VUOTENI HUPIMESTARINA Nyytiset 7/94


Pyynöistä huolimatta päätin kirjoittaa toimistani Killan Hupimestarina.

Aloitin hommani Leinosen Jaken jälkeen vuoden -85 alussa. Vuoden -84 syyskokous pidettiin Hämeessä Lappilan Lappilinnassa. Kannatukseni kokouksessa oli yksimielinen – seikka, joka on tuttu kaikissa kokouksissa. Silloin ei tarvitse itse asettua ehdolle. Hommista en tiennyt mitään, mutta meikäläistä kun ei pikkujutut peloita, – päätin yrittää.

Uutena vuotena -84 kävimme ruotsalaisten talvi Polar Raidilla uudestaan tutustumassa Nordkappiin. Kävimme Leinosen Jaken ja Matti Tepon kanssa samalla rättärillä aivan ylhäällä Nordkapp Hallenilla. Mukanamme oli matkan järjestäjät ja kolme espanjalaista lehtimiestä. Retki oli sangen liukas ja myrskyisä. Vietimme huipulla muutaman hetken shampanjaa juoden ja raketteja lennätellen. Lumimyrskyn yllättäessä palasimme takaisin Honningsvågiin, jossa yövyimme. Olihan jännä mutta hauska retki. Menimme ylös vuonna vuonna -84 ja palasimme vuonna -85.

ENSIMMÄINEN VUOSI

Talvella 85 kävimme Kiellatuvalla pitämässä vanhojen konkareiden kokousta. Paikalla oli ex Oltermanni Jaska Nieminen vaimoineen, ex Kiltakapteeni Wilckénin Roope poikineen, ja allekirjoittanut perheineen. Jaska saapui Mazdalla, minä BX:llä ja Roope sätkällä. Roope oli tosin tullut junalla Rovaniemelle sakka. Helsinkiin päin ajaessani ajattelin, että olisi hauska lähteä kotoa vaikka Utsjoelle vain kahvit juomaan ja tulla takaisin.

Tästä lähti liikkeelle ajatus Hupimestarin Hullutuksesta.

Heinäkuussa -85 järjestin retken Englantiin maailmankokoukseen. Kiersimme liki koko Britanniaan Skotlantia ja Walesia unohtamatta. Meitä oli kait 12 ajoneuvoa ympäri Suomea.

Matkamuistona toimme Suomeen Young Regin. Hän oli tällöin jo yli kuudenkymmenen vuoden ikäinen. Hän viihtyi Suomessa yli kuukauden eri kiltalaisten luona.

TOINEN VUOSI

Helmikuussa -86 järjestimme Leinosen Jaken ja ja Isomäen Jukan kanssa ensimmäisen Raid Laponien, joka suuntautui Nordkappiin. Matkaan osallistui 12 kuljinta. Kaukaisin osallistuja oli Portugalin José. Porukkaa oli myös Englannista ja Belgiasta. Huipulle pääsimme Naton lumikissoilla, sillä paikka paikoin lunta oli jopa neljäkin metriä.

Joulukuun alussa kävimme viemässä ensimmäiset avustuserämme Sallaan. Ensimmäinen avustuserä käsitti kolme settiä vuodevaatteita. Tätä perinnettä olemme jatkaneet näihin päiviin saakka ja seuraava yritys on jälleen joulukuun alussa.

KOLMAS VUOSI

Kesäkuussa -86 järjestyi ensimmäinen Hupimestarin Hullutus, johon osallistui yhdeksän autokuntaa. Itse päätin myös osallistua, jotta saisin jonkinlaisen kuvan kisasta. Kumppaninani toimi vanttera ystäväni Heikki Bitter, jonka olen tuntenut jo parikymmentä vuotta. Meillä meni muuten hyvin, mutta kone alkoi mädäntyä matkalla. Parhaan kilpailjaparin keskinopeus oli n. 96 km/h:ssa. Ja joku väittää, että sätkät ovat tien tukkeena.

Heinäkuussa teimme matkaa Portugaliin. Pääporukkamme lähti keulavisiirillä varustetulla MS Pomeranilla. Ajoimme Puolasta entiseen DDR:ään, jossa ei ollut juuri mitään näkemistä. Varsinkaan transit tietä ajaen. Jatkoimme Länsi Saksan kautta Luxemburgiin ja sieltä Pariisiin, jossa pääsimme osallistumaan 2CV:n puolesta mielenosoitukseen. Kumppaninani oli Tervasmäen Antti. Meitä oli kaikkiaan 13 sätkää ympäri maailmaa, jotka osallistuimme tapahtumaan, joka päättyi Citroënin pääkonttoriin. Apumiehillä oli oman maan suuri lippu hulmuamassa sivuikkunasta.

Ranskasta jatkoimme Espanjaan ja Portugaliin. Pidimme siellä kaukaisimman Raadin kokouksen – ilman kilometrikorvauksia. Levitimme huhua maailmankokouksesta Suomessa.

Syksyllä vietimme 25- vuotisjuhlamööttiä. Se pidettiin M/S Wellamolla. Laivamöötti oli ensimmäinen ja monen mielestä mieleenjäävin, sillä tästä möötistä ei kukaan lähtenyt kesken kaiken pois. Joulukuussa kävimme jälleen Sallassa, jossa nautimme perinteisen poronkäristyksen. Pakkasta oli -30 ja sätkä laitettiin käyntiin kuumalla vesiämpärillisellä. En suosittele tätä kikkaa lyhyille matkoilla, sillä koneen takapään stefa saattaa vaurioitua.

NELJÄS VUOSI

Helmikuussa -88 järjestimme 2. Raid Laponien Muurmanskiin. Järjestelyt olivat hankalat, mutta mielenkiintoiset, sillä porukkaamme kuului Nato maiden henkilöitä, joiden ei millään pitänyt päästä Muurmanskin kaupunkiin sotilas-poliittisen tilanteen vuoksi.

Matkan jälkeen Neuvostoliiton Suomen konsulaatti sai Moskovasta nuhteet ylitettyään valtuutensa päästämällä meidät näin arkaluontoiseen sotilaskohteeseen.

Kesäkuussa pidettiin pois toinen Hupimestarin hullutus. Olimme Maakaasu Penan kanssa asemamiehinä. Porukka lähti Rantasalmen Mualaismetkuiluista. Kävivät mm. Norjan Kirkenesissä. Bitterin Hessu oli kaverinsa kanssa kirkon aidalla tarpeillaan, kun paikallinen sotilassoittokunta tuli ja töräytteli torvillaan oikein kunnolla. Hessu totesi kaverilleen, että ”Kaikki se Henkka on ottanut huomioon”. Että soittokunta kun he saapuivat Kirkkoniemeen. Kävimme Pentin kanssa viemässä miehittämättömän RT- kilven Angelin kylään Inariin ja suruksemme ei kukaan ollut sitä löytynyt. Ajoimme turhaan 1600 kilometriä.

Heinäkuussa kävimme Isomäen Jukan kanssa Itävallassa ja Unkarissa ja kävimme lähellä Ptuj:ta, sillä olimme Mariborissa syömässä itsemme liki kipeäksi 4:n hengen ”nationalplätteä”. Adrianmeressäkin tuli pulahdettua Balatonjärveä unohtamatta. Poikani Mattikin oli matkassa mukanamme. Wienin kohdalla havaitsimme, että laivamme lähtisi Travemündesta seuraavana iltapäivänä, joten ei muuta kuin autobaanalle ja 1300 km rikkaampana olimme satamassa klo 4 yöllä. Laiva lähtisi Trelleborgiin.

Helsinkiin saavuttuamme satamassa odotteli Lehtikunnaksen Päivi, joka tahtoi tietenkin tuliaisia. Muistimme Päivin vasta Tukholmassa, joten hankimme Päiville näyttävän näköisen Tukholman matkamuistoviirin Pressbyrån kioskista.

Päivin ilme oli näkemisen arvoinen. Hänen silmistään kuulsi syvä luottamus ja usko poikiin, jotka muistivat täyttää velvollisuutensa.

Rajatreffeistä emme jääneet tietenkään pois, sillä ne ovat olleet sangen hauskoja tapahtumia. Niissä on tullut käytyä liki tauotta vuodesta -77 lähtien.

VIIDES VUOSI

Vuoden -89 maailmankokoukseen ajoimme jälleen Puolan kautta. Kävimme myös Tsekeissä ja Unkarissa. Osa porukastamme ehti käydä myös Lichtensteinissä. Maailmankokous pidettiin pois Orleanssissa. Oli kuivaa ja suihkuista sekä vessoista oli pulaa. Normandiakin tuli nähtyä.

Sallaan vietiin talvella 10 sarjaa makuuvaatteita. Kylmää oli tälläkin kertaa. Pakkanen heilahteli -30 asteen pinnassa. Paluumatkalla oikaisimme Wilckenin Roopen kanssa Tukholman kautta Turkuun, kun saimme 2 vapaalippua Siljalle.

KUUDES VUOSI

Toukokuussa -90 pidettiin Rajatreffi Nauvossa, jossa oli suuri määrä osallistujia kaikista Pohjoismaasta. Keli oli hieno ja ohjelma toimi. Lehmäkin kävi saunassa. Se oli savustettu lehmänpuolikas, joka lämmitettiin saunanlauteilla syöntikuntoon. Ruotsalaiset halusivat saunaan, jolloin saatoin sanoa: Sinne vaan jos ei lehmä haittaa.

Neljäs Hupimestarin Hullutus ajettiin kesäkuussa. Kisaan osallistui täysverinen naispari. Kangasalalaiset Pirkko Kivinen ja Ulla Ahtokivi ajoivat urheasti perille.

Heinäkuussa kävimme poikani Matin ja Savolaisen Pentin kanssa Berliinin muuria kaatamassa ja Dresdeniä ihmettelemässä.

Prahassa tutustuimme ”Keine Problemiin,” -kämppärin pitäjään, jolta hoitui kaikki bensasta lähtien. Praha on kaupunki, johon kannataa ja pitää tutustua. Tsekkoslovakiasta jatkoimme Balaton järven yli Harkanyyn, josta monilla kiltalaisella on hyviä muistoja. Tässä kylpyläkaupungissa vietimme kolme hauskaa päivää. Jatkoimme kohti länttä ja Itävaltaa. Matin toivomuksesta päätimme käydä kuitenkin uimassa ja päädyimme maauimalaan, jossa kaikilla oli kumiset uimalakit päässään. Tiesin unkarilaiset hyviksi vesipallon pelaajiksi, mutta en arvannut heitä näin innokkaiksi, kunnes meidät käskettiin ylös altaasta ja käskettiin laittaa uimalakit päähän. No menee se uinti näinkin.

Itävaltaan saavuttuamme tapasimme Horstin, erään Superfinn-ystävistäni. Kävimme paikallisessa nauttimassa Sveitsinleikkeen – Itävallassa kun olimme.

Seuraavana päivänä lähdimme Horstin tallille, jossa hänelle oli valmistunut 720 -kuutioinen sätkän kone. Päätin kokeilla kyseistä laitetta. Muutaman tunnin kuluttua minulla oli isompi kone ja vanha kone takaluukussa.

Pakattuamme sätkämme taiten, päätimme lähteä kokeilemaan koneen nousukykyä Grossclocnerille, jossa pääsee 2500:n metriin. Kone vei meidät upeasti perille, mutta alastulo olikin hankalampaa, sillä jarrupalani olivat kuluneet ja pahimmissa mutkissa minun piti pumpata jopa 13 kertaa jarrupoljinta ennenkuin jarrut vaikuttivat. Oli hieman jännää.

Jatkoimme matkaamme Zell am Seen kautta Müncheniin, jossa maksoin Horstille koneen hinnan. Kävimme samalla reissulla Dachaun keskitysleirillä.

Syksyllä jälleen mööttäiltiin ja joulun alla kävimme jälleen Sallassa. Haaparannassa propelli rikkoontui ja ajoimme iltapimeällä parkeilla Uumajaan ja laivalla Vaasaan ja Jukalle ja Päiville yöksi. Jukalta saimme propellin särkyneen tilalle.

SEITSEMÄS VUOSI

Keväällä kävimme Rajatreffissä Norjan Haldenissa. Arpajaisissa voitin autostereot ja hallitunkin. Viides ja viimeinen Hupimestarin Hullutus ajettiin kesäkuussa ja voiton hoiti kotiin Bitterin Hessu.

Heinäkuussa oli jälleen matkakohteena maailmankokous. Tällä kertaa Sveitsin Hasslital. Ruotsin Trelleborgista menimme laivalla Sassnitsiin, josta Berliiniin. Pari yötä itäisessä Berliinissä ja jälleen kohti etelää.

Tulimme Prahaan päivän liian aikaisin. Osa kiltalaisista oli saanut yöpymispaikan, mutta sitten kämppäri oli täyttynyt. Saapuessani ”Keine Problem” ilmoitti, että kämppäri oli täynnä. Vastasin hänelle,- ei huolta, järkkää meille vielä viisi autopaikkaa. Saimmekin paikat, vaikka ainakin yksi hollantilainen asuntoauto sai lähteä siitä huolimatta, että oli tullut ennen meitä. Voi tätä maailman pahuutta. Prahassa kävimme tutustumassa Vanhaan kaupunkiin, Kaarlen siltaan ja Ú Flekuun, vanhaan olutkapakkaan, joka on perustettu vuonna 1499.

Jatkoimme Prahasta Brnon ja Bratislavan kautta -yllätys – yllätys Harkanyyn. Täällä on kiltalainen tuntenut itsensä aina kaivatuksi ja toivotuksi. Uima-altaiden veden lämpötila on vaihdellut 19:sta 38 asteeseen rikkikylpyjä unohtamatta. Paikka on suositeltava vaikka Ptuj:n käynnin yhteydessä. Harkanystä ajoimme tietysti Graziin ja sieltä jälleen Lichtensteiniin. Kyseinen maa hoidettiinkin varttitunnissa ja oltiinkin Sveitsin Churissa. Ilmoitin tovereille, että kannattaa mennä viimeistään klo 23 nukkumaan, vaikka matkaa Haslitaliin oli vain 180 km. Minulle naurettiin, mutta totuus on, että tätä matkaa teimme noin 8 tuntia ylös ja alas.

Leirimme sijaitsi 1900 ja 2200 metrin välissä. Kylmää oli kuin Jäämeren rannalla ja eräänä aamuna teltta oli paksun lumen peitossa.

Telttakeppejä oli turha käyttää, sillä missään ei ollut kiinteä maata. Leirialue oli vain pelkkää karkeaa soraa. Isot pääkallon kokoiset kivet olivat arvossaan, sillä niihin saattoi kiinnittää teltanarut. Teltan alle kannatti laittaa makuualustamuovia tai vastaavaa, sillä soralla oli taipumus rikkoa teltan muovipohja.

Pienenä uutisena Haslitalissa olleille voidaan kertoa, että kyseistä paikkaa ei ole enää jäljellä, sillä alueella ollut asevarasto räjähti muistaakseni syksyllä -92 ja seitsemän sotilasta sai surmansa vuoren rinteiden luhistuessa laaksoon.

Joulukuussa kävin hoitamassa Sallan keikkani poikani Matin kanssa kahden. Sallan Salmivaarassa Mustosen perhe piti meitä jälleen hyvänä. Haparannassa suoriuduimme traditionaalisista voi ostoksistamme melko nopeasti. Päivin lihavartaat Vaasan Palosaaaressa jaksoivat lämmittää mieltä ja kupua. Samalla retkellä kävimme Jokioisilla Mari Linjamaan ja Ismo Saarisen luona.

KAHDEKSAS VUOSI

Kesällä -92 vietimme Rajatreffiä Tanskan Skitrupissa. Siellä soitti Rättäririiviöistäkin tuttu Jouni Aavaluoma Hectorin kappaleen ”Juodaan viinaa” encoreina ainakin 10 kertaa ja me suomalaiset lauloimme muiden mukana. Tanskalaiset tykkäsivät erityisesti kyseisestä laulusta.

Heinäkuussa kävimme Nurmeksessa harjoittelemassa 10-kokousta. Sunnuntaina läksimme Matin kanssa kohti Berliiniä, koska meillä oli Rannan Eeron ja Savolaisen Pentin jengin kanssa trffit itäisen Berliinin Ostensee kämppärillä tiistai – iltana. Jossain Jönköpingin korkeudella kysyin Matin mielipidettä siitä, että ajammeko suoraan Berliiniin, vai jäämmeö Ruotsiin yöpymään. Matin mielestä se oli ihan sama, joten ajoimme perille.

Ketään tuttuja ei näkynyt kämppärillä, vaikka he olivat lähteneet Puolan kautta kaksi päivää aiemmin kuin me. Nukuimme kahdestaan sätkässä portilla. Aamulla panimme teltan pystyyn. Porukat saapuivat päivän aikana paikalle ja voi sitä riemun määrää.

Pentti porukoineen lähti parin päivän päästä kohti Suomea ja meidän porukka lähti Prahaan tutustumaan sen vanhaan kulttuuriin. Parin päivän päästä päätimme käväistä Romaniassa, jonne oli matkaa vain 700 km. Eksyttiin vahingossa Serbiaan. Päästyämme takaisin Unkarin puolelle, kajahti koneestani kampi. Jouduimme matkatovreidemme Maaritin ja Maken hinaukseen, jota kesti noin 400 km. Hinaaja oli muuten hyvä, mutta kävi hieman lämpöisenä. Meidän kaksi hinausköyttämme olivat lyhentynyt kahdeksalla solmulla. Wienissä saimme Günther Jungin kaverilta koneen, jonka maksoimme vasta Nurmeksessa.

En tunne Wienistä juuri muuta kuin yhden huoltoaseman ja lähiön parkkikatoksen, jossa vaihdoimme koneen. Vietimme erilaisten vaiheiden jälkeen 2CV- miittinkiä Tsekkien Ranassa, josta Rannan porukka lähti kohti Unkaria. Me läksimme Ammi ja Ramppa Yrjölän sekä Heikkilän Ninan ja Ollin kanssa kohti Plzeniä. Erottuamme edellisistä, päätimme Matin kanssa käydä vielä Pohjois Hollannissa t´Warissa hankkimassa varaosia. Tanskaan saavuttuamme vietimme hauskaa synttäri-iltaa Kööpenhaminassa Rita ja Preben Petersenin luona. Joulukuussa kävimme jälleen Sallassa Matin kanssa 10 vuodevaatesarjaa mukanamme.

YHDEKSÄS VUOSI

Kevään -93 alussa vietimme Rajatreffiä Ruotsin Törnissä lähellä Göteborgia. Osallistuimme maitten väliseen viestiin, jonka olisimme voittaneet, jollei ruotsalaiset olisi voittaneet.

Kesäkuussa kävimme Penan ST:ssä harjoittelemassa osaa kympikokouksen pidettävistä kisoista. Heinäkuussa kolme viikkoa ennen Kymppiä kävimme jälleen Nurmeksen Hyvärilässä. Taisi olla minulle 6. kerta.

Itse 10. Maailmankokous alkoi ryhmämme osalta maanantaina 24.7. Ryhmämme teki opasteita, tekstejä, pystytteli taidenäyttelyä ja harjoitteli biisejä ála Rättäririiviöt. Minulla oli jopa teippileikkuri ja useita teippirullia mukanani.

Torstaista sunnuntaihin ohjelma toimi kuin junan vessa. Muutkin ryhmät toimivat aivan uskomattoman hyvin. Minulle kävi ensimmäisen maailmankokouksen järjestelyihin osallistuneet Teemu Eerola ja Rauli Rautanen kehumessa tapahtumaamme.

Hollannin kerhon presidentti tuli sanomaan: ”Teitte tosi paskan tempun meille, sillä nyt meille tuli paineita”.

Maanantai aamuna me olimme lähdössä Nordkappiin. En lainkaan muistanut, että olin lupautunut vetämään noin 50:n sätkän ja kaminan kolonnaa Nordkappiin itärajaa nuollen. Karalaxin kämppäriltä päätimme ajaa Nordkappiin samalla sätkällä Halosen Kari, Matti ja minä. Olin Nurmeksen tapahtuman johdosta tosi väsynyt, mutta luvattu, mikä luvattu. Tutustuimme sotapaikkoihin, erämaihin ja lakkasoihin. Viikon kesti matka Nordkappiin ja kahdessa päivässä olimme takaisin Helsingissä.

Syksyllä viettelimme Mööttiä Valkeakosken Waltikassa ja joulun alla veimme jälleen kiltalaisten terveiset Sallaan.

KYMMENES VUOSI

Raid Laponie suuntautui tällä kertaa Murmanskiin ja retkeemme osallistui 25 sätkää. Matka oli mielenkiintoinen pakkasineen ja lumimyrskyineen. Hauskana yksityiskohtana mainittakoon Ranskalaisen Sergén mielipide Murmanskista ja hotelli Arcticasta. ”Jos minulle olisi kerrottu, että olemme Murmanskissa vain yhden yön, en olisi lähtenyt , mutta kun olen viettänyt yhden yön täällä, lähden mielelläni takaisin Suomeen.

Kesällä järjestimme 25. Rajatreffin Taivassalon Tippsundissa. Juhlat olivat hauskat, vaikka yhtään ulkomaalaista ei ollut mukana.

Syyskuussa vietimme 32. Mööttiä hotelli Rantasipissä Suomen Vorssasa. Arvoja anottiin ja myönnettiin, vaikkei sekoilultakaan vältytty.

Syyskuussa vaihtui Hupimestari Mika Utriaiseksi.

Tätä tarinaa en olisi kirjoittanut, ellen olisi lähtenyt kyläilemään Saarisen Marin ja Ismon luokse Jokioisiin. Ismo kertoi, että seuraavaan Nyytisiin on tulossa vain kuusi sivua. Lupasin auttaa noin kolmella sivulla, joten kärsikää.

Henkka - se Hupimestari vuonna 1994


 

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

5:th RAID LAPONIE Nyytiset 2/94 ELI SAATTUE MUURMANSKIIN

KUUSAMON KITROEN KÄPPÄILY

LAPIN KULTAA

Retki Lontooseen

Retkeilyä myöhäissyksyisessä Euroopassa

Kevättä etsimässä Belgiasta

OPERAATIO SALLAN KERÄYSTILI

1st RAID LAPONIE winter 86 Nyytiset 2/86

TANSKAN MAASSA VAIN VÄHÄN MÄTÄÄ