojen Espanjan reissuilla. Ilakoivat saattoivat olla  ruotsalaisia, jotka osoittivat olevansa hengissä. Ajallaan saimme matkalaukkumme ja astelimme ulos, jossa huoneistomme vuokraaja suomalainen Nina meitä jo odottelikin. Oletimme yöpyvämme Malagassa, mutta pikkuhiljaa asia selvisi, että kohteemme oli Costa del Solin aurinkorannikolla noin 15 km länteen lentokentästä. Bemarilla ajoimme kohti Benalmádenaa, jossa apartementomme pimeänä odottikin.

Saimme hyviä vinkkejä tulevasta oleskelustamme ja käytännön vinkkejä liikkumisesta. Lisäksi meitä varoitettiin hullusta liikenteestä. Apartementomme hyväksi havaittuamme liukenimme kylän yöhön. Pääkadun varrelta löysimme mainion pikku ravintolan, jossa viihdyimme yli puolen yön. Nautimme Markun kanssa Entrecôten ja likat pizzan ja Caesarsalaatin. Kyyppäri oli mukava ja antoi meille miehille niskahieronnan, josta naiset olivat hieman ihmeissään, ja lisäksi saimme neljännen vinipullon ilmaiseksi. 

SUNNUNTAI 23.7.

Aamuyhdeksältä siirryimme iltaiseen ravintolaan, jossa iltainen tarjoilijamme oli hieman ryytynyt. Oli ollut kait töissä klo kolmeen saakka. Nautimme Markun kanssa englantilaisen aamiaisen pekonilla, makkaralla ja pavuilla sekä muilla lisäkkeillä ja likat jonkin lihattoman vaihtoehdon. Maksettuamme aamiaisemme lähdimme kävelemään kohti rantaa, jossa olikin paljon nähtävää rihkamakauppojen muodossa. Ranta oli rakennettu täyteen erilaisia rakennuksia kuin suoraan Marokosta. Turistit tuntuivat viihtyvän. Mekin viihdyimme mm. huurteisen oluen merkeissä.

Siesta-aikaan siirryimme apartementoomme nauttimaan hieman Mian laittamaa evästä, jotka olimme hankkineet paikallisesta supermarchesta. Juustoa, corisho-makkaraa, leipää ja olutta. Tämän jälkeen siirryimme siestalle tunniksi, ehkä pariksi. 

Illan hieman jäähtyessä lähdimme takaisin rantaan nauttimaan ilta-apetta. Papukaijat, eli Espanjan varikset lentelivät varsin lähellä ja joka palmussa näytti niillä olevan pesä. 

                                 Mia banaanivarkaissa

Argentilaisessa ravintolassa nautimme hyvää ruokaa. Pia ja Mia nauttivat kasvispaellat, Markku makkaralautasen ja minä herkullisen pihvin valkosipulikastikkeella.

Illan viiletessä siirryimme apartementomme pihalle nauttimaan Lambruscon poreilevaa punaviiniä, jota olimme hankkineet muutaman pullon lähikaupasta pilkkahinnalla. Minä ja Markku nautimme Negrita rommia. Seurasimme kiinnostuneina pienehkön lohikäärmeen, eli gekkon hidasta liikkumista talomme seinässä. Sillä taitaa olla varsin tahmeat tassut, sillä se saattoi kävellä pääkin alaspäin. Suuret sirkat pitivät melkoista ääntä, kunnes yhtäkkiä lopettivat ilta kymmenen aikoihin ääntelyn kuin yhteisestä sopimuksesta.

MAANANTAI 24.7.

Aamulla suihkun jälkeen lähdimme kylän kahvilaan aamiaiselle. Tämän jälkeen siirryimme vuokraemäntämme Ninan toimistoon, jotta saisimme jonkun espanjaa osaavaan muuttamaan vuokraamamme auton noudon rautatieasemalta lentoasemalle, sillä lentoasema oli lähempänä ja helpompi tavoittaa. Meitä auttoi mukavan oloinen ja hyvin espanjaa taitava suomalainen herrasmies, joka junaili meille auton lentoasemalle.

Olimme päättäneet lähteä iltapäivällä purjeveneellä katselemaan Välimerta. Maksoimme pääsymaksumme ja jäimme odottelemaan matkamme alkamista. Taisimme maistella hieman oluttakin kuumimpaan helteeseen. Veneemme lähti, ja meitä oli kahden miehistön jäsenen lisäksi vain me. Oli siis luksusmatka. 

                                 Välimerta risteilemässä

Ajoimme melko kauas rannasta ja saimme juotavaksemme lasin sangriaa. Tarkoituksenamme oli nähdä myös delfiinejä, mutta niitä emme nähneet. Meille tarjottiin mahdollisuutta uida veneen ulkopuolella ja kalastaa, mutta kiitimme tarjoukseta ja nautimme vain merelläolosta ja lempeistä tuulista.

Maissa Pia kävi senegalilaisella naisella teettämässä vasemmalle puolelle hiuspunokset. Kävimme supermarchessa ostamassa aamuevästä, sekä viiniä ja olutta. Illalla ysin pintaan lähdimme kylille etsimään ruokapaikkoja. Sellainen löytyikin eräästä TexMex-ravintolan katuterassilta, jossa toisella silmällä saatoimme tarkkailla HD-telkkarista Norjan ja Tanskan välistä naisten jalkapallo-ottelua ja toisella silmällä muita turisteja ja heidän oivalluksiaan.

Nautiskelin Chili con carnen ja annos oli senverran tuhti, että osa ruuasta piti jättää lautaselle. Ruokailun jälkeen tepastelimme asumuksellemme.

TIISTAI 25.7.

Laitoin kellon soimaan puoli kahdeksaksi, mutta puhelimen muistiin oli jäänyt 6.20 herätysaika, jolloin nousin ylös. Kävin suihkussa ja muut olivat pystyssä puoli kasin kieppeissä. Naiset jäivät kämpille laittamaan asuntoa järjestykseen ja pakkaamaan.

Läheiseltä taksiasemalta nappasimme pirssin ja reilussa kahdessakymmenessä minuutissa olimme Markun kanssa Malagan lentoasemalla autovuokraamossa hakemassa Berlingoa tai vastaavaa. Paperit allekirjoitettuani saimme Berlingoa vastaavan auton, joka osoittautui Seat Ibitsaksi, jota pahasti pelkäsin jo kotisuomessa.

Läksimme ajamaan Benalmádenaan, jossa likat jo odottelivat. Olin ottanut oman navigaattorini matkalle mukaan. Se toimi melko hyvänä oppaana läpi matkamme. Vartissa pääsimme harrastamaan kovakattoilua -ja jouseilua. Laite oli varsinainen rynkytin. Olimme talvella päättäneet käydä katselemassa Gibraltaria ja sen rantakallioita. Sinne oli matkaa reilut 100 km.

Puoliltapäivin saavuimme tullialueelle ja pitkän ja kuuman jonottelun jälkeen saavuimme Gibraltarin kylälle. Saimme pitkän etsiskelyn jälkeen itsellemme tai oikeasti hyrskyttimellemme parkkipaikan - kylän ainoan vapaan. Koska oli lounasaika, menimme irlantilaiseen pubiin nauttimaan cheddarilla ja baconilla terästetyn hampurilaisen, jossa oli 250 gramman pihvi. Täällä kelpasivat myös eurot puntien joukossa. Saatoimme nauttia myös pitkän oluen. Helle oli melko ankaraa Celsiusten lähennellessä neljääkymmentä. 

 

Täältä kävelimme Botaaniseen puutarhaan katsomaan kasveja ja erilaisia eläimiä. Oli myös mahdollisuus matkata köysiradalla Gibraltarin kallion huipulle, mutta jonot hisseihin oli liian pitkät. Kaupunki, joka oli kopio jostain Englantilaisesta kaupungista, oli tukossa myös Espanjaan päin. Jonot olivat valtaisia, johtuen autojen määristä ja peri-englantilaisista kaistajärjestelyistä vaikka ajoimme koko ajan oikella puolella.

 

Kaikesta huolimatta pääsimme seuraavaan yöpymiskohteeseemme, joka oli Sevilla, jonka parturia emme kuitenkaan missään onnistuneet näkemään vaikka Sevillan Oopperan ohi kävelimmekin. 

                                                 Sevillaa

                                     Huoneemme eteinen

Hotellillemme saavuttuamme emme olleet uskoa silmiämme, sillä hotellimme näytti tosi tyylikkäältä. Sisäänkirjoittautumisen jälkeen totesimme marmorilattiallisten sviittiemme olevan tosi suuria, siistejä ja tyylikkäitä. Meillä oli suuri olohuone ja makuuhuone. Hintaa huoneistolle tuli peräti 50,50 €. Hotellilta kävelimme etsimään juomakauppaa, jonka löysimmekin pienen etsimisen jälkeen. Seuraavaksi löysimme ruokapaikan, jossa henkilökunta ei ollut kovinkaan englanninkielen taitoista. Saimme kuitenkin meille hyvät ruoka-annokset ja olutta sekä punaviiniä.

Illalla istuimme vielä Mian ja Markun huoneessa keskustelemassa ja nauttimassa viiniä. Huoneessamme oli ilmastointi toiminnassa ja aamuseitsemältä Pia otti avainkortin pois pidikkeestään, jotta saimme huoneemme hieman lämpimämmäksi. Säädöt olivat jääneet 15 asteeseen.

KESKIVIIKKO 26.7.

Aamuyhdeksältä olimme sopineet olevamme aamiaisravintolassa, jossa olikin sangen hyvä valikoima erilaisia ruokatarpeita. Aamiaisemme kesti liki tunnin ja kympin kieppeillä lähdimme ajamaan kohti Sevillan keskustaa. Parkkihalli oli ainoa vaihtoehto, sillä Sevillan keskusta on paljolti kävelyaluetta. Siellä katselimme vanhoja rakennuksia sekä sisältä että ulkoa. Kävimme merimuseossa ja Guadalquivir-joen reunustaa kävelimme tovin, kunnes menimme jäähdyttelemään itseämme isoon tuomiokirkkoon, sekä härkätaisteluareenan eteiseen.

Sevilla on Andalusian maakunnan pääkaupunki ja siellä asuu noin 700 000 ihmistä. Andalusia on alue, jossa kasvatetaan härkätaisteluun käytettäviä härkiä ja näytti muutenkin olevan maan vilja-aitta suuresta kuivuudesta huolimatta. 

 

Kahden kieppeissä lähdimme ajamaan kohti Algarven maakuntaa ja Portimãoa, jonne oli matkaa noin 260 km. Portimãossa oli seuraava yöpaikkamme. Navigaattorini ei millään löytänyt majapaikkaamme. Golfhotellista Pia ja Markku kävivät kysymässä uusia koordinaatteja majapaikkaamme. Lopulta löysimme hostellimme ja vierestä löysimme parkkitalon, jonne jätimme luunmurskaajan yöksi. Pois silmistä on poissa mielestä.

Saimme komeat huoneet noin kahdenkymmenen neliön parvekkeilla. Illalla nautimme vierekkäisillä parvekkeilla viiniä ja Sangriaa, jota olimme hankkineet vastapäisen Spar-kaupan kätköistä. Iltakymmenen kieppeissä kävelimme viereiseen ravintolaan, jossa Markun kanssa nautimme Rumpsteakit, eli naudanlihaa ja perunamuusia, ja naiset ottivat vegeomeletit. Juomana ainakin pullollinen roséviiniä. 

                                        Siestarentoilua

Pienen rannallakävelyn jälkeen pääsimme parvekkeillemme parantamaan maailmaa. Yö oli levoton, kuten rantakohteissa tapaa ollakin. Jumputus kesti aamuviiteen. Tulihan siinä jonkinaikaa torkahdeltua. Olisin laittanut korvatulpat, jos olisin jaksanut nousta sängystä.

TORSTAI 27.7.

Aamiaisella nautimme läheisessä ravintolassa jo perinteiseksi muodostuneen omeletti/english breakfastin. Tällä kertaa ateria oli yllättävän hyvä ja edullinen. Tarjoilijatyttö oli tosi miellyttävä ja nopea. Meiltä aamiainen neljältä alle 20€.

 

Pakkailun jälkeen suuntasimme matkamme kohti Setubalia ja sen Ibishotellia. Ibishotellit tuntuvat olevan samalla huonekonseptilla kaikkialla. Osa porukasta kävi altaalla uimassa. Minä olen jo aikoinaan riisunut norpan pukuni ja toisekseen olen uimamaisteri, joten ei minun tarvitse osoittaa uimataitoani. Samoin auringossa lekottelu ei kuulu parhaisiin ominaisuuksiini.

Hotelliltamme ajoin meidät alle kymmenessä minuutissa kaupungin keskustaan, koska pyynöistämme huolimatta emme saaneet taksia paikalle. Historiallisessa keskustassa kävimme nauttimassa varjoisalla sisäpihalla pientä purtavaa ja juotavaa. Yritimme lisäksi päästä 1200-luvulta olevaan kirkkoon, mutta se pysyi kiinni. Sitävastoin pääsimme tutustumaan Setubalin pieneen, mutta kauniiseen merimuseoon. Setubalin kuuluisaa pyykkäriä emme nähneet. Iltamyöhällä nautimme ruokaa hotellin ravintolassa ja painuimme yöpuulle.

PERJANTAI 28.7.

Aamulla otimmme suunnan jälleen kohti pohjoista ja Ericeiraa. Jossain näkyi metsäpalon savuja, mutta emme joutuneet niiden lähelle. Lissabonin 17 kilometriä pitkää Vasco da Gaman pitkää siltaa ajaessamme saatoimme havaita, että Lissabon on suuri ja kaunis miljoonakaupunki. Joka puolella oli suuria talorykelmiä. Kaupunki vaikutti sangen vauraalta. Lopulta pääsimme Ericeiraan ja löysimme viihtyisän yöpymispaikkamme meren rannasta.

Ilmoittauduimme hotelliin ja jatkoimme autolla matkaamme kohti maailmankokouspaikkaa. Jätimme auton parkkiin pienen kiertelyn jälkeen rannalle ja menimme tapahtumaportille hakemaan itsellemme rannekkeet, jolla pääsimme sekä leiriin, että yleiselle alueelle. Hieman outo systeemi, mutta kaikkihan tarvitsevat rahaa. 

Kävimme katsomassa leiripaikkoja ja tapasimme muutamia tuttuja. Juhla-alueella näimme myös lisää tuttuja, nautimme erilaisia tarjoiluja, sillä tulevat maailmankokous kandidaatit olivat kärkkäitä voitelemaan ihmisiä. Kävin lisäksi ostamassa ennakkoilmoittautumislipun Kroatiaan vuodelle 2019. Ostimme lisäksi meille Portugalin hupparit mahdollista viileää iltaa vastaan. 


 

Illansuussa tulimme kaupunkiin ja kävimme suositussa intialaisessa ravintolassa. Söin jotain Tikka masalaa. Tikka oli sangen maukasta. Vanhasta kaupungista kävelimme Pian kanssa kahdestaan takaisi leiriin, sillä Mia ja Markku halusivat tutustua paremmin kaupunkiin. Meillä oli kahden kilometrin kävely leiriin. Mahtavaa ja varsin nopeaa auringonlaskua kuvatessamme tapasimme Räsäsen Mikon perheineen.

Tallustelimme hetken yhtämatkaa, mutta he eivät olleet tulossa leiriin. Kahdestaan astelimme kuuntelemaan neljän vuoden päästä olevan maailmankokousisännän äänestyksen tuloksia. Illan aikana Kroatia esitteli itseään ja vuoden -21 äänestyksen voittajaksi melko suurella äänten enemmistöllä tuli odotetusti Sveitsi.

Iltaa istuimme pöydässä, jossa oli paljon tuttuja suomalaisia. Ostimme kaksi pulloa viiniä. Toisen valkoista ja toisen punaista. Pöydässä ne osoittautuivat kummatkin punaisiksi. Mieliväriäni. Pöydässämme pullot aikoinaan tyhjenivät ja lähdimme puolilta öin kävellen takaisin majapaikkaamme.

LAUANTAI 29.7.

Aamulla söimme aamiaisemme parvekkeella seuraten mahtavia tyrskyjä hieman koleammassa aamussa ja sumussa. Aamiainen oli hintansa arvoinen, eli melko vaatimaton, mutta riitävä.

Kymmeneltä naiset lähtivät kaupungille ja me Markun kanssa kävellen kohti leiriä. Ihailimme meren pauhua ja Atlantin sangen pitkiä vaahtopäisiä aaltoja. Tyrskyt löivät varsin voimakkaasti rantakallioihin ja aallonmurtajaan.

Leirissä kävin ostamassa pieniä sätkän varaosia, joita saattoi lentokoneessa kuljettaa. Joskus yhden jälkeen menimme bussipysäkille huomataksemme bussin huristavan ohitsemme. No ei muuta kuin kävelemään kohti kaupunkia. Läheltä keskustaa löysimme pienen ravintolan, jossa saatoimme nauttia lounaan pienen kujan varressa. 

                                 Mustekalaa n. 400 g.

Naisilla oli paikalliset fish and shipsit, Markulla stroganoffia ja katkarapuja ja minulla kokonainen noin 400 grammainen mustekala. Lonkeroiden imukupit tuntuivat suussa hieman kummallisilta, mutta ateria oli sangen maittava. Siivitin syötävää tummalla baijerilaisella ipalla. 

Kävimme huoneessamme vaihtamassa hieman lämpimämpää mukaamme, sillä lähdimme Pian kanssa jälleen kohti maailmankokouspaikkaa kävellen. Etsimme hieman toisen reitin, sillä tunsimme paikkoja jo kohtuullisesti. Meillä oli tarkoituksenamme olla pelipaikalla klo 18.00 jolloin Superfinn-kokous oli alkava. 

Paikalla olikin jo melkoisesti porukkaa. Tuttuja ja vähemmän tuttuja. Jukka ja kaverinsa vastasivat musiikista ja jonkin ajan kuluttua pöytämme oli täynnään erilaisia juomia. Rumpalilla oli bassorumpuna musta iso muovinen matkalaukku, jolla tarpeiston saattoi siirtää aikanaan pois. 

 

Kun oli sopiva aika, aloin rakentaa riittijuomaa ihmisten mukanaan tuomista juomista. Oli olutta, puna - ja valkoviiniä, slivovitsiä, rommia ja muita mahdollisia herkkuja. Sain tehtyä noin neljän litran ämpärillisen juomaa. Välillä oli juomaa maistettava, ettei siitä tulisi liian hyvää. Ihmiset seisoivat puolikaaressa seuraamassa juomasekoituksen valmistumista ja lopulta saimme Kivisen Piikun kanssa aloittaa tumman vihreän juoman annostelun. 

Kuvia otettiin ja liki 40 henkilöä odotteli jännittyneenä oman kuppinsa saantia. Musiikki soi taustalla ja uteliaita ulkopuolisia kävi tarkastelemassa tilannetta. Jukan ja Päivin standyn viereinen myyjä ei ollut saanut paljoakaan käytettyjä B 15 ja kaminan osia myytyä, mutta meidän saapuessamme paikalle alkoi kauppa käydä.

Paikalle saapui myös Lontoolainen Geof, jonka tapasimme aikoinaan vuonna 1984 Ruotsin Jokkmokissa Ruotsalaisten järjestämän Polarraidin yhteydessä. Hän oli kysynyt Jukalta ja Päiviltä, josko olisin sattumoisin paikalla. Sittemmin vierailimme heidän luonaan Lontoon Wimbledonissa ja lupasimme tavata seuraavan kerran kahden vuoden päästä Kroatiassa. Hänen kanssaan oli hieman hankalaa keskustella pitkästä aikaa. Hän puhui leveää cocneytä.

Illalla leirissä tapasimme vielä paljon tuttuja niin Suomesta kuin ulkomailtakin. Puolenyön aikoihin läksimme kävelemään tuttua 2,5 km reittiä Seven Maresin yöpymispaikkaamme, joka oli jo hiljentynyt lepoon. 

SUNNUNTAI 30.7.

Seuraava aamu eli sunnuntai oli pilvinen, mutta lämmin. Aamiaisen jälkeen siirsimme tavaramme autoon ja lähdimme kohti Euroopan läntisintä pistettä Cabo da Rocaa.

Sumu oli melkoinen, joten merta emme nähneet, mutta olimme meren ehtineet nähdä jo monesti aiemmin retkemme aikana. Lisäksi vuonna 1987 sain diplomin käynnistäni paikalla. Matkalla Volvon katumaasturi oli törmännyt kiviaitaan ja ottanut siitä pompun vastakkaiseen aitaan. Auto oli täynnä turvatyynyjä.

Palatessamme paikalle majakalta, oli saapunut pelastushenkilökuntaa. Moottoripyöräilijät ajoivat tolkutonta vauhtia ja ohittelivat jopa mäen nyppylöillä ja mutkissa. Santa Mariaan luotettiin tolkuttomasti.

Capo da Rocalta ajoimme kohti Lissabonin vanhaa kaupunkia. Sieltä ajoimme Floreskadulle, josta olin varannut 280 vuotta vanhasta talosta meille huoneet. Huoneet löytyivät kolmannesta kerroksesta. Huoneemme oli pieni ja ilman ikkunoita. Ainoastaan katonrajassa olevasta luukusta tuli valoa ja sekin käytävältä. Vessat olivat käytävillä, mutta kaikkeen tottuu. Toisaalta aamiaishuone vaikutti aivan mahtavalta.

 


Saimme varattua hotellin edustajan kautta itsellemme illallisen Luson fadoklubilta. Fadoklubi oli lähellä noin 400 metrin päässä majapaikastamme. Kuuntelimme erilaisia esittäjiä suurella mielenkiinnolla. Ruokamme oli kallista ja annokset olivat pieniä, eli ruoka täytti kaikki àlacarte-ruokailun vaatimukset. 

 

Täältä jatkoimme Brasialais-tyyppiseen baariin, jossa saimme itsellemme hauskan tarjoilijan. Hän käveli melko ilmavalla tyylillä. Osa porukasta epäili hänen olevan maistissa. Yksi epäili hänen olevan vain erilainen nuori tai jollain muulla tavoin erikoinen. Hän kaatoi Markulle brandyä pieneen jalalliseen lasiin aivan piripintaan. Minun korkeaan lasiin oli laitettu jäitä ja hän kaatoi viskiä myös piripintaan ja nauroi päälle. Juotuamme juomamme, saimme vielä toiset latingit. Naiset joivat Portviiniä kun tiesivät, että sitä pitää nauttia Portugalissa. Illalla kävelimme raahustaen läheiseen hotelliimme puisia mustia portaita. Kolmas kerros oli samalla korkeudella kuin Suomessa viides.

MAANANTAI 31.7.

Aamulla suihkun jälkeen siirryimme aamiaishuoneeseemme, jossa portsari teki meille aamiaisen. Siinä oli kahvia, mehua, paahtoleipää, kinkkua, juustoa ja melonia, kakkuja ja ananasta, sekä omelettia. Sangen hyvä kattaus. 

 

Aamiaisen nautittuamme lähdimme metroasemalle ostamaan ratikkalippuja. Hyppäsimme linjan 28 museoratikkaan, jossa Mia ja Markku jäivät aikanaan pois ja me lähdimme Pian kanssa kävelemään kohti paria kirkkoa ja puistoa. Aina välillä hyppäsimme ratikkaan, joka oli poikkeuksetta aivan täynnä. Kävimme Lissabonin itäpäässä nauttimassa ananasmeloni-annokset tummien poikien työntökärrystä. Samalla reissulla kävimme tutustumassa kaakelikauppoihin. Oluttakin oli tarjolla eräässä keskiaikaistyyppisessä kapakassa. Emme yrittäneet enää ratikkaan vaan siirryimme kävelemään. Päivän aikana tuli käveltyä helteessä noin 15 km.

 

Kotitanhuville päästyämme menimme jälleen brasialaisravintolaan, jossa tarjoilija oli vaihtunut. Hän kertoi, että nyt on hänen ensimmäinen päivänsä, joten kertokaa kun on sopivasti juomaa lasissa. Minä kuulin, että hän sanoi hänellä olevan birthday ja Pia kuuli firstday. 

 

 

Onnittelin häntä ja olin hämilläni, joten lasini tuli liki täyteen. Onneksi blandista mahtui noin sentin verran. Pitkän etsiskelyn jälkeen löysimme tavaratalon josta sain hankittua Amalia Rodriguesin ja Marizan CD levyt.


Illalla lähdimme Mian ja Markun kanssa pieneen kuppilaan nauttimaan iltaruuasta. Portugalissa ei kertaakaan onnistunut laskun jakaminen kahteen osaan pariskunnittain. Tälläkin kertaa tämä pyyntö aiheutti suurta hämmennystä. Lopulta saimme laskumme jaettua, mutta päätimme ettemme jälkiruokaa täällä nauti. Jälleen käyskentelimme kohti brassiravintolaa. Tarjoilijat olivat vaihtuneet ja nautimme vain normaalit annokset. Takaisin hotelliin ja yöpuulle.

TIISTAI 1.8.

Aamulla klo 07.00 herätys, pesulle ja aamiaiselle. Hieman klo kahdeksan jälkeen kävelimme Markun kanssa parkkihalliin, jossa rynkytin odotteli. Vuorokauden lasku oli noin 14€.

Melko pian olimme hotellilla hakemassa Miaa ja Piaa. Lähdimme ajamaan kohti Lissabonin lyhyempää siltaa. Matkaa Benalmádenaan tuli 690 km. Osan matkaa oli maksullisia moottoriteitä. Maisemissa vilisti suuria oliivipeltoja ja paikoin varsin kuivia ja ruskettuneita laidunpeltoja. Riberat eli joet olivat liki kokonaan kuivuneet ja suurissa joissa oli vain paikoin vettä.

Espanjan puolella keskikaistoilla oli suuria määriä punaisia ja valkoisia kukkapensaita kymmeniä, ellei satoja kilometrejä. Onneksemme ilmanvaihto toimi ensiluokkaisesti, jotta saatoimme matkata pitkän matkamme ilman turhia pysähdyksiä. Saavuimme majapaikkaamme noin klo 18.00 aikaan.

Espanjassa ja Portugalissa on tunnin aikaero, joten hävisimme tunnin saavuttuamme kotiin. Istuimme tovin puutarhassa nauttien vilpeästä oluesta ja Lambruscosta. Illan pimetessä suuntasimme määrätietoisen kulkumme kohti Benalmádenan keskustaan ja ravintolaa, jossa nautimme riemukkaan ensimmäisen iltamme tänne saavuttuamme. Markun kanssa nautimme wrapit, jossa oli vihanneksia ja lihaa sopivasti. Likoilla oli vihanneskeitot. Ruokajuomana punaviiniä ja jälkiruokana todella iso lasi viskiä ja Markulla lasillinen brandyä.

KESKIVIIKKO 2.8.

Lämpimän yön jälkeen suihkuun ja kahdestaan Markun kanssa viemään vuokra-autoa takaisin lentoasemalle. Matka kesti reilun vartin ja luovutus tapahtui nopeasti ja mutkattomasti. Lentoasemalla kävimme tarkastamassa seuraavan päivän lentoterminaalin ja buukkauspaikan. Lentokentältä otimme taksin ja noin reilun 10 km:n matka maksoi 17 €. Illalla istuimme iltaa pihalla ja joskus klo 21.n aikoihin käyskentelimme sivukadulle illalliselle. Olimme hieman ylenkatsoneet paikkaa sen sijainnin ulkoisen muotonsa takia. Nyt nähtiin, ettei ihmisen pidä olla epäluuloinen, vaan astuimme sisään. 

Vastaamme asteli reipas nuorukainen, joka puhui hyvää englantia. Hän oli sangen palvelualtis henkilö. Markku nautti köyhän miehen perunat, eli siivutettuja perunoita ja kapeita pihvinpaloja. Minä tilasin spaghetin jauhelihakastikkeella  ja Mialla oli lautasellinen Caesar salaattia ja Pialla Pizza Margaretha. Jälkiruokana minulla ja Markulla oli kahvi brandyllä ja naiset tilasivat jäätelöannokset. Edullinen ja hyvä ruoka kaikkineen. Muut jäivät istumaan pihalle, mutta minä siirryin yöpuulle.

TORSTAI 3.8.

Aamulla 6.30 soi herätys ja kaikki vuorollaan pesulle. Aamiaista ei syönyt muut kuin Markku. Siivosimme huoneemme ja jäimme odottelemaan meidän kuljettajaa, sillä huoneemme vuokrannut Nina oli luvannut heittää meidät lentoasemalle. Olimme kentällä jo klo kahdeksalta, joten meillä oli hyvää aikaa koneeseemme joka oli lähtevä klo 9.40.

Kone lähti parikymmentä minuuttia myöhässä Malagan lentoasemalta. Sää oli kirkas ja maata näkyi harvojen pilvien välistä aina Ranskaan asti. Noin tunnin lennon jälkeen meille tarjoiltiin maksullinen ruoka ja juoma. Markun kanssa nautimme melko hyvän jauhelihapihvin muusilla ja Heineken oluella. Mia söi kreikkalaisen salaatin ja Pia ei halunnut syödä mitään. Kone oli aivan täynnä, joten reput piti säilyttää jalkojen välissä. Jalkojen sijoittelu meikäläisellä oli melko hankalaa. Lentoaika oli arvioitu 4h 15 minuutiksi ja olimmekin kentällä klo 15.50.

Matkatavaroita saimme odottaa pitkään ja Go Parkingin kyydissä pääsimme kauppakeskus Jumbon katolle, jossa automme jo intoa puhkuen odottelikin. Markulla ja Mialla oli oma kyyti.

Me Pian kanssa kävimme kaupassa ostamassa ruokaa, sillä varastomme olivat tyhjentyneet ennen retkeämme. Illalla söimme kreikkalaista salaattia ja hedelmäkoktailia.


Yhteenveto:

-Kaikkiaan ajoimme autollamme noin 1800 km.

-Autoparkki Jumbossa 27,50,- /hlö

-Edestakaiset lennot Helsinki - Malaga - Helsinki maksoi 267,-/hlö,

auton vuokra oli 77,50,-/hlö.

Bensaa meni n. 300 l, joten bensasta maksoimme n. 112,-/hlö.

-Hotelliemme hinnat vaihtelivat 40,- - 60,-/hlö/yö. eli koko ajalta 310,- Osaan sisältyi aamiainen osaan ei. Kallein aamiainen taisi liikkua 7,- kieppeillä.

-Benalmádenan apartemento maksoi 1,5 vkon ajalta 80,-/hlö. Hyvä sijoitus, sillä palattuamme Portugalista meillä oli tuttu kämppä odottamassa ja saatoimme varastoida kämpillemme tavaroita, joita emme Portugalissa tarvinneet.

Kustannukset 1,5 vkon reissusta oli ilman ruokaa ja juomaa 873,-/hlö. Eli melko edullista, sillä lennot, ja auton olin varannut jo lokakuussa ja ne oli etukäteen maksetut.

Vain hotellit, ruuat, juomat, bensa ja moottoritiemaksut maksettiin paikan päällä.


Havannoi Henkka

 


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

5:th RAID LAPONIE Nyytiset 2/94 ELI SAATTUE MUURMANSKIIN -94

Retki Lontooseen

KUUSAMON KITROEN KÄPPÄILY heinäkuu 1978

Reissu Kreikan maailmankokoukseen heinäkuu -99

LAPIN KULTAA

Kroatiaan 2019

Englannin kautta Belgian maailmankokoukseen -81

Retkeilyä myöhäissyksyisessä Euroopassa

Kevättä etsimässä Belgiasta