Minilomalla Suomessa -18

Tänä vuonna meillä ei yhteistä lomaa ollut kuin yksi viikko, joten piti jo keväällä miettiä miten sen voisi viettää tehokkaasti ja nimenomaan Suomessa. Koska ajankohta oli jo keväällä tiedossa, varasin reitille osuvat hotellit. Tähtiä piti olla kolme tai enemmän, sillä olimme saaneet rahaa kerättyä talven aikana. Kavereiden nurkkiin emme halunneet mennä.

Perjantaina 28.7. Olimme jo edellisiltana keränneet tavarat eteisen lattialle, jotka aamupäivällä pakkasin Dyaneen. Pia pääsi neljältä töistä, jolloin lähdimme ajamaan kohti Pohjois-Karjalaa. Sää oli tuulista ja sateista ja kylmeni mitä lähemmäs pohjoista saavuimme. Karvion kanavan Nesteellä tankkasimme ja ostimme maukasta maustelimppua.

Liperin kohdalla lämpötila oli 6,4 astetta - tosin vielä plussan puolella.

Viiden tunnin ajelun jälkeen saavuimme vanhaan kunnon Varparantaan, jossa jo tuttuja olikin paljon paikalla. Väki oli enimmäkseen tuvassa juttelemassa ja lämmittelemässä sateensuojassa. Saimme kahvia ja karjalanpiirakkaa tervetuliaisiksi. Jatkoimme mökissämme juttelua kavereittemme Penan ja Salmen kanssa pitkälle iltaan.

Tänään 5 h 5 min ja 433 km.

Lauantai 29.7. Aamupalan jälkeen alkoi kisailu Kontiolahdella. Sinne ajoimme Kuopion Jossun kanssa, joka oli lupautunut kartturikseni Pian alettua muiden naisten kanssa rakentamaan killan tilkkusätkää.

Päästyämme Kontiolahdelle, selvisi, että kisailu tapahtuisi kävelleen ja suksilla. Lämpötila oli edelleen kylmää ja tuulista, mutta onneksi ei satanut. Meille kuskeille jaettiin b-luokan vanerista tehdyt sukset, misukan sisärenkaasta veistetyt siteet ja vihreästä narusta leikatut narunpätkät, joiden tuli toimia sauvoina. Saimme lisäksi Kontiolahden kartan, josta kaikki tärkeä tieto mm. rakennuksista oli poistettu. Ainoa rasti, jossa suksia oikeasti tarvittiin, oli Usin rasti, jossa piti hiihtää urheilukentällä mahdollisimman nopeasti kiemurtelevaa latua banaani haarojen välissä. Minulla hiihdon tuoksinassa katkesi toinen suksi. Suksistani muodostui näinollen vanhanajan lyly ja kalhu.

Kerroin kisan puolivälissä Jossulle, että tämä kisa menee meiltä täysin penkin alle, mutta savolaislikka loi hyvää fiilinkiä sanomalla, ettei meillä niin huonosti mene. Ihmettelin yltiöoptimismia, joka lopulta osoittautui oikeaksi. Olimme lopulta kolmansia.

Maalissa nautimme herkullisen lounaan, jota oli kaikille riittävästi.

Lauantai-iltana oli arpajaiset, jossa onnistuin voittamaan mahdottoman kasan kamaa. Tein voitoista kolme muovikassia tavaroista, joille minulla ei ollut käyttöä. Niitä oli mm. Golfpallosetti, golffaustarvikkeita, viinintestaustarvikkeita, sekä liian pieniä T-paitoja. Annoin tuotteet järjestäjille, jotta muillakin olisi mahdollisuus voittaa palkintoja. Lisäksi voitin 12 Kekkosta. Pahalle haisevia hajustimia. Kivisen Piiku ei niistä ollut kuullutkaan, joten annoin ne hänelle. Taitavat nyt haista Kangasalan kaatopaikalla.

Viimeisenä sain tavaraa arpajaislaatikon muodossa, johon hyppäsi vielä Toppo Koponen, toinen meklareista. Heitin arpaliput roskikseen ja Topon lattialle.

Hauskan illan jälkeen mökkiin ja ansaituille unille.

Sunnuntai 30.7. Aamiaisen jälkeen mökin siivoilua ja pakkaamista. Jäähyväisten jälkeen kohti Joensuuta ja Botaniaa katsomaan kasveja ja perhosia. Hieno paikka, jossa oli mukava käydä. Lukuisia eksoottisia kasveja ja yhdellä osastolla runsaasti kauniita perhosia.

Motonetti oli ehtinyt aueta, josta ostin hieman tarveaineita pientä huoltoa varten.

Joensuusta ajoimme aurinkoiseen, mutta vielä viileään Liperiin, jossa kävimme pitseriassa syömässä. Ruokailun jälkeen kävelimme hautausmaan kautta kirkkoon, jossa konfirmaatio oli juuri loppunut. Hautausmaa on melkoinen arkisto. Samaa sukua haudattu suunnilleen samaan paikkaan ja määrätyt suvut ovat vallanneet alueita ympäri Suomea. Varsinainen historian kirja.

Pääsimme kirkossa käymään urkuparvella, josta oli hyvät näkymät koko kirkkosaliin. Kirkko oli pitäjän asukasmäärään nähden melko suuri. Kävimme totuttuun tapaan vielä S-Marketista, josta ostimme parin päivän ruuat. Siihen kuului mm. karjalanpiirakoita Sorsan leipomosta ja tietysti Karjala olutta - Karjalassa kun oltiin.

Ajoimme mökille, Illalla joimme viiniä ja katsoimme MM-jalkapalloa Pian taskutelkkarista.

Aamulla joimme kahvit, söimme maustelimppua ja lämmitimme karjalanpiirakat sekä nautimme hiljaisuudesta. Aamupäivällä korjasin Dyanen katon tuuliohjainta silikonilla, jonka olin ostanut edellisenä aamuna Joensuusta. Garfieldissä on peppureppu, josta johtuen takaluukku on vinossa asennossa. Koska katon ja takaluukun raosta valuisi vettä, olen asentanut punaisen kernimuovisen tuuliohjaimen, joka estää veden valumisen takaluukun reunasta sisälle.

Lisäksi kaivoin liiteristä Husqvarnan raivaussahan. Laitoin tuoretta bensaa koneeseen. Lopulta sain moottorin käyntiin, mutta päätin hankkia laitteeseen uuden kaasarin kalvon. Kokeileminen jatkuu ensi kesänä.

Tiistai 3.7. Aamulla siivosimme jälkemme, kuten kuuluukin. Saunalta tyhjensin vedet ja pienen jälkikatselmuksen jälkeen lukitsimme mökin ja kävimme naapurissa Pian tätiä vielä tervehtimässä. Jäähyväisten jälkeen lähdimme ajamaan Liperin ja Joensuun kautta kohti itää. Olin suunnitellut päivämatkat kohtuullisiksi. Ensimmäinen poikkeama oli, kun päätin kurvata Joensuusta Jerusalemiin. Siellä ei ollut kertakaikkiaan mitään. Ei kerrassaan mitään. Raskas sade hämärsi hieman näkyvyyttä, mutta eipähän sorateillä pölissyt.

Pikkuteitä kurvasimme Ilomantsiin ja Parppeinvaaralle. Kauniille vaaralle, josta näkyy kauas horisonttiin. Karjalan laulumailla oli useita rakennuksia ja Parppeinpirtissä nautimme kahvit ja vatruskat. Vatruskan riisi oli mielestäni liian irtonaista ja melko mausteetonta. Hyvää kuitenkin, vaikka riisiin olisin keskittynyt enemmän. Munavoi pelasti makua hieman. Runonlaulajan pirtissä kuuntelimme hieman kanteleen soittoa ja tutustuimme ketuista kertovaan laajaan näyttelyyn.

Koska olimme perjantaina tankanneet Karvion kanavalla, olimme pakotetut tankkaamaan Ilomantsin TB:llä. Tankkiin menikin noin 25 litraa. Onneksi varatankki oli täynnä.

Jatkoimme matkaamme kohti sateista Juukaa ja saavuimme Kolille. Tie oli mutkainen ja jyrkkä, mutta ykkösellä pääsimme yläparkkipaikalle. Havaitsin, että bensakorkki oli jäänyt Ilomantsiin. Lentänyt takaluukun päältä paikalliseen maaperään.

Onneksi meillä oli kauppaan vietäviä tyhjiä olutpurkkeja. Itäisessä Saksassa valmistetusta Darguneer Pilsener purkista valmistui oiva bensakorkki. Apuna valkoista jesaria ja nippuside. Varsin toimiva ratkaisu. Kolin huipulla melkoinen sumu ja tihkusade, joten maisemia oli melko turha katsella. Menimme kuitenkin hissillä niin ylös kuin pääsimme. Talvella oli puita vaurioittanut tykkylumi, joten monesta puusta oli latva hajonnut ja katkennut. Hieman lohdutonta katseltavaa.

Lopulta ymmärsimme lähteä alas sumuiselta huipulta. Kakkosella laskeuduimme takaisin isolle tielle. Sitä pikkuhiljaa Nunnauunin ja Tulikiviuunien tekopaikkojen ohi kohti pohjoista. Olin varannut Sotkamosta hotelli Tuliketusta huoneen. Koska meillä oli hyvää aikaa, kiertelimme Vuokattia ja Sotkamoa ja päädyimme syömään Sotkamon Messi nimisessä ravintolassa. Hyvä nimi näin jalkapallon MM kisojen aikaan.

Nautimme kumpikin hampurilaisateriat. Minulle ranskanperunat ja Pialla bataattia. Oluttakin joimme lasilliset. Ravintolan maksettuamme, siirryimme katselemaan kylää ennenkuin siirryimme hotelliin.

Tulikettu on vanha hotelli ja sitä ei ole kunnostettu moneen vuoteen. Lisäksi talossa oli henkilökuntaa minimimäärä. Huoneen tsekattuamme siirryimme Hiukan stadionille, joka on Sotkamon Jymyn kotistadion. Istuimme katsomassa, kun nuoret harjoittelivat ja chillailivat. Stadionilla on varmaan hyvä fiilis, kun se on täynnä. Jatkoimme kauniiseen kangasmetsään. Hiukan ranta oli komeaa vanhaa kangasmetsää. Teimme kohtuullisen lenkin ympäristössä.

Olimme ajaneet tänään 471 km.

Huoneessamme katselimme hetken jalkapalloa. Yritin nukahtaa, mutta käytävällä oli melua ja taisin nukahtaa vasta klo yhden jälkeen.

Keskiviikko 4.7. Aamiainen oli hyvä, tai ainakin se oli minun mieleeni. Paljon eri vaihtoehtoja. Puuroa, kinkkua, juustoa ja hedelmiä kalaa unohtamatta.

Koska olimme jo ennen aamiaista pakanneet, kannoimme tavaramme sätkään ja irtauduimme Sotkamosta.

Hotelliasumisessa on puolensa. Pääsee heti lähtemään ilman teltan purkua ja kuivattelua eikä vessoissa ja suihkuissa ole jonoja.

Ajoimme 29 tielle kohti itää ja käännyimme Iivantiiran kautta kohti Ala-Vuokkia, missä sijaitsee K-Kauppa, jossa myydään ruokatarpeiden lisäksi viihde-elektroniikkaa. Tuotteissa on kahdet hinnat meille muille ja erikseen Taxfree hinnat. Olen käynyt kaksi kertaa aiemmin kaupassa ja aina ihmetellyt runsasta tavaravalikoimaa.

Kaupalta jatkoimme itärajaa nuollen Raatteentielle ja Raatteen porttiin. Se on joka kerta vaikuttava paikka, vaikka olen siellä kolme kertaa aiemmin käynyt. Se on muistomerkki talvisodan ihmeelle. 105 kunniamme päivää. Siellä herää kiitollisuus isiemme töille. Vaatimattomilla välineillä mahtavaa idänjättiä vastaan taisteltiin kylmässä ja puutteellisilla varusteilla. Raatteen motti on legenda Suomen ja maailmansotahistoriassa. Venäläiset tulivat motoroiduilla ajoneuvoilla katkaisemaan Suomea, siinä onnistumatta. Raatteen tiellä on lukuisia venäläisten ja ukranalaisten hautapaikkoja.

Kävimme Ämmänsaaressa tankkaamassa ja aivan varuilta Alkossa. Tämän jälkeen jälleen kohti itää. Suomussalmen kirkolta kaunista vaaramaisemaa halkovaa mäkistä, mutta suoraa tietä kohti pohjoista. Juntusrannassa kävimme kiertämässä, mutta Iki-Kiannon perillisiä emme tavanneet. Poroja alkoi näkyä enenevässä määrin.

Hossan lomakeskuksessa kävimme syömässä herkulliset munakkaat. Munakasta odotellessani rakensin sähköt jääkaapille. Otin jääkaapin virrat parkkivalon johdosta. Eli ajaessa jääkaappi toimii ja muuten ei. Kävimme erikseen Hossan matkailukeskuksessa katselemassa ja ihmettelemässä kuvia kalliomaalauksista ja koillismaan nähtävyyksistä. Jatkoimme 7 km karkeakuvioista kivistä soratietä matkaamme Julmalle Ölkylle.

Koska venettä ei ollut rannassa, eikä sen moottorin ääntä kuulunut, päätimme lähteä kävellen kiertämään Ölkkyä. Pari kilometriä tosi hankalassa maastossa riitti meille tällä kertaa. Jäätelöä nauttiessamme kysyimme Ölkyn lipunmyyjältä Taivalkoskelle johtavasta tiestä. Olisiko se huonompi kuin Hossan ja Ölkyn välinen tie, - väitti olevan. Lähdimme kuitenkin ajamaan ns. huonompaa tietä. Se oli huono tie maavarattomille autoille, mutta meillä ei ollut hätää, kun muisti ohittaa maakivet, pahimmat juurakot ja kuopat. Lopulta pääsimme asfalttitielle, josta jatkoimme Taivalkoskelle ja sen Jalavan kauppaa.

Kutsun sitä kollegani Helgen mukaan Helgenkaupaksi. Siellä on pussihousuista ja sarkatakeista kaikkeen menneeseen mailmaan viittaavaa. Kun olin ostanut sieltä ruotsalaisen Pinewood-ruutupaidan, lähdimme poroja väistellen kohti Iso-Syötettä ja hotellia, jossa vietimme viime möötin. Oli siinä kapuamista Syötteen huipulle. Eihän mäki ole korkea, mutta juuri kun sai vauhdin päälle, tuli jyrkkä mutka ja vauhti hyytyi.

Saimme huoneemme, jota jäimme ihmettelemään. Oli annettu kait arkkitehdille vapaat kädet. Huone oli tosi hieno, mutta muutamia outoja ratkaisuja oli syntynyt. Sisään astuttaessa vasemmalle puolelle jäi ovi, jonka avattuaan valot syttyivät koppiin ja avautui kahvin tai teen keittopiste. Telkkarin kaukosäädin löytyi pöydältä, mutta telkkaria ei missään. Lopulta se löytyi messinkisten kehysten ja peitelasin sisältä seinään upotettuna. Sitä ei voinut katsoa sulkematta verhoja. Niin voimakas oli lasin heijastus. Ja toisaalta täällä ei tullut pimeää koko yönä.

Vessa oli hieno ja siisti. Siinä oli lasi-ikkuna. Joten näkymät olivat sängystä kumpaankin suuntaan. Niin vessaan kuin ikkunasta erämaahan. Lisäksi suihkuun meno oli hieman outoa, sillä toinen lasiovi aukesi sisään ja toinen ulos.

Kun olimme oppineet kaikki krumeluurit, siirryimme oluelle ja tarkastelemaan ruokalistaa. Oluena saimme mainion Hartwallin Classic vehnäoluen. Ruuaksi tilasin porosalaatin ja Pia korvasienikeiton.

Huoneessa katselimme taas jalkapalloa minkä heijastuksilta näimme.

Tänään ajoimme kaikkiaan 357 km ja patikoimme reilut 4 km, mutta 14 kerrosta. Osin nelivedolla.

Torstai 5.7. Aamiainen oli varsin hyvä, mutta melko tavanomainen. Kaikkea löytyi, mutta ei mitään yllätyksiä.

Lähdimme Syötteen huikeista maisemista käänteisessä järjestyksessä kohti Ranuaa, jossa oli seuraava tankkauspaikkamme. Nippuside auki puukolla, tankkaus ja uusi nippuside. Pia luki karttakirjaa ja löysi Ranuan jälkeen tien, joka johti pienempää tietä Keminmaalle soidensuojelualueen kautta. Se kääntyi Alakärpän kohdalta oikealle, ohitti todella suuret suot kummallakin puolella tietä ja toi lopulta Keminmaalle.

Keminmaalta ajoimme Tornion kautta Haaparantaan. Kävimme Coopissa ostamassa leipää, marmeladia, tryffelipateeta ja vanhaa juustoa. Kassiimme matkasi myös suklaata, kookospalloja ja kahvia. Pia meni kävellen Systembolagetiin ostamaan viiniä ja minun tarkoituksena oli tulla Dyanella perässä, mutta virtalukko ei suostunut toimimaan.

Kävelin siis Systembolagetiin ja ostin punaviiniä pakkauksen ja 12 Sofiero olutta. Viinit ja oluet ovat hieman halvempia Ruotsissa kuin Suomessa. Lastattuamme juomat, otin kuskin istuimen alla olevasta muovikorista tosi vanhan virtalukon, jonka sain asennettua. Ainoa vika oli, ettei systeemi palauttanut, eli palautusjousi oli poikki. Sain pelin käyntiin ja etsimme käsiimme Ruotsalaisen Helgenkaupan, jonne yritimme jo talviraidin aikana, mutta se on vain kesäisin auki. Juttelimme aikamme myyjän kanssa, mutta emme löytäneet mitään kiinnostavaa. Keskustelu aloitettiin Ruotsin kielellä ja lopetettiin Suomeksi.

Systembolagetin kupeesta löysimme thairuokalan, Gob´s thairestaurangin, johon astuimme sisään. Porukkaa oli paljon. Niin suomalaisia kuin ruotsalaisia. Ruoka oli tosi hyvää, mutta susheihin en kajonnut. On liian japanilaista minun makuuni. Olen aikoinaan niitä syönyt wasabin kanssa, mutta en niistä liiemmin ole lämmennyt. Ruokailun jälkeen sai pakastimesta hakea jäätelöä ja lisukkeeksi suklaakastiketta.

Koska olimme Haaparannassa, päätimme ajaa Kukkolaforssille jonne oli matkaa vain 20 km. Katselimme aikamme koskea, jossa veden pinta oli melko matalalla. Nyt ei siian lippoaminen tainnut onnistua. Rannalta näimme Suomen puolelle, jossa liehui Suomen lippu ja palasimme jälleen kohti Haaparantaa, jonne oli matkaa edelleen samat 20 km.

Kävimme vielä Haaparannassa katsomassa minulle kenkiä, mutta en niitä löytänyt. Oli vain siroja popoja. Siispä jatkoimme kohti Oulua. Matkalla oli runsaasti kameratolppia, mutta navigaattorini osasi niistä varoittaa.

Lapland hotellista Kirkkokadulta saimme hienon huoneen, jonne kannoimme jääkaappimme hurisemaan. Dyanen ajoin kellarin parkkiin muitten mersujen joukkoon.

Tutustuimme viereiseen Oulun Tumiokirkkoon, jonka on suunnittellut Carl Ludvig Engel. Kirkko on valmistunut vuonna 1777 ja on vaalean keltainen väriltään. Kirkko paloi v. 1822, mutta rakennettiin uudelleen entistä ehompaan kuntoon. Kirkko tuntui pienemmältä kuin Liperin kirkko. Kellot kumisivat säännöllisin välein, mutta ei onneksi yöllä, tai emme ääntä kuulleet.

Täältä jatkoimme torille katsomaan kansainvälisiä markkinoita. Samaa tavaraa näytti olevan kuin muillakin kansainvälisillä markkinoilla. Torin kupeesta löysimme Balkanilaisen Olimpia nimisen ravintolan, jossa nautimme maittavan illallisen. Tosin oli jäädä syömättä, kun kaksi kertaa tarjoilija tuli kertomaan, että tilaamaamme ruokaa emme saaneet. No söimme mitä söimme ja huuhtelimme ruuan Efes oluella, tuolla jaloimmalla tuotteella, jota Turkki on maailmalle tarjonnut.

Kiertelimme Rotuaarilla, Pakkahuoneenkadulla ja muilla keskustan kaduilla. Nautimme vielä jäätelöt ja lähdimme huoneeseemme. Jalkapalloa - ei mitään muuta.

Päivälle saimme taitettua 363 km

Perjantai 5.6. Aamiainen oli matkamme monipuolisin. Tarjolla oli kaikkea samaa kuin muissakin hotelleissa, paitsi että täällä oli mustaa makkaraa ja kuusenkerkkäkuohuviiniä pienestä saviruukusta.

Aamiaisen jälkeen kävimme vielä kerran torilla, mutta sen kierrettyämme palasimme hotelille ja haimme Gardfieldin tallista ja lähdimme ajamaan kohti kasitietä. Ennen Liminkaa oli tietyö ja kahdeksankympin alue. Olin ennen tietyöaluetta ohittanut autojen kuljetusrekan. Tästäkö kimmastuneena rekka ohitti meidät tietyöalueella tuntuvalla ylinopeudella. Kun tietyöalue loppui ja alkoi satasen rajoitus, ohitin rekan jälleen. Se otti kuljetusauton kuljettajan kunnialle ja hän päästi mustat savut päällemme. Teiden ritari. Tervehdin häntä avoimen sätkän katon kautta yhdellä sormella. Sillä keskimmäisellä.

Limingassa suoritimme jälleen nippusidetankkauksen ja jatkoimme kasitielle. Ihmettelin kun kaikki ajoivat satasen alueella kahdeksaakymppiä. No, ohitustarpeita oli melkoisesti ja jatkoimme Revonlahden kautta Raaheen, jonka ohi olen lukemattomia kertoja ajanut, mutta kaupungissa en koskaan.

Pehr Brahen patsasta kävimme tervehtimässä samalla kun katsastimme puu Raahea. Vanhassakaupungissa oli melko lailla yksisuuntaisia katuja, jonka panimme merkille. Raaheen oli tulossa juhlat, sillä kaikkialla oli kylttejä ja banderolleja, joissa luki: Pooki flakkaa! Eli varmaan jotain mereen ja mereltä paluuseen liittyvää.

Oli ennenvanhaan hieman erilaista merillä käynti kuin esim. käydä Tallinnassa. Eli 2,5 tunnin merimatka saattoi kestää 6 vuotta. Jotkut olivat jopa 30 vuotta yhtäsoittoa merillä ennenkuin palasivat kotiinsa.

Pyhäjoella kävimme tapaamassa Paulaa ja Ramppaa, jotka siellä kesäänsä viettivät. Meille tarjottiin herkullista piirakkaa ja prinsessakakkua, sekä kahvia ja skumppaa. Lisäksi Pia sai Paulalta lahjan, kun sattui olemaan hänen syntymäpäivänsä.

Rampan kanssa korjasimme vanhan virtalukon. Yksi lukon nastoista oli sulanut sen verran, että se halusi nousta ylös ja esti starttauksen. Otimme vanhasta virtalukosta pohjan ja asensimme sen paikoilleen.

Pyhäjoelta jatkoimme matkaamme kohti etelää ja Kokkolaa, josta jatkoimme seitsemän sillan reitille Luoto/Larsmon kautta ja Pietarsaaren vanhan tupakkatehtaan ohi jälleen kasitielle. Ennen Vaasaa käännyimme Gerbyn Rantatielle ja sieltä TV:stä tuttuun Strömsöhön.

Ei se Strömsö ihan pelkkä kulissi ole, mutta ei se puutarha aivan niin hieno ole kuin tv-ohjelmassa.

Aikamme palloiteltuamme Strömsössä, suuntasimme kohti hotelli Waskiaa, vaikka varauksessani seisoi hotelli Cumulus. Joka tapauksessa saimme hyvän huoneen. Pienen kävelyretken jälkeen siirryimme ruokailemaan. Itselleni sattui alkuruuaksi valkosipuli etanat, jotka kuulemma tuoksuivat vielä parin päivän päästä. Pääruokana nautin Bistron leikkeen, runsain ranskalaisin ja Pialla sienipasta. Pia joi valkoviiniä ja minä Hoegardenin vehnäoluen sitruunalla, jonka poistin välittömästi lasin reunalta. Ei miehet tuollaisia kaipaa olueensa.

Tänään huoneen telkkarista tuli vaihteeksi jalkapalloa. Kilometrejä taitoimme Oulusta Vaasaan kiertoteitse 360 km

Lauantai 6.6. Aamulla ruotsalaisten kanssa nautitun aamiaisen jälkeen lähdimme ajamaan etsiäksemme aukiolevan bensiksen. Vaasassa olleet katutyöt veivät pois tietämiltäni bensiksiltä, mutta onhan niitä, ajattelin.

Löytyikin, mutta vasta Maalahdelta. Kyllä kylänmiehet, jotka olivat kokoontuneet huoltoaseman terassille ihmettelivät outoa kuljinta ja sen tankkausta.

Närpiöstä, jossa oli kesämarkkinat, jatkoimme Kaskisiin katsomaan vanhoja puutaloja ja satamaa. Kiertoteitä ajoimme Kristiinankaupunkia katsomaan. Siellä on kiinnostavia nähtävyyksiä: mm Ulrika Eleonoran puukirkko, jonka tapuli on tarkoituksella rakennettu vinoon tuulen suuntaan eli lounaaseen. Kadut ovat pääosin kapeita ja talot puisia. Kaduista tunnetuin lienee Kissanpiiskaajankuja. Kristiinankaupungista jatkoimme Honkajoen kautta Kankaanpäähän. Isojoella oli markkinat, mutta näytti autoja olevan niin paljon, ettei parkkipaikkoja olisi ollut helpoa löytää.

Lavialla kävimme päiväkahvilla pienellä huoltamolla. Tarjolla oli ylirasvaista Berliininmunkkia ja laihaa kahvia. Kauhun tasapaino siis valmiina. Sisäkaluista sinkosi kysymysmerkkejä. Tiet olivat hienoja ja mäkisiä. Ympärillä komeaa kangasmetsää. Tykkäsin todella paljon.

Mouhijärvi, Nokia ja Tampere ja kohta kotona. Matkatavaroiden purkua ja virkistävä olut.

Tälle päivälle tuli matkaa 498 km.

Olimme loman jokaisena päivänä noin klo 19 hotellissamme lukuunottamatta ensimmäistä, jolloin pääsimme lähtemään vasta klo 16.

Kaikkiaan retkellemme tuli kilometrejä 2482. Paria ensimmäistä päivää lukuunottamatta ajoimme katto auki. Bensaa meni keskimäärin 6 l/100 kilometrillä ja öljyä ei tarvinnut lisätä kertaakaan.

Edullisin hotellihuone oli Iso-Syötteellä 85 €/huone ja kallein Oulun Lapland Hotels 130 €. Lisäksi parkkeeramisesta autohallissa sai maksaa 18 €.

Henkka, kuvat Pia